Kehnoimmat anopin antamat lahjat pinoon

Sain viime jouluna miehen siskon lapsen valokuvan kauniissa kehyksissä. Kehyksiin kaiverrettu lapsen nimi, joten ei voi edes käyttää missään muussa kuvassa. Ja oli tosiaan minulle tarkoitettu, tietysti ekana oletin että on mennyt paketit sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Anopin äidin kuoleman jälkeen saatiin vanhoja käytettyjä pyyhkeitä monena jouluna. Sellaisia pinttyneitä ja kuluneita, froteessa oli langannousuja. Menivät autoräteiksi samoin tein.

Hienoa kun sentään kierrätit, autorätteinä nuo oli ihan hyviä  :D

Olen saanut anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon.

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Vierailija kirjoitti:

 

 

Näin uuden palstan myötä olen päättänyt jokaiselle itkuvinkuminiälle toivoa jokaisen anopinmollausketjun myötä oikein vittumaista ja surkeaa elämää.

 

Usko tai älä, nämä on kääntyneet pelkästään teitä miniöitä vastaan. Nykyajan nuoret naiset on todellisia kauhuminiöitä, jotka odottavat kultatuolissa, että kaikki palvoo heitä kun he pukertavat sen penskan sieltä pillustaan.

Toivon todella, että jokainen anoppi ja appi nauttii omasta elämästään ja käyttää rahat itseensä ja huomaa tehdä testamentin, missä miniät rajataan ulos heidän omaisuudestaan.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 23:28"]

Mä aloitan, uskonnollisten laulujen kirkkokuoro cd.

No nyt meni tunteisiin😂😂.

Eräs sukulainen sai aikoinaan anopiltaan joululahjaksi finnivoidetta. Ja joo, ei ollut finnejä. Mutta tämä tarina on siis jäänyt kiertämään klassikoksi meidän sukuun. Ei ehkä ihan voita laminoitua BMI-taulukkoa, mutta aika lähelle menee. 

Itse olen saanut aika usein lahjaksi anopilta kaikenlaista tarpeetonta, heikkolaatuista ja täysin päinvastaista estetiikaltaan mitä oma makuni on. Mutta en valita. Anoppi tarkoittaa hyvää, hänellä vain määrä korvaa aina laadun, eikä siis  oikeasti tunnista mikä on hyvälaatuista ja mikä ei. Eikä ole uskonut, kun on sanottu, ettei tarvitse mitään ostella, yhdessäolo tärkeämpää kuin aikuisten lahjat. Mutta nyt onneksi aikoi tänä jouluna ettei aikuisille osta mitään. Saa nähdä pitääkö. 

Oon saanut joka joulu anopilta karmeita enkeleitä lähtien siiitä, kun hän sai tietää, etten kuulu kirkkoon.

Puku rapisee, on nuken pää ja kädet.

Anoppi kysyy aina mieheltäni vinkkiä, mitä voisi antaa lahjaksi ja mies sitten kysyy minulta ja kertoo äidilleen. Koskaan ei ole tullut sitä vinkattua lahjaa, vaan jotain vähän sinne päintai täysin erilaista. Esim. kun toivoin Kaari Utrion uusinta kirjaa, sain 90-luvun harlekiinipokkarin, kirja kuin kirja.

Auts, kurja lukea tällaista, kun oikein inho anoppia kohtaan paistaa teksteistänne läpi, ihan kun se joululahjan hinta olisi se ratkaiseva tekijä..

Meillä miehen vanhemmat on melko pienituloisia ja saadaan miehen kanssa aina sukkia joululahjaksi. Tämä on sovittu jo ihan ensimmäisen yhteisen joulun alla, että sukat on aina hyvä lahja, niin onpahan yllätys minkälaista kuosia sieltä tulee plus ei tarvitse itse uusia sukkavarastoja. Ollaan toimittu näin jo 7v.

Lapsille anoppi ostaa mieluisia pikkulahjoja pääasiassa Tokmannin alennuslaareista ja sekin on mielestäni enemmän kun ok. sieltä löytyy monesti paljon askartelutarvikkeita ja piirustus/maalausvälineitä.

Hukkaan meni lahja kun saaja ei arvosta kuin materiaa.

Töykeää...

Oliko ekassa(?) vastausviestissä patalappu ja kinnas-setti. Mulle olisi kelvannut, olkoonkin anopin tilaajalahja! Tietenkin, jos on kovin tarkka kuosista tai merkistä, mutta mä en raaskisi liian hienoja käyttääkään, kun kyllähän ne tahriintuu.

Ikivanha mekkomallinen essu jonkun sukulaisen jäämistöstä. Anoppi oli pakannut sen Stockmannin laatikkoon.

"Unohdin" essun sohvalle, kun lähdettiin kotiin.

Toinen: hirveä pöytäliina jostain Mallorcalta. Se oli niin huonosti ommeltu palasista yhteen, että sitä oli mahdoton silittämälläkään saada kelvolliseksi. Se oli kuin kalaverkko pöydällä.

Siihen kuului epämääräisen muotoisia nenäliinaa pienempiä tilkkuja, jotka olivat olevinaan lautasliinoja.

"Tämä ei ollut kallis", anoppi mainosti. Ei olisi ollut tarpeen kertoa, näki sen sanomattakin.

Leikkelin koko roskan kertakäyttöräteiksi.

Up