Miten suhtaudut jos läheiselläsi on aviokriisi pettämisen tms. vuoksi, tuet ja

Se riippuu monista asioista. Kuitenkin jos jompikumpi heistä on osoittanut vääjäämättä olevansa täysin ala-arvoinen ihminen, en minä kyllä sellaisen kanssa enää palaa entiseen.

Totta kai tuen, hienoa, että saavat asiansa selvitettyä.

Itselläni oli myös paha kriisi parisuhteessani, mutta muutaman kuukauden työllä ja keskustelulla siitä päästiin läpi ja pystyimme jatkamaan suhdetta ja päätimme "unohtaa" menneet ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tämä kyllä käytännössä maksoi ystävyyteni, koska ystäväni ei kyennyt suhtautumaan asiaan vaan kaivoi uudelleen ja uudelleen tehdyt virheet (ja vikaa oli siis ihan meissä molemmissa, minussa ja miehessä) esille, tökkien ja tökkien niistä "miten voit luottaa? Muistatko silloinkin? Oletko varma?", viikosta toiseen, uudelleen ja uudelleen. Oli mahdotonta yrittää unohtaa ja päästä eteenpäin, kun vieläpä ulkopuolinen taho koko ajan kaivoi ne vanhat, jo sovitut asiat, esille.

Toinen asia on sitten, jos niitä "kriisejä" on jatkuvasti eli aina vaan petetään ja aina vaan annetaan anteeksi. Jossain vaiheessa loppuu mielenkiinto, kun tuntuu, että on sellaista turhaa pää edellä seinää päin juoksemista.

Ei sitä enää samanlaista suhdetta pystyy luomaan petturiin tai pahoinpitelijään. Kun maine on kerran mennyt, se on mennyt. Helpompaa, jos ei tapaisi enää ollenkaan.

Hmm.. Puhutkohan meistä...

Minusta on hienoa, että olemme saaneet asiamme kuntoon, jopa monin kerroin parempaan malliin, mitä ne ovat koskaan olleet. Tuntuu aivan oudolta, ettei ystävä olisi onnellinen meidän puolestamme tai, että jopa hylkäisi? Mikä se sellainen ystävä on?

"No eihän se minulle kuulu" olisi asenteeni. Toisten parisuhdeasioihin nyt ei oikein muutenkaan kannata ottaa mitään kantaa, korkeintaan aina jotain kannustavaa ja ymmärtävää, sillä toisten suhteista ei oikein kukaan ulkopuolinen pääse kunnon käsitykseen.

Mun mielestä on todellakin liikaa vaadittu että pitäisi olla onnellinen siitä että ystävä jää yhteen jonkun kusipään kanssa. Ystävyyttä voi toki jatkaa mutta ei pidä olettaa että ystävä pystyy unohtamaan sen kusipään teot.

No jos on kyse yhdestä kerrasta, niin en ottaisi asiaan kantaa, toivottaisin onnea.

Mutta minulla ja miehellä meni kertakaikkiaan hermot, kun anoppi erosi pettävästä avokistaan neljännen kerran ja taas takaisin yhteen. Siinä vaiheessa mieheni sanoi jo äidilleen asiasta suorat sanat ja pisti välit poikki. Mieheni ei ole ikinä tykännyt "isä"puolesta (en tykännyt minäkään), ja aina kun heille tuli kriisi, niin mieheni on kyllä kelvannut nostelemaan äijän kamoja pihalle, mutta yhteenpaluusta ei saisi sanoa yhtään mitään. Anoppi ei tietenkään digannut suorasanaisesta puheesta. Mieheni sai näistä "kauniista ja rohkeista" sen verran tarpeekseen, että ei oltu anoppiin missään yhteydessä yli vuoteen, iski sen luokan väsy.

Anoppi otti sitten yhteyttä kun tuli viides ero...nyt se on onneksi kestänyt, vaikka hiljan se avoukko yritti taas liverrellä tietään takaisin anopin lompakon ja lihapatojen ääreen. Vastaus oli EI. Anopilla on nyt kasvanut järki päähän ja uusi mukava leskimies. Lopultakin.

Eli jos se ystäväsi juttu kaatuu uudelleen, niin tuet taas, mutta ihan kaikkea ei tarvitse sitten niellä, vaan voi yrittää jo järjen puhumista ihan oman stressihormoonitasonkin kannalta tai ottaa sitten etäisyyttä. Stressaa se tukijaakin se jatkuva hälytystilanne, kun läheinen hakkaa pässinä päätään seinään.

Kaverin kanssa ollaan saatu välit pidettyä, mutta mä en luota ollenkaan sen vieraissa juoksevaan mieheen. Se mies vittuilee mulle, että "suako mä petinkin?"

Heillähän mä en käy kylässä, kun se mies on paikalla. En vaan jaksa kattoa sitä omahyväistä naamaa. (en mä siitä ole seurusteluaikanakaan tykännyt) mutta nyt kolmannen pettämisen jälkeen multa kaatu kuppi nurin jne. Sanoin sitten suorat sanat jätkälle ja kaverillekin. Ero olisi ainoa oikea ratkaisu. Mutta kun lapset tarvitsevat isän ja äidin samankaton alle, sanoo kaveri.

Tuo jätkä vitsailee juoksuillaan koko ajan. Esim. FB viesteissä kumppaninsa seinällä. Kaksi niistä naisista on hänen kavereitaan irl, ja mimmi vaan sanoo, että lasten takia... lasten takia.

Oikeesti tekis mieli välillä läppästä, että herää nyt saatana unestas jo! Kuinka alas ihminen antaa itseään talloa.