MITEN ihmeessä jollakin voi koulunkäynti jäädä pelkkään peruskouluun??

Lukion toisella luokalla sain töitä hevosten parista ja siirryin iltalukioon.

Tarjottiin parempaa työtä (edelleen hevosten parista) toiselta paikkakunnalta, otin työn ja jätin lukion.

Tein lapsen, tallihommat jäi taka-alalle. Aloitin amiksessa linjan joka kiinnostaa.

Nyt toinen lapsi tulossa ja saa nähdä milloin sinne kouluun palaan vai palaanko, minimi rahalla kotona pärjää kuitenkin paremmin kuin opintotuella, ja silloin pitää maksaa lasten hoitomaksutkin, eli kotona olen varmaan seuraavat 3 vuotta. Katsoo sitten vieläkö huvittaa mennä koulun penkille vai etsinkö työtä.

kerkiihän tässä myöhemminkin opiskella, nyt haluan olla lasteni kanssa. Lapset on 8-v 6-v 3-v ja 1kk

...että amislaiset olisivat jotenkin vähemmän fiksumpia kuin lukion käyneet? Eli että amiksessa ei lueta mitään eikä tehdä mitään " älynystyröitä hellivää" ? Paskanmarjat!!! :DD Meillä oli teoriaa enemmän kuin käytäntöä ja ala sen verran vaativa, että neljännes luokasta lopetti ensimmäisen vuoden aikana. Ihan samoja juttuja opiskeltiin kuin te hienoperse-lukiolaisetkin: matematiikkaa, äidinkieltä, fysiikkaa jne.! Ja taso oli ainakin meillä kova, huonolla numerolla ei läpi päässyt...



Oikeastaan nyt kun akateemiset ovat työttöminä suurissa määrin, väittäisin että on fiksumpaa hankkiutua alalle, jolla riittää töitä, kuten esimerkiksi vaikkapa putkimieheksi, hitsariksi tai leipuriksi. Ja missä niihin opiskellaan? No amiksessa tietysti...;)



Ps. Jos pääset lukiosta ja aloitat amiksen, olet samalla tasolla kuin sinne suoraan peruskoulusta tulleet. Samaan aikaan amiksen käynyt saattaa jo hyvinkin saada hyväpalkkaisen työn.



Pps. Anteeksi teiniltä kuulostava kirjoitukseni, väsyttää rankasti.

On totta, että joidenkin kannattaa mennä amikseen, mutta jos ei ole mitään hajua mitä haluaa tehdä tai jos tietää, että toiveammattiin vaaditaan yo-pohja niin sitten lukioon.



Ja kyllä lukiossa keskimäärin on vaativammat lukuaineet kuin amiksessa.

Sun pepulla sen sijaan on PAHA-PAHA alemmuuskompleksi.

hienoperse-lukiolaisetkin

Ammattikoulussa taso on kaikissa näissä aineissa todella paljon helpompi.

tarkoitus on saada hyvä ammatti. En tarkoittanut etteikö myös ammattikoulussa opiskeltaisi teoriaa ja etteikö kurssit olisi vaativia. Tarkoitin vain, että jos haluaa siltä opiskelulta muutakin (esim. tutkijaksi) ja on intohimoa selailla pölyisiä kirjoja vuosikausia, kannattaa hakeutua yliopisto-opintoihin.

Sen sijaan, että kulutat aikasi vähättelemällä korkeasti koulutettuja kannattaisi sinun käyttää energiasi siihen, että olet aidosti ylpeä ammatistasi. Kamalinta mitä tiedän, on keskustella alemmuutta tuntevan, jatkuvasti piikittelevän ihmisen kanssa. Oli sitten amislainen tai yliopistossa opiskellut.

Oikeastaan nyt kun akateemiset ovat työttöminä suurissa määrin, väittäisin että on fiksumpaa hankkiutua alalle, jolla riittää töitä, kuten esimerkiksi vaikkapa putkimieheksi, hitsariksi tai leipuriksi. Ja missä niihin opiskellaan? No amiksessa tietysti...;) [/]

Lukio on sentään käytynä, mutta siihen jäi. Mitä vanhemmaksi tulen sitä huonommin muisti enää toimii ja muutenkin mulla alkaa olla sellaisia piirteitä, että pelkään vielä saavani ennen 50 ikävuotta skitsofrenian.

Vierailija:

ja hoitamattomana aiheuttaa sen, ettei pysty käymään mitään kouluja loppuun. Ikää on yli 30 jo kuitenkin.

Vierailija:

...että amislaiset olisivat jotenkin vähemmän fiksumpia kuin lukion käyneet? Eli että amiksessa ei lueta mitään eikä tehdä mitään " älynystyröitä hellivää" ? Paskanmarjat!!! :DD Meillä oli teoriaa enemmän kuin käytäntöä ja ala sen verran vaativa, että neljännes luokasta lopetti ensimmäisen vuoden aikana. Ihan samoja juttuja opiskeltiin kuin te hienoperse-lukiolaisetkin: matematiikkaa, äidinkieltä, fysiikkaa jne.! Ja taso oli ainakin meillä kova, huonolla numerolla ei läpi päässyt...

Enkä mä usko 15:stakaan älykkyyteen, ihan teiniltä tuo kuulostaa.

Mulla on itselläni mies, äiti ja isä jotka kaikki ensin lopettivat peruskoulun (tai vanhempani tietysti jo oppikoulun 4. luokan) jälkeen mutta ovat opiskelleet sitten vuosia myöhemmin yo- ja ammattitutkintoja. He ovat älykkäitä täysin koulutustasostaan riippumatta ja sen näkee tavasta, jolla he itseään ilmaisevat ja ennen kaikkea heidän kiinnostuksen kohteistaan. Ei tarvitse olla kiinnostunut lukemisesta ja pänttäämisestä, mutta pitää olla utelias ja varovainen samaan aikaan jotta oppii uutta koko elämänsä, muttei tee hirveää vahinkoa opetellessaan. (Pelkkä varovaisuus ei riitä, siitä tulee kirjanpitäjäksi. Pelkkä uteliaisuus ei sekään riitä, siitä tulee huumediileriksi.)

että miksi ette hankkineen OPPISOPIMUSKOULUTUKSELLA tutkintoa, jolla voisitte osoittaa pätevyytenne kun haluatte/joudutte vaihtamaan työpaikkaa?



Tutkinnon suorittaneet kun saavat monilla aloilla enemmän palkkaa kuin ne, joilla sitä ei ole, vaikka olisi kokemusta paljonkin. Ja kun työnantajaa vaihtaa, sekä kokemus että tutkinto painava, mutta se jolla on molemmat on luonnollisesti parhaassa asemassa?



Oma mieheni kyllästyi koulunkäyntiin kesken lukion, ja meni töihin, mutta solmi samalla oppisopimuskoulutussopimuksen, ja on ollut pätevä kirvesmies jo aika kauan...

Hän meni isänsä yritykseen töihin ja on nyt itse ollut yrittäjänä ja hän on hyvin menestynyt elämässä ja varmasti sais muualta paremmin töitä kuin esim. just amiksen käynyt. jos siis nyt tarvis vaihtaa töpaikkaa tai myydä oma yritys. mutta ei ole ollut tarvetta. Hyvin tullaan toimeen näinkin.

seuraavaksi perustan oman firman, kun nuorempi lapsi täyttää 3.

Ja ehkä mahdollisesti vielä opiskelenkin.

Ikää on alle 30.

Keskiarvoni oli yläasteella yli yhdeksän, ja hain lukioon - pääsin.

Sitten masentunut äitini ilmoitti, että hän ei rahoita. Ei mitään, ei bussimatkoja, ei kirjoja, ei mitään, ja nyhvelöisäni komppasi häntä.

En saanut opintotukea, kävin soskussa ja pyysin apua.

Kuulemma ei ole heidän asiansa.



Velttoilin sitten kotona, äitini maksoi 5e per viikko palkkaa siitä, että hoidin koko talouden - pyykit, tiskit, ruoanlaitot, pienempien sisarusten hoidon, kaupassakäynnit. Kannoin siis hänen vastuunsa. Tästä vitosesta piti maksaa kampaajat, vaatteet, kaikki paitsi ruoka jonka sain kotoa jos äiti oli hyvällä tuulella.

Lauantaisin pakenin ulos, ja vietin vaarallista elämää, viinaa ja vieraita miehiä, milloin mitäkin. Tietysti ei ollut rahaa, niin ne rentut miehet maksoi, tein milloin mitäkin vastineeksi.

Aamuyöllä kun tulin kotiin, äiti väijäi ovensuussa ja haukkui minut pystyyn, en saisi käydä missään, olin aivan paska jne.

Illat vietin huoneessani, en saanut olla tiellä.



Sitten tapasin erään luuserin, jolle tulin raskaaksi heti. Muutin hänen luokseen ja olin hemmetin tyytyväinen ettei kukaan enää vaatinut mitään, ja olin onnesta soikea kun pääsin ihan oikealle kampaajalle silloin tällöin ja joskus uuden puseron.

Yhä olen täällä, nyt kahden lapsen äitinä, ja haluaisin yhä todella opiskella mutta nyt minulla on sitten taas tällainen perhe hoidettavana.... Mies on sairaalloisen mustasukkainen, enkä oikein tiedä mitä nyt sitten tästä eteenpäin.

Olen löytänyt pullon hengen ja pelkään pahoin että se vielä vie minut. En ole onnellinen, en ole ikinä ollut. Katson kateellisena opiskelijoita, ja ne vaan jaksaa vinkua alhaisesta opintotuesta, prkl sentään!



Että tämmöinen idiootti täällä, varmasti on alhainen äö.

jotka jättäytyvät perinnön ja vanhempien yrityksien varaan pärjäävät. Muilla ei sitten välttämättä mene ihan niin hyvin, vaikka poikkeuksia aina onkin.



Tunnen 2 ihmistä joilla on vain peruskoulu takana, ja molemmilla on tarina samantapainen. Monia kouluja ovat aloittaneet, mutta kaikki jääneet ennemmin tai myöhemmin kesken. Toisella jäi ensimmäinen ammatillinen koulu kesken raskauden takia. Toinen löysi onnensa varakkaan yrittäjän luota (myös peritty yritys), ja toinen on työtön yksinhuoltaja siellä kuuluisassa Itä-Helsingissä. Pelottavaa on, että se työttömyys on kestänyt kohta 10 vuotta, eli ikäkaudet 20-30. :/ Miten mahtaa koskaan päästä työelämään kiinni.