Uskovat naiset: Jos ette löytäisi miestä 40-v. mennessä, niin hankkisitteko hankkineet lapsen yksin?

Jos en löytäisi uskovaa miestä jäisin sitten lapsettomaksi. Niin se vaan sitten olisi mennyt. Elämälläni olisi ollut muu tarkoitus.

Saatan hyvinkin tavata elämäni miehen 45- tai 50-vuotiaana, mutta silloin ei lasta voi enää saada.



En ymmärrä, miksi olisi niin tavattoman väärin saada lapsi yksin. Irtosuhteita en hyväksy, mutta harkitsen vakavasti keinohedelmöitystä tai adoptiota. Keinohedelmöitys vaatisi tosin uskovaisten keskuudessa pokkaa, koska tietenkin kaikki ajattelisivat jotain muuta lapsen alkuperästä.



Minusta on aika tekopyhää puhua sinkuille Jumalan valtakunnan etsimisestä silloin, kun itsellä on perhe. Vaikka rakastankin Jumalaa, ei hän korvaa minulle ajallista rakkautta mieheen ja lapsiin.



ap

Lapsella on oikeus isään - YHTEEN isään - ei LUKUISIIN eksä/nyksä..sirkukseen.

hoitaisin

minä tiedän muutamia yksinäisiä uskovia naisia. ovat adoptoineet ja ryhtyneet sijaisvanhemmiksi, vetävät seurakunnan lasten kerhoja ja muuta vastaavaa. Kyllä hedelmöityshoitokin olis ihan ok. ainakin mun mielestäni.

haaveilin lapsesta, adoptiota harkitsin. Nyt olen jotenkin sopeutunut lapsettomuuteen. Uskon että yhden vanhemman perheessäkin kasvaa tasapainoisia lapsia, ydinperhe ei ole ainut tapa missään nimessä.

Jos olet uskossa, niin Jumalaltahan sinun tulee kysyä, miten toimia??!! Älä ihmisiltä kysele. Raamatusta löydät perusperiaatteet, joten niitä ei tarvitse Herralta kysellä. Itse suhtaudun varauksella keinohedelmöitykseen, sillä siinä hedelmöitetään monta solua. Mistä alkaa ihmisen elämä?



Vaikka itsellä on mies, niin molemmat lapset olemme saaneet Jumalan armosta. Lapsettomuusdiagnoosilla ollaan menty, mutta nyt meillä on kohta 6 v tyttö ja toinen lapsi kohdussa. Mutta kahdeksan vuotta on mennyt ja PALJON olen itkenyt Jumalan edessä. Kummatkin lapsista ovat tulleet luomuina. Ja ennnekuin kukaan viisastelee, seksielämää on ollut runsaasti, ei pelkkää rukousta :-)



Mikäli koet lapsen olevan Jumalan suunnitelmissa sinulle, adoptio on hyvä mahdollisuus. Mutta jos ajatus vain sinun suunnitelma, niin älä tee itse mitään, vaan odota Herran suunnitelmaa, joka on sinulle PARAS!

Luultavasti olisin adoptoinut lapsen niin kuin jo lapsuudessani suunnittelin, jos en omia lapsia olisi saanut. :)

Tiedän muutamia sinkkuja naisia, joilla on adoptiolapsi ja uskon että noilla lapsilla on oikein onnellista ja turvallista elää yhden vanhemman perheessäkin. Suhde on varmasti hyvin tiivis!

Minusta uskovaisen ihmisen kohdalla on hyvinkin oikein, että adoptoi kodittomia ja hylättyjä lapsia, jos uskoo siihen kykenevänsä ja varat riittävät. Sehän ei ole ihan halpaa, riippuen tietenkin tuon lapsen kotimaasta yms.

Tiedän myös yhden naisen, joka toimii sijaisvanhempana ja on tällä hetkellä muutaman kuukauden ikäisen vauvan huoltaja. Minusta ei tuohon kuitenkaan olisi.

t. vl-äiti

Olen uskova nainen, olin sinkkuna yli 10.v, en ollut koskaan seurustellut miehen kanssa, ennenkuin tapasin tulevan mieheni 28-vuotiaana.



Olin erittäin katkera Jumalalle, silloin, että miksi ne seurakunnan kaunottaret löysivät aina miehen, mutta ne rumimmat jäivät sitten ilman. Ja tosiaan, se miesten suhde naisiin oli niin paljon pienempi, että ei olis ollut mahdollista löytää kaikille siinä suhteessa miehiä kaikille sinkkunaisille.



Löysinkin sitten ihan muualta miehen, joka oli itsekin aina jouluna rukoillut vaimoa itselleen, vaikka olikin ihan perusLuterilainen, vaikka uskoikin Jumalaan sydämestään. Mieheni oli siis itsekin ollut sinkki yli 10-v.



Olin ehtinyt suunnitella, että ennen biologisen kelloni sammumista adoptoisin lapsen (keinohedelmöitus kuulosti minun korvissani niin friikiltä). Adoptiolapsi on jotenkin humaanimpi ratkaisu: siinä ilman vanhepia ja perhettä oleva lapsi saa rakastavan vanhemman!



Ennenkaikke halun sanoa, kuuntele sydäntäsi! Jos todella haluat lapsen, tee asian eteen jotakin. Lapset ovat niin ihana lahja tässä elämässä, ne ovat omassakin elämässäni miehen kanssa niin siunattu juttu.



Siunausta sinulle!

yksityisklinikoilla tehdään hoitoja myös yksinäisille naisille, luovutetulla spermalla. Tietää ainakin, ettei tule tauteja ym. mukana.

Eikä ole edes kovin kallistakaan. Googleta inseminaatio.

Inseminaatio ("keinosiemennys", IUI) tarkoittaa siittiöiden ruiskutusta kohtuonteloon. Inseminaatiohoitoja tehdään Suomessa vuosittain useita tuhansia. Inseminaatiohoidon toteutusta säätelevät v. 2007 voimaan astuneet hedelmöityshoitolaki ja kudoslaki, joten hoitoja voidaan tehdä vain siihen luvan saaneissa terveydenhuollon yksiköissä. Inseminaatiohoidossa voidaan käyttää parin omia siittiöitä tai luovuttajan siittiöitä.



Ennen inseminaatiota sperma pestään. Pesun tarkoituksena on erottaa parhaiten liikkuvat siittiöt muista soluista ja liikkumattomista sekä kuolleista siittiöistä. Pestyt siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon ohuella muovikaterilla. Itse toimenpide kestää vain muutaman minuutin, eikä vaadi seurantaa poliklinikalla.



Onnistumistulos riippuu eniten siemennesteen laadusta. Oikealla ajoituksella on myös merkitystä. Naisen iän lisääntyessä onnistumistulos heikkenee. Onnistumisprosentti on noin 10–15 % hoitokiertoa kohden alle 37-vuotiailla. Hoitoja voidaan toistaa 3–4 kertaa.



Joissakin tapauksissa voi hoitovaihtoehtona olla inseminaatio lahjoittajan siittiöillä. Kaikki siittiöiden lahjoittajat testataan tarkoin tarttuvien tulehdusten poissulkemiseksi ja haastatellaan terveydentilan ja suvun perinnöllisten sairauksien osalta. Nykyisen lain mukaan siittiöiden lahjoittajan henkilötiedot talletetaan erilliseen rekisteriin, jota Valvira ylläpitää. Lapsella on oikeus täysi-ikäisenä saada tieto lahjoittajan henkilöllisyydestä, mutta mutta esim. vanhemmat eivät tätä tietoa voi saada.

mutta luulisin, että adoptio olisi ollut itselleni paras vaihtoehto. (Adoptio on ollut paras vaihtoehto myös parisuhteessa :) )Harmi vaan, että yksinhakijoiden adoptiot ovat miltei mahdottomia nykyään.

Minä haluaisin kovasti lapsen, mutta en ole löytänyt sopivaa miestä. Huonoon avioliittoon en lähde vain saadakseni lapsen.



En ole voinut puhua tästä kenellekään uskovaiselle kasvotusten, koska arvelen kaikkien vastaavan kuten sinä. Minun kokemani tunteet ovat tabu.



ap

Minä haluaisin kovasti lapsen, mutta en ole löytänyt sopivaa miestä. Huonoon avioliittoon en lähde vain saadakseni lapsen.

En ole voinut puhua tästä kenellekään uskovaiselle kasvotusten, koska arvelen kaikkien vastaavan kuten sinä. Minun kokemani tunteet ovat tabu.

ap

Toteutus vaan on mahdoton. Adoptio lienee ainoa sopiva vaihtoehto. Uskovaisena et tietenkään voi lähteä yhden illan suhteeseen kuten tiedät.

Sinuna rukoilisin asian puolesta. Ehkä Jumala vielä antaa sinulle sopivan puolison ja saat lapsiakin. Tai sitten saat elämääsi muuta merkityksellistä.

En suosittele silti muille.

yksin adoptointi on ihan ok. Itse en tosin siihen olisi ryhtynyt.

Kun tuo yksi vastaaja totesi, että vain adoptio sopii.

Jos ei miestä ole annettu, ei sille voi mitään. Jumalalla on silti joku muu suunnitelma. Asia ja siihen liittyvät tunteet ovat varmasti kipeitä.



Sinun tilanteessasi minä kuitenkin keskittyisin etsimään Jumalan valtakuntaa.... niin kaikki muukin tarvittava aikanaan annetaan.



Älä vain tee niin, niinkuin moni tilanteessasi, että ottaa jonkun uskomattoman miehen tai alkaa muuten tinkimään periaatteistaan.



Äitinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen kasvattaminen yksin on todella vaikeaa. Sitä ei lapseton voi ymmärtää, miten raskasta on yksin. Lapsi tarvitsee isän ja äidin. Olisi itsekästä tehdä lapsi äidin tarpeista käsin. Lapsellakin on. Minun mielestäni jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin.



Ymmärrän, että asia on varmaan todella vaikea ja tunteista on vaikea puhua. Jumala antaa sinulle voiman elää myös kipeiden asioiden kanssa. Ja vaikka meistä ihmisistä joskus tuntuu, että en enää ehdi, niin silti Jumalalle on kaikki mahdollista.

en osaa sanoa miten

ja silti hän synnytti Jeesuksen! Ehkä sinullekin käy niin! En haluaisi pilkata jumalaa mutta jos nainen haluaa lapsen ja VOI saada lapsen hänen tulisi saada päättää asiasta itse!!!!!