Tiedän, että moni saa parisuhteesta paljon irti,

Tai sitten lapsi jäisi isälleen ja olisi lähellä isovanhempiaan. Sinäkin saisit sinkkuilla rauhassa. Vai miksi oletat, että lapsi jäisi sinulle?

No en todellakaan haluaisi lapsesta eroon! Enkä halua "sinkkuilla", parisuhde ei vaan tunnu oikein mun jutulta.

Ap

Niin mutta miksi sinulla olisi oikeus muuttaa lapsen kanssa? Lapsella kun on isäkin.

Mitähän vaihtoehtoja mulla sitten olisi? Tai mitä oikeuksia?

Ap

Jos muutat lapsen kanssa ja yrität muuttaa lapsen asuinpaikkaa, tiedustelee maistraatti mieheltäsi lupaa tähän. Eli hankaluudet alkavat jo siitä, jos lapsen isä vastustaa muuttoa. Jos eroat, on sinun sovittava lapsen huollosta ja tapaamisoikeuksista lastenvalvojalla. Et saa estää lapsen oikeutta hyvään suhteeseen isäänsä. Ei siis todellakaan ole mikään itsestäänselvyys että lapsi on sinulla ja pahimmassa tapauksessa käytte oikeutta huoltajuudesta. 

Ei se sinkkuilu lapsen kanssa ole niin herkkua kuitenkaan,  eikä ollenkaan samanlaista kuin ennen lasta. 

Tsemppiä ison, vaikean päätöksen tekemiseen.

Mä olen just kanssa tuollainen "ei parisuhde" -ihminen. Erosimme. Lapsi on nyt 5v. Olen tosi onnellinen ja meillä on IHANA arki kahdestaan.

entä jos miehesi haluaa pitää lapsen eikä hän halua elää erossa lapsesta? Yhtä lailla se on miehesi lapsi. Oletko keskustellut miehesi kanssa mikä parisuhteessanne mättää?

Ei se ap niin mene, että kun sinä alat haaveilla sinkku elämästä, pakkaat tavarat, otat lapsen mukaan ja sanot ukolle heipat. Lapsi on yhtälailla myös miehesi, hän on lapsen isä! Entä jos hän haluaakin pitää lapsen itsellään? Hänellä on yhtä suuri oikeus siihen kuin sinulla.

Katso ensin mitä parisuhteestanne tulee ja yrittäkää korjata sitä. Ei elämä ole parisuhteessa aina onnellista eikä se oli aina sinkkuna onnellista. minäkin välillä kaipaan sinkku aikoja mutta en minä sen vuoksi jätä miestäni niinkuin kesäkissaa mökille.

Ja on mielläkin välillä parisuhde melko hankalaa, tälläkin hetkellä tuntuu, että miksi koskaan oon alkanut edes tähän touhuun, tuntuu ettei kestä enään. Mutta toivoa on vielä, että saadaan asiat selväksi ja elämä jatkumaan taas hyvänä yhdessä.

Enkä minä voisi olla omalle miehelleni niin julma että ottaisin lapsen ja lähtisin lätkimään. Muutakuin siinä vaiheessa jos hän alkaisi väkivaltaiseksi jollakin lailla tai lapset kärsisivät. Sitten en häntä enään katselisi. Mutta siihen asti on vielä toivoa, että elämä järjestyy.

Se, ettei nykyinen mies tunnu omalta ei kyllä tarkota että ei sovi parisuhde ylipäänsä ollenkaan...

Mulla ei ole rahkeita suhteen korjaamiseen. Ollaan käyty perheneuvolassa, mutta siellä käymisen jälkeen mulle on tullut vain voimakkaammin tunne, että pyydän kohtuutonta ja mahdotonta mieheltä. Vaikeammaksi asian tekee tietenkin se, että mulla ei ole motivaatiotakaan tähän, koska en oikeastaan halua miestä (siis ketään miestä, enkä kyllä naistakaan sen puoleen). 

Ap

Jos vain yksi lapsi, anna palaa, eroa! Itse erosin, kun mulla oli kaks lasta ja elämästämme tuli paljon parempaa. Tosin jäin asumaan samalle kylälle ja ero oli tosi sopuisa ja hyvä, niin hyvä kuin ero ikinä vboi olla. Olen edelleen exäni parhaimpia ystäviä ja erosta on jo 8 vuotta! Mulla on nyt uusi mies ja lisää lapsia, mutta tässä parisuhteessa on hyvä.

Jos teete yhteishuoltajuussopimuksen ja lapsi jää sulle, mies tapaa viikonloppuisin, on etävanhemman vastuulla maksaa tapaamisesta koituvat kulut eli matkat ym. Mutta ajattele ennen kaikkea lasta. Jos hän on pieni, pitkät välimatkat ovat hänelle rasite.

Et sinä kuitenkaan eroa vielä vuosiin, kunhan haaveilet. Jotenkin sen haistaa tuosta kirjoituksesta...