MITEN ihmeessä jollakin voi koulunkäynti jäädä pelkkään peruskouluun??

niin se vaan katos rullaa tämä elämä.

syynä alhainen älykkyys. Kyllä ammattikoulusta pääsee jokainen läpi ja moni lukiostakin. Moni erityiskoulussakin ollut (esim. oppimishäiriöistä kärsivä) käy tavallisen amiksen eikä jotain erityisamista.



Mutta itse tiedän tapauksen, ihan tavallisen peruskoulun käynyt, yritti kaksi kertaa lukioon ei päässyt, välissä kävi kymppiluokan, aloitti sitten amiksen, jätti kesken ja jäi tavallaan tuohon oravanpyörään, että ei päässyt lukioon ja amis ei kiinnostanut tai ne alat jotka kiinnosti niin ei päässyt niille.



Sitten tiedän toisen, joka ihan omaa laiskuuttaan on käynyt vain peruskoulun.

Kaikki teini-ikäiset eivät tiedä mitä haluavat, ja musta se on aika normaalia, että 15 vuotiaana ei löydy sopivaa alaa eikä koulunkäynti kiinnostaa enää 9 vuoden opiskelun jälkeen. Siinä iässä ei monet kauheasti mieti asioita jonkun haman tulevaisuuden kannalta.

Itse menin suoraan töihin peruskoulusta, muutin omilleni asumaan, eikä siitä, että en ole opiskellut silloin ammattia, ole ollut mulle mitään haittaa koskaan. Hyvin on töitä riittänyt jo 20 vuotta, ja vaikka olin välissä 5 vuotta kotona lasten kanssa. Kiva palkka ja kiva työ, ja työkokemus on aina painanut paljon enemmän kuin paperit koulusta tai niiden puute. Olen saanut kaikki työpaikat jotka olen halunnut, ja miksikään aivokirurgiksi en ole halunnutkaan. Ei kaduta yhtään, että lopetin opiskelun peruskouluun:).

Ei oikein tiedetä miksi halutaan isona. Ei olla päästy haluttuihin opiskelupaikkoihin, tai on päästy mutta ne on jätetty kesken jne.



Jos 22v. sanoo, että koulutus on jäänyt peruskouluun, niin eihän se tarkoita sitä, että se on lopullista.

Opiskella voi myöhemminkin.

palkkakin on suht ok, vaikken oo kouluja käynykään..ehkä mä vielä ehdin. Mut sä voit ihmetellä-jokaisen oma valinta !

Parilla jäi koulu peruskouluun lapsen takia - tosiaan tuli lapsi n. 15-vuotiaana, mutta ei toki suunniteltuna. Jos vahinko sattuu (niitä sattuu paremmissakin piireissä nuorille) eikä tahdo tehdä aborttia, eikä satu olemaan vanhempia, jotka auttaisivat ja tukisivat taloudellisesti ja lapsenhoidossa ja opiskelussa, niin minkäs teet? Ainakin siinä tilanteessa vaatii paljon enemmän tarmoa ja motivaatiota opiskella. Tunnen kyllä sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsia tosi nuorina ja silti onnistuneet opiskelemaan. Tosin tukiverkoston avulla.



Ja sitten tulee mieleen pari lastenkodissa kasvanutta entistä koulukaveria. Heillä taisi olla niin rikkinäinen lapsuus ja nuoruus ja paljon ongelmia, että opiskelu oli ihan viimeisenä mielessä. Jollakulla taisi jäädä peruskoulukin kesken.

Mutta tunnen yhden peruskoulun käyneen, jonka bruttopalkka on tällä hetkellä n. 2200 euroa. Työ vakituinen, tekee työtä josta pitää, mieluisassa ilmapiirissä ja huomattavan vaativaa työtä tehtäviinsä verrattuna. Alaisena hänellä on maisteri.



Käy kyllä vähän kateeksi näin pienipalkkaisena akateemisena, täytyy myöntää.

Palkka on 3000-3500¿/kk. Siisti päivä työ.

Kesken amiksen tapahtui paljon ja parin vuoden aikana sairastuin mm. masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, jotka vaikeuttivat koulunkäyntiä liikaa. Armahdin itseni ja pidin välivuoden, mutta kuinka ollakaan- ongelmat lisääntyivät (itsestäni riippumattomista syistä) ja kohta kävi ilmi, että olen vakavasti sairas. Nykyään kärsin mm. vaikeasta masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ahdistuneisuudesta. Nämä kaikki estävät jo ihmisten ilmoille menon ja monesti kun olen pakon edessä vaikkapa kaupassa käynyt, olo on ollut aivan kamala. Niin että opiskele nyt siinä... keskittymiskyky ja muisti menivät masennuksen mukana, lääkkeistä ei ollut apua. Itsari pyörii päässä useasti ja lähipiiri vaan pohtii, miksei fiksu likka mene takaisin opiskelemaan!

kaupanalalla olevalla on palkka vajaa 1500 euroa, plus siihen lisät. Ja tosiaan mulla on AMMATTI, jopa kaksi, jotka on tulleet töitä tekemällä, ei koulunpenkiltä;). Ihan turhaa ja kapeakatseista väittää, että vain opiskelulla saa ammatin.

vaa alalla jonne minulla ei ole koulutusta. Palkka 2600 eur/kk. Omaa koulutusta vastaavissa töissä saisin tonnin vähemmän.

Ei kaikilla tosiaankaan ole koulutusta ammattiinsa. Tuttuni on sairaanhoitaja ja repii kiinteistönvälittäjänä paljon parempaa liksaa. Joissain ammateissa luonne ratkaisee, ei koulutus. Esim myyntialalla koulutuksesta ei ole mitään iloa, jos ei ole myyntitykkiluonne.

a) tiesin lapsena jo haluavani suurperheen (yli kymmenen lasta) ja olevani kotiäiti, joka touhuaa lasten kanssa, tekee kotitöitä ja on pullantuoksuinen äiti :) tiesin, että se on mun juttu. Niinpä törmäsin mieheeni 16-vuotiaana. 21-vuotiaana olin jo esikoisen äiti ja nyt 27-vuotiaana olen tulevana kesällä neljännen kullanmurun mamma.



b) taloudellisesti pärjään loistavasti ilman " pakko käydä töissä, jotta leivän päälle saataisiin jotain" . osa on toki perintöä, osa itse hankittua (tekemällä bisnestä asuntojen kanssa ja sijoittamalla :))



c) maailmaa voi opiskella itsenäisesti. matkustaessa näkee maailmaa eri tavalla kuin opiskellessa kirjoista. elämä on täynnä asioita joita voi opetella ja oppia, ei siihen tarvita niinkään koulutusta. tosin kyllä minä tahdon, että esim kätilöni on koulut käynyt ja osaa duuninsa. mutta näin tavallinen tallaaja kyllä pärjää ihan perustaidoilla (ja nillä itse opiskeluilla)



d) koulussa keskiarvo oli 9.5 (olisin toki pystynyt parempaan, mutta ainaiset myöhästelyt tunneilta tiputtivat joitain numeroita ;)) en koe olevani tyhmä tai jonka älykkyysosamäärä on 1 tienoilla.



e) olen herkkä, romanttinen, boheemi ja taiteellinen kalat-horoskooppinen tunteellinen sielu, jään helposti haaveilemaan, ja kyynelkin tipahtaa usein poskelle. sisarukseni ovat lakimiehiä, lääkäreitä ja opettajia (7 sisarusta minulla siis) ja koen heidän työnsä hyvin ahdistavaksi siinä mielessä, ettei minusta olisi sellaiseen. olen harkinnut usein ryhtyvän perhepäivähoitajaksi kun omat lapseni ovat joskus isompia. tai ehkä perustan jonkun yrityksen, kunhan keksin mielenkiintoisen idean, joka sopii minun luonteeseen ja persoonaan.



f) jokaisella ihmisellä oma elämä ja vapaus tehdä mitä huvittaa elämänsä kanssa. jokaisella kuitenkin aika paljon vapauksia tehdä omasta elämästään sellaisen miksi haluaa, elämä on täynnä valintoja, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. koskaan en ole katunut vielä sitä, että kouluni jäivät peruskouluun. jokaisella on vain yksi elämä, minä en halua kuluttaa elämääni koulun penkillä, sillä mielestäni elämä on liian lyhyt.

Mun veljen kohdalla näyttää, ettei saa mitään aikaiseksi peruskoulun jälkeen. Oppimisvaikeuksia ja päihdeongelma.

ja hoitamattomana aiheuttaa sen, ettei pysty käymään mitään kouluja loppuun. Ikää on yli 30 jo kuitenkin.

jokaisella on vain yksi elämä, minä en halua kuluttaa elämääni koulun penkillä, sillä mielestäni elämä on liian lyhyt.

Riippuu niin paljon ihmisestä ja katsontatavasta miten suhtautuu opiskeluun. Jos se on itselleen sitä " koulun penkillä istumista" onkin ehkä parempi, että suuntautuu esim. ammattikouluun. Minä saa opiskelusta hengen ruokaa ja nautintoa, hierontaa älynystyröille sekä yleissivistystä.

Elämäni pähkinänkuoressa:



Pahoinpitelevä, epäkannustava äiti, joka hoki, että " sinusta ei tule ikinä mitään" . mm. läksyjen lukuun ei koskaan kannustettu.

Rankkaa koulukiusaamista, jonka seurauksena masennus ja itsemurha-ajatukset ala-asteikäisenä.



Menin lukioon, mutta surkealla pohjatiedolla, esim. englannin ja matematiikan saralla, sain raavittua kokoon numeroita 4-5.

Valmiiksi masentuneena, 2 itsariyritystä takana, jätin koulun siihen.

En vain pystynyt mennä siihen paikkaan enää.

Minulla ei ollut ketään kuka olisi auttanut tai hoitanut asioitani, joten olin omillani, eli tyhjän päällä.



Muutin vieraalle paikkakunnalle paska duuniin, muutin lähiöräkälään, tapasin luuserin joka oli viinaan menevä etc.

Kaikkea tyypillistä henkilölle, joka on jättänyt koulunsa kesken.

Sain juopolle lapsen ja tässä sitten olen.



Kouluttamaton, alhaisen äo:n omaava luuseri...



jep, mua on helppo mollata , tänne vaan potkuja...

Muista että elämässä on paljon hyviäkin asioita, kuten terveys, rakkaus jne. Tsemppiä ja voimia hakea muutosta tilanteeseesi, jos sitä haluat.

Katkaisethan ketjun lapsesi kanssa ja kannustat häntä, mihin tahansa ryhtyykin? Ja autat koulunkäynnin kanssa? Tulevalla puolisolla on muuten kova sarka paikata vanhempien aiheuttamia tunnetyhjiöitä.



nim. kokemusta on

Tällä hetkellä jopa 15% ikäluokasta uhkaa jättää kouluttautumisen peruskouluun. Siihen ei tällaisella pienellä, alhaisen syntyvyyden valtiolla ole yksinkertaisesti varaa, kun elintason kasvu voi perustua ainoastaan koulutustason nousuun. Vaikka tässäkin ketjussa on muutama aika romanttinen tarian sinänsä hyvästä elämäntilanteesta ilman koulutusta, niin tosiasia on, että kaikkein suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat juuri nämä pelkän peruskoulun suorittaneet.



Maaseudulla ammatillinen koulutus ei välttämättä kaikilla seuduilla ole ollut kovin perusteltua, koska omalle (ehkä syrjäiselle) seudulle on työllistynyt melko hyvin ilman mitään pätevyyttä joko omalle maatilalle tai jonkin naapurin yritykseen. Kaupungeissa kaikenlaisia hanttihommia taas saattaa löytyä. Tyypillisesti alhaisen koulutustason ihmiset ovat heikossa tilanteessa siinä vaiheessa, kun tulee tarve ammatilliselle liikkuvuudelle. Ja monella naisella karu totuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset on saatu koulutielle. Suomessa mm. eläkejärjestelmä perustuu jokaisen omaan palkkatyöhön, joten edessä saattaa olla ankea vanhuus, jos ei eläkettäkään ole kertynyt. Puhumattakaan siitä, että vanhuus jää alhaisen koulutustason ihmisiltä usein kokonaan kokematta.



Tämä voi olla rankkaakin tekstiä, mutta teen näiden asioiden parissa töitä ja kyllä se hirvittää, kun vastaanotolle tulee 45-vuotias ammattikouluttamaton nainen, joka on ikänsä ollut kotona lasten kanssa ja yhtäkkiä havahtuu, että jotain voisi vaikka tehdäkin kodin ulkopuolella. Onneksi Suomessa elinikäinen oppiminen on mahdollista ja kouluttautua voi myöhemminkin, jos ammatinvalinta ei 16-vuotiaana luonnistu.

Vierailija:

jokaisella on vain yksi elämä, minä en halua kuluttaa elämääni koulun penkillä, sillä mielestäni elämä on liian lyhyt.

Riippuu niin paljon ihmisestä ja katsontatavasta miten suhtautuu opiskeluun. Jos se on itselleen sitä " koulun penkillä istumista" onkin ehkä parempi, että suuntautuu esim. ammattikouluun. Minä saa opiskelusta hengen ruokaa ja nautintoa, hierontaa älynystyröille sekä yleissivistystä.

Koulun penkillä ei välttämättä montaa vuotta mene. Itse en ihan näin suurta nautintoa siitä saa mitä tämä kirjoittaja ;-) , mutta se on käytävä jos haluaa päästä johonkin tiettyyn ammattiin. Kaikki eivät kai halua ja sen heille suon, mutta esim. tuo suunnitelma ryhtyä pph:ksi ei onnistu ilman koulutusta.