Oletko sinä tai miehesi luuytimen luovuttajarekisterissä?
Kommentit (18)
Elämän lahja on kaunein lahja, minkä toiselle voi antaa, tuntemattomallekkin. Siksi.
Pelkään noin isoja toimenpiteitä. Arvostan tosi paljon muita, jotka ryhtyvät tuohon.
Hänellä krooninen sairaus, joka tod.näk. estäisi luovutuksen. Eikä tää kyllä sille muutenkaan ole silleen sydämen asia kuin mulle.
Luovutan myös verta säännöllisesti, mies ei voi sitäkään tehdä, sen sairauden takia.
Omia lapsia kasvatan niin, että ainakin verenluovutus olisi niille luonteva osa elämää.
Olen luovuttanut verta ja munasolujakin kahdesti. Perustelu ei yhtään sen kummempi kuin että toivoisin itsekin saavani ko asioita jos niitä kipeästi tarvitsisin.
Toivoisin että miehenikin luovuttaisi, mutta hän ei ole sitä tehnyt vaikka periaatteessa ei ole mitään sitä vastaankaan.
samalla viikolla napsahti syöpädiagnoosi. Eli siksi en ole. Mies ei ole koska inhoaa kaikkia toimenpiteitä eikä sellaisiin vapaaehtoisesti menisi.
Tämä oli mulla kyllä to do-listalla kun oli vielä terveen paperit.
Olen siinä toisessa listassa joka odottaa sitä.
Mieheni ei ole. En ole kysynyt mieheni syytä. Itse koen voivani olla avuksi tarvittaessa.
en ota sitä riskiä vaikka joku saisi siitä apua. En myöskään itse aio ottaa vastaan sillä mielestäni on tekopyhää ottaa vastaan eliluovutuksia/verta jos its eei lahjoita. nih.
Ainoa mikä pisti mietityttämään on, että millainen on luovutustilanne? Minulla on suuri ongelma luihin työnnettävät piikit (siksi synnytän ilman puudutusta ja sen kerran kun polvileikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa olin todella tehokkaassa pöhnässä rauhoittavista).
Miksi suomalaisia pitäisi auttaa?
..mieheni ei. Olen ollut rekisterissä yli 10 vuotta. Harmi etten vielä ole ollut sopiva luovuttaja. Luovutan myös verta säännöllisesti.
Ei siinä halvaantua voi! Mistä te näitä tietoja saatte. Toimenpide tehdään nukutuksessa ja siinä kerätään luuydintä. Ei selkäydintä! Onkohan jollakin nyt asiat menneet pahasti sekaisin?
Itse olen jo 44v, joten mahikset luovuttaa loppuneet.
läheiseni sairastui parantumattomaan syöpään, jossa ainoa potentiaalinen "parantava" toimenpide on nimenomaan allogeeninen kantasolusiirto.
Tämän seurauksena tutkin mahdollisuuksia liittyä luovuttajarekisteriin, mutta tällä hetkellä olen vielä liian lihava, eli liian suuri BMI.
Nyt juuri tämän takia laihdutan ja menen sitten testattavaksi, että sovellunko luovuttajaksi. Toivottavasti.
Ei siinä halvaantua voi! Mistä te näitä tietoja saatte. Toimenpide tehdään nukutuksessa ja siinä kerätään luuydintä. Ei selkäydintä! Onkohan jollakin nyt asiat menneet pahasti sekaisin?
Itse olen jo 44v, joten mahikset luovuttaa loppuneet.
Nukutus kuulostaa hyvältä, jahka raskaus päättyy ilmoittaudun luovuttajaksi.
T:piikkikammoinen
Olen, ja olen luovuttanutkin luuydintä :) valitettavasti potilas kuoli kuitenkin. Mutta tulipa yritettyä. Se tuossa oli ei-niin-lohdullista, että potilas jolle luovutin oli lähes toisella puolen maapalloa: tästä voidaan päätellä, että jos itse tarvitsisin apua vastaavasti, ei minun kudostyypilläni sitä löytyisi ainakaan helposti tai läheltä...jos ei sitten lähiomaisista. Siirrettä lähdetään kuitenkin etsimään aina mahdollisimman läheltä, vaikka ei olekaan tarkkaa tietoa kauanko se säilyy, näitä tehdään sen verran vähän verrattuna vaikka elinsiirtoihin. Tai näin siis oli silloin kun luovutin, siitä on jo yli 10v (kauhea miten aika juoksee!).
Jaa perustelut, no auttamisen halu. Minuun vetosi se kun ajattelin lapsia, lasten yleisin syöpätyyppi on leukemia ja sen hoidossa käytetään luuydinsiirtoa. (Potilas, jolle luovutin, oli kylläkin aikuinen.) Luovutan vertakin, mutta epäsäännöllisesti, sen kanssa voisi skarpata.
Pitäis tilata ne luovuttajapaperit ja eiks sen mukana tule joku sylkinäytetesti tai jotain.
Verta en oo koskaan luovuttanut kun oon viimeiset 5 vuotta ollut raskaana tai imettänyt. :)
Luovutamme myös verta molemmat. Haluamme auttaa. Itse olen ollut kaksi kertaa tarkemmissa verikokeissa, kun on testattu sopivuuttani luuytimen luovuttavaksi. En ole sopinut :(