Minkälaiset on normaalit välit exän kanssa?

Erään exän kanssa ollaan niin hyvissä väleissä, että nykyisten puolisoidemme kera kyläilemme usein toistemme luona. Ja tosiaankin kehtaisin soittaa tälle exälle, jos tosiaan vaikka tarviisin apua jossain, ja jos mieheni ei olisi kotona minua auttamassa.



Sen sijaan toisen exän kanssa vain moikkaamme jos tapaamme, mutta emme tosiaan pidä minkäänlaista yhteyttä. Kuten pääteltävissä, tämä suhde päättyi melko riitaisasti, mutta ensin mainitsemani exän kanssa erosimme sulassa sovussa (" kasvoimme erillemme" ).

Oletko ikinä tarjoutunut mukaan kyläreissuille tai onko sinua koskaan kysytty tapaamaan tätä exää?



Mun mielestä osoittaisit suurempaa kypsyyttä, jos hyväksyisit sen, että miehesi voi yhä olla lämpimissä väleissä exääsi. Jos on merkkejä siitä, että välit ovat turhankin lämpimät, niin kannattaa ottaa asiasta selvää. Muutoin sinuna antaisin asian olla, koska onhan meillä kaikilla oikeus ystäviin.

ovat eronneet hyvinä ystävinä? Huomasivat, että suhde onkin vain kaveruutta, ei muuta ja siksi erosivat? Pitäisikö muka ystävyys lopettaa kun rakkaussuhde kuolee? Ei minusta.



Mitä pahaa miehesi käytöksessä on? Itselläsi ihan ihme ongelma minusta...

Jos on lapsia, on normaalia pitää yhteyttä heidän asioistaan, mutta niihin ei kuulu sulakkeen vaihto. Jos ei ole lapsia, lienee kaikkein tavallisin ja siten normaalein suhde sellainen, jossa ei pidetä lainkaan yhteyttä. Itse en pidä mitään yhteyttä ex-mieheeni, en tiedä edes, missä maanosassa hän asuu tällä hetkellä. Emme silti tietääkseni vihaa toisiamme tms. - me vain emme enää ole osa toistemme elämää. On normaalia ottaa eron alkuvaiheessa etäisyyttä toiseen niin, että esim. kieltäytyy antamasta apua. Itsekin olen toiminut niin, koska halusin päästä hänestä yli ja jatkamaan elämääni.

Tekee kiusallaan asioita, esim soittaa miehelleni ja kysyy olenko lähellä ja jos olen niin lopettaa puhelun. Juuri niin että saan kuulla että se soitti. Lisäksi nuoleskelee mieheni ystäviä ja vanhempia vielä eron jälkeen, on paljon sosiaalisempi kuin minä, joten sille on siihen oikeat eväät. On tosi riittämätön olo, miksi mieheni tekee sitä avikka tietää etten pidä...

vastasin tälläiseen ketjuun jo ennenkin, se riippuu ihan exästä ja sinusta itsestäsikin. Itse olen ollut nykyisen mieheni kanssa exäni häissä. et semmosta

Vierailija:

Miehelläni tuntuu olevan vähän liiankin läheiset exvaimoonsa, ei lapsia eikä mitään jonka ymmärtäisin. Joka pikkuasiasta täytyy soitta, " mulla palo lamppu, tuutko vaihtaan" ja mun mies menee. On kuulemma peruskohteliaisuutta. Jeah right.

Mieheni ex-vaimolla on kaksi lasta toisen aviomiehensä kanssa ja on jo ehtinyt erota hänestäkin. Edelleen hän soittelee miehelleni (siis ensimmäiselle aviomiehelleen, jonka kanssa hänellä ei ole lapsia), että veisitkö meidät (hänet ja lapset siis) uimaan, mennäänkö yhdessä puistoon, lähdetäänkö yhdessä ostamaan lapsille vaatteita yms.!

Aivan seurustelumme alussa mies meni noihin juttuihin mukaan, mutta sitten minulta paloi pinna, kun ex-vaimo soitteli minulle haukkuma- ja pilapuheluita. Nauhoitin pari puhelua (salaa) ja soitin ne miehelle. Sittemmin (kohta kolmeen vuoteen) ei ole mies ollut missään tekemisissä ko. naisen kanssa.

Esim. soittaa miehelleni ja alkaa riidellä, kun mies pistää luurin kiinni soittaa minulle ja valehtelee et mies muka soittanut hänelle. Tämäkin tarkistettu puhelimesta. Soittelee miehelle myös, että miehen pitäisi muka maksaa exän jumppa jne. Exän mielestä miehen pitäisi maksaa heidän kaikki kulunsa, myös naisen. Lapsen kuluihin mies osallistuu hyvin, mutta exään ei enää rahaa laita tai anna. Ja lisään vielä, että minä en ole syy heidän eroonsa. Mies oli jo muuttanut pois ja hankkinut oman asunnon ennenkuin aloimme seurustella.

Omasta ex_miehestäni tuli minulle todella hyvä ystävä. Ystävyytemme ei kadonnut minnekkään eromme myötä. Vaan ainoastaan hänen nykyinen nainen ei pidä jos tapaamme kahvin merkeissä.



Olen myös ehdottanut että voisimme kaikki tavata yhdessä, vaan miehen nainen ei tahdo.



Opimme tuntemaan toisemme todella hyvin. Asuimme monta vuotta yhdessä. Teimme ja koimme paljon yhdessä.



Olen kunnioittanut tämän naisen pyyntöä ettemme tapaisi. Joten nykyään saatamme ohi mennen jutella ja kerran vuodessa kahvitella kysellen kuulumisia.



Harmittaa, kun hän oli se ihminen jonka annoin tulla lähelle ja joka tuntee minut. Olen aina ollut sulkeutunut ihminen. Vaan hymyilemme lämpimästi aina nähdessämme. Kaipaamme toisiamme kuten ystävät. Tulemme toimeen erillämme, mutta silti kaipaamme toisiamme.

Vierailija:

Tulemme toimeen erillämme, mutta silti kaipaamme toisiamme.

En voi muuta kuin tuntea mielipahaa siitä, että ette ymmärrä, miten hyviä ystäviä ex-puolisoista voi ajanmittaan tulla. Itse olen paremmissa väleissä exäni kanssa nyt, kuin mitä ollessamme yhdessä :) Ihan uskomattomalta kuulostaa varmaan, mutta tullaan paljon paremmin toimeen erillään ja ystävinä.



8:lle :



Minäkin olen yhä yhteydessä ystäviini; olkoonkin, että alunperin he olivat exäni ystäviä. En todellakaan aio katkaista välejä ystäviini sen vuoksi, että kenties exäni uusi rakkaus ei voi hyväksyä sitä, että minäkin olen yhä ystäväkuvioissa mukana. Myös exäni vanhempien kanssa olen silloin tällöin soitellut, koska kyllä 6 vuoden aikana heistäkin on ehtinyt tulla minulle tärkeitä. Ex-anoppi käväisi kahvilla toissaviikolla, ja siinähän vaihdettiin kuulumisia yms. En tiedä, miksi sinua vaivaa moinen, mutta ainakaan minä en ystävieni / exän vanhempien kanssa koskaan panettele exäni nykyistä elämää.. Toivottavasti opit hyväksymään omalta osaltasi asiat pikkuhiljaa.

Takiaiseksi haukutte. Ette taida ymmärtää ettei takiaisena olla jos molemmat haluavat tavata. Rakkautta on varmasti välillämme vaan ei fyysistä himoa. On ihana istua pöytään ja kuunnella toisen kuulumisia. Ei ole pahoja ajatuksia vaan ainoastaan hyviä. Emme halua koskea toisiimme. Olemme kuin sisarukset.



Liittoomme oli hyvin myrskyisä. Vaan kesvoimme erillemme. Kun aikaa antaa toisilleen, huomaa että elämme täällä hyvin lyhyen ajan. Miksi käyttää se aika vihaten ja murehtien tekemättömiä asioita?



Ei enää aikuisena mietitä että en voi olla tuon kaveri kun muut ei pidä siitä. Tottakai olen ystäväni ex-miehelleni. Niin hänkin on minulle.

Minulla ja exälläni on kaksi lasta. Ennen kun exäni tapasi avokkinsa tapailimme viikoittain, kävimme syömässä, ostoksilla. Olimme ystäviä. Totta kai, kun tapasi uuden vaimonsa jättäydyin taka-alalle, ei olisi tullut mieleenikään tehdä muuta. Koska kuitenkaan en siinä mielessä exääni enää halua.



Silti exäni on paras ystäväni. Se, joka ensimmäisenä soitti ja toivotti hyvää ystävänpäivää =). Nykyään soittelemme lähinnä lapsia koskevia puheluita eli paria päivää ennen heidän tapaamisviikonloppuaan. Mutta meillä on exäni kanssa yhteys, sitä ei saa kuluttamallakaan pois. Ei siitä kannata olla mustasukkainen.

tarvetta saada potkua masturbointiin....... Viimeks taas viikonloppuna kyseli e-mailaili. Itteeni ei kanssa paljoo naurata kun itella on 2 lasta ja aviomies ja hanella huhtikuussa 2v tytto avovaimon kera...... Menis sita avokiaan sinne vikittelemaan eika unelmois seksista mun kanssa.....

tullaan juttuun, pystytään puhumaan asiallisesti, mut ei juosta vaihtelemassa lamppuja sun muuta minkä IHMINEN OSAA ITEKIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! (ELLEI OLE BLONDI TAI MUUTEN TYHMÄ)

Exän kans saatetaan vaihtaa kuulumiset jos jossain törmätään, muuten ei olla tekemisissä. Miehen exä asuu Saksassa, joten eivät ole hekään kauheen paljon tekemisissä. Asialliset välit on mun mielestä sellaset, ettei tarvi alkaa kyräileen jos jossain tapaa ja kummankaan exät ei aiheuta mitään hankaluuksia jne. Voi käyttäytyä kuin aikuiset.