Oliko teidän kotona aina siistiä silloin, kun olit itse lapsi?
Ei puhuta nyt mistään teini-iästä, vaan silloin kun olit lapsi. Oliko teillä aina siistiä? Entä millainen siivo omassa kodissasi on?
Minua tuskastuttaa, kun meillä on aina kauhea sotku. Leluja, pyykkejä, tiskejä, lehtiä, rojuja ja keskeneräisiä kotitöitä. Kolme alle kouluikäistä lasta, en vaan repeä tähän kaikkeen!! Minua kuitenkin vähän lohduttaa, että meillä kotona oli lapsuudessani ihan samanlainen kaaos koko ajan. Eteinen oli aina sikinsokin kenkiä, reppuja ja matot rutussa. Keittiön tiskipöytä pursui pesemättömiä astioita (silloin pestiin käsin). Ja samalla tavalla leluja, lehtiä, rojuja jne.
Kommentit (41)
meillä oli aina puhdasta ja pullantuoksuista. Oma kotini kolmen pojan äitinä ei tod ole yhtä siisti...
mutta ei se meitä lapsia koskaan häirinnyt. Siis lapsena talossa, josta muutimme pois kun olin 6, oli TODELLA sotkuista. Asuimme koko perhe (vanhemmat + 3 lasta) samassa makkarissa, sen nurkat oli kattoon asti täynnä pahvilaatikoita ja rojua, muistan sen kun siellä oli jännä kiipeillä... Vessassa oli iso amme, mutta sitä ei voitu koskaan käyttää, koska se oli täynnä rojua. Kuitenkin kerran viikossa siivottiin - lähinnä niin, että kaikki kamat kannettiin olohuoneesta ja keittiöstä makkariin ja ovi kii...
Sieltä muutimme kerrostaloon ja nyt rojujensäilytyspaikka oli vaatehuone. Jossa myös oli mukava kiipeillä, kun pääsi kipuamaan suoraan ylähyllylle, jossa oli maja... Ei se silloinkaan häirinnyt.
Siskoni on aina ollut mua innokkaampi siivoamaan, ja hän sitten meillä enimmäkseen siivoili ja järjesteli, kun meitä muita ei niin kamalasti kiinnostanut... Paitsi kun me lapset oltiin teini-iässä, niin muistan että joidenkin vuosien ajan koti oli ainakin kerran viikossa suht siisti, kun pidettiin siskon organisoima siivouspäivä. Jokainen teki jotain niin tuli äkkiä valmista.
Sitten kun äiti jäi yksin, niin tilanne karkasi kyllä käsistä... :( Ihan hirveä sotku, tyhjiä vanukaspurkkeja ja makkarakääreitä siellä täällä, epämääräisiä tahroja lattialla, tiskit ja kattilat homehtumassa, jääkaapissa ällöttäviä valumia, puhtaat pyykit läjässä jossain tuolin päällä, äiti tehnyt petinsä sohvalle jonne oli mukava nukahtaa telkkarin ääneen yksinäisyyttään, järkyttäviä pinoja vanhoja lehtiä, kirjoja (ihmisellä, joka ei lue), vanhoja videokasetteja, saatuja vaatteita (ihmisellä, jolla oli tasan ne tietyt lempivaatteet, mutta naapurit roudasivat kirpparikuteensa äidille, kun ei jaksaneet muualle viedä :( )...
Äidin kotona oli aikamoinen siivoaminen kun aika jätti...
ollessani lapsi. paitsi ehkä omassa huoneessani.
itse en pysty samaan, meillä ei ole juuri koskaan siistiä.
Matot lensi ulos vähintään 2 kertaa viikossa ja lattiat mopattiin. Mun kodissa ei ole siistiä ja esim. ikkunat pesin ekan kerran vasta, kun mulla oli ollut lapsia monta vuotta. Inhosin sitä pakkosiivoamista yli kaiken. Meillä ei edes ollut koskaan likaista ja silti oli pakko siivota.
Ei sillä kai ollut niin väliä? Ei meillä varmaankaan mitenkään erityisen sotkuistakaan ollut.
En mä kyllä muista sitäkään, oliko mun kavereiden kotona siistiä vai ei.
Hassua.
Äitini oli neurootikko. Jopa mattojen hapsujen piti olla suorassa jne.
Nyt omassa kodissa on useimmiten aikamoinen kaaos (ei likaista mutta sekaista).
oli aina siistiä ja puhdasta!
Lastenhuoneesta saattoi löytää lelut hujanhajan, mutta iltaisin piti siivota ne....
mutta kyllä omassa kodissani on yleensä vielä sotkuisempaa.
Äidistä ei ollut ja minä aina kyselemässä, että taasko sä siivoat...
Nykyään meillä on aikamoinen kaaos, mutta ei sentään niin paha kun mun lapsuudessa.
Äitini oli neurootikko. Jopa mattojen hapsujen piti olla suorassa jne.
Nyt omassa kodissa on useimmiten aikamoinen kaaos (ei likaista mutta sekaista).
ja sillä erotuksella, että äiti oli kotona ja minä olen työssä käyvä äiti, joka teen välillä töitä kotonakin.
Meillä oli oikein siistiä tasan sen hetken kun siivooja oli just käynyt. Kävi kerran viikossa :)
Tosin ei ihan kauhea kaaoskaan ollut. Se tuli vasta sitten myöhemmin kun olin isompi ja äiti lähti töihin. Oli kotona 10 vuotta.
Aika ahdistavaa kun joka lauantaiaamu herää imuroinnin ääneen ja ennen yhdeksää koputetaan oveen ja lyödään imuri käteen, jotta voi sen oman huoneenkin imuroida. Äitini imuroi nykyäänkin jopa jouluna ennen jälkiruoan tarjoamista (oikeasti ihan pimeäääää!!!)
En ole niin fanaattinen itse, mutta pieni tsemppi olisi useammin paikallaan.
ja sen vuoksi minä en todellakaan aio pitää yllä sellaista neuroottista siivousrumbaa kuin äiti.
sotkuista aina paitsi siivouspäivinä (lauantaisin siivottiin ja leivottiin). Keittiön likaiset astiat ei aina mahtuneet ees pöydälle ja tiskipöydälle, vaan joutui laittaa jääkaapin päälle jne. myös. Joka paikka täynnä puolipitoisia vaatteita ja paperipinoja jne. Yleisilme oli sellainen, etten itse siis nykypäivänä kehtaisi avata ovea jos joku koputtaisi.
Meidän perheessä kolme pientä lasta, ja kyllä koko ajan tahtoo ryöstäytyä ihan hirveäksi sotkuksi. Mutta me yritetään koko ajan parantaa, ja siksi tämä on juuri ja juuri siedettävä. Monen mielestä varmaan silti hirveä sotku. En mä tiedä, siivotaan sitten kun paremmin keretään.
Yleistä on se, että kaikki kerääntyy olohuonene pöydälle. Aina kun saa vaikka jotkut sesonkivaatteet järjestettyä pois, niin onkin joku uusi vaihe ja pöytä täynnä kirpparitavaraa tai lasten leluja järjestettävänä. Uh.
Lapsena ei varmaan kiinnitä sellaiseen huomiota?
koska äitini ei sietänyt (eikä siedä vieläkään) sitä, että tavarat jätetään levälleen, mutta esimerkiksi muruja tai hiekkaa oli lattialla melko usein. Jostain syystä on jäänyt mieleen se, että olipa kiva imuroida, kun ihan jotain napsahteli imurin putkeen ja huomasi konkreettisesti, että mitä siitä imuroinnista on hyötyä.
Aikuisiällä yritin sitten monta vuotta siivota anopin mieliksi niin kuin hänkin siivosi, eli neuroottisesti nurkatkin hammasharjalla pesten. Ihan suoraan sanottuna vitutti kun piti imuroida, vaikkei missään ollut roskan roskaa. Ja ei se jälki anopille kelvannut silti. Onneksi tajusin vähän vanhettuani lakata muiden miellyttämisen ja nykyään koti on vaihtelevasti siisti ja vaihtelevasti kaaosmainen romukasa. En ota stressiä.
täydellisen siistiä. Johtuu varmaan siitä, että minä olin ainoa lapsi ja äitini kotiäiti varmaan mun teini-ikään asti.
Ja äidilläni on edelleen siistiä, ja hänestä on ilmeisen kiva käydä meillä nyrpistelemässä, kun kämppä on kuin pommin jäljiltä. En tiedä, tajuaako se ottaa huomioon, että meillä on kolme poikaa ja meillä molemmat vanhemmat käy täyspäiväisesti töissä.
Huoh, sanon mä.