Pelkään, että lapseni saa silmälasit.
Näössä oli jotain häikkää ja nyt pitää varata aika silmälääkärille. Pelkään, että 6-vuotias lapseni saa silmälasit. Itse sain ne 9-vuotiaana ja se oli minusta silloin kuin maailmanloppu :( Vihasin laseja. Ostin heti piilolinssit kun minulla oli omaa rahaa (15-vuotiaana).
Siitä lähtien en ole koskenutkaan silmälaseihin.
Toivon niin, että mikäli lapseni tarvitsee lasit, hän pitää niistä. Pelkään vain että hän inhoa niitä kuten minäkin. Olin niin toivonut että hän ei tarvitsisi ollenkaan :(
Kommentit (42)
Ei meillä ole mitään ongelmaa lasien kanssa. Lapsi sai itse valita kehykset ja käyttää laseja aina, sekä koulussa että vapaa-ajalle. Omasta halustaan niitä käyttää aina. Tosin harrastuksessaan ei voi niitä käyttää, eikä halua piilareita käyttää, kun kokee niiden laittamisen vaikeaksi.
Meidän perheessä muilla ei ole laseja, mutta tyttären luokalla on todella monella tytöllä silmälasit. Ei silmälasit ole siellä kenelläkään mikään ongelma, vertailevat kehyksiä yms. Lapseni pärjää koulussa hienosti eikä hänestä tosiaankaan tullut rassukkaa silmälasien myötä :)
Minulla ja miehelläni on molemmilla silmälasit. Käytämme myös piilolinssejä tarpeen mukaan. Esikoinen (kohta 10 v.) on myös saanut silmälasit, mutta hän pitää niitä lähinnä koulussa tunneilla ja elokuvateatterissa ym. paikoissa, joissa pitää nähdä tarkasti kauemmas.
Nykyään on tosi hienoja silmälaseja, joten valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle mieluiset. Piilolinssejäkin voi käyttää vähän isompana. Kertakäyttöiset ovat tosi helppoja käyttää, eivätkä ne maksakaan kovin paljon. Ap:n kannattaisi tarkistaa siis mielipidettään: emme elä enää 1970-1980 -luvuilla!
Sitä paitsi jos haluaa, niin aikuisena voi mennä silmien laserleikkaukseen, ja sitten voi päästä kokonaan silmälaseista eroon, ainakin joksikin aikaa. Miksi ap et muuten ole kokeillut tätä vaihtoehtoa?
lapsen saamia silmälaseja pitää pelätä. Ja jotain on vika, jos aikuisen pitää "vammaiseksi" silmälasien käyttäjä tai hieman kieroon katsova LAPSI luokitella ja tarjota silmäleikkauksia.
Oikeasti jo lukiossa lähes tai yli puolella opiskelijoista on jonkinlaiset lasit ja siitä eteenpäin lasien käyttäjien määrä vain lisääntyy. Osa tietysti käyttää piilareita.
Itsellä lasit ovat olleet kolmannelta luokalta asti. Ja omissa isän puolen serkuksissa on 5/7 lasit olleet jo aika aikaisin. Oma itsetuntoni ei ole laseista tai edes lasien merkistä kiinni.
2-vuotiaana. Kylläpä loukkaa tuo joidenkin suhtautuminen: silmälasipäinen lapsi "vammaisen" näköinen ja ruma :( En olisi ikinä uskonut, että ihmiset ajattelevat näin!
Lasit ovat nykyään aika tavallinen juttu. Voi kun ihmisten asenteet pikkuhiljaa muuttuisivat parempaan suuntaan.
Näössä oli jotain häikkää ja nyt pitää varata aika silmälääkärille. Pelkään, että 6-vuotias lapseni saa silmälasit. Itse sain ne 9-vuotiaana ja se oli minusta silloin kuin maailmanloppu :( Vihasin laseja. Ostin heti piilolinssit kun minulla oli omaa rahaa (15-vuotiaana).
Siitä lähtien en ole koskenutkaan silmälaseihin.Toivon niin, että mikäli lapseni tarvitsee lasit, hän pitää niistä. Pelkään vain että hän inhoa niitä kuten minäkin. Olin niin toivonut että hän ei tarvitsisi ollenkaan :(
Enää ei ole nörtti tjsp jos pitää laseja. Myydäänhän niitä ilman vahvuuksiakin, ns. imagolaseja.
sain lasit jo parivuotiaana 80-luvulla. En ole ikinä vihannut laseja, koska niiden kanssa näen hyvin. Minua ei myöskään koskaan kiusattu laseista.
Vähän tulee mieleen, että jos jollekin yhdet silmälasit on tosi iso ongelma, niin jokin ongelma varmasti olisi ilman lasejakin. Ei ole ihan normaalia kammoksua noin paljon ihan tavallista asiaa.
ole mikään kovin suuri handikappi(no pariin ammattiin ei pääse), niihin tottuu äkkiä ja ei niissä sen jälkeen ole mitään ihmeellistä. Jos joku vahva inhon tunne pääsee laseja kohtaan
syntymään niin sitten on joku aikuinen tartuttanut sairaan ajatusmaailmansa lapseen, tai idiootit kiusanneet.
Täysi-ikäisenä kun kustantaa lapselleen sitten varttitunnissa tehtävän femtolasikin, tai mikä nyt sitten on se kuumin silmäleikkaus tulevaisuudessa, niin pääsee vielä nauttimaan pitkäksi aikaa lasittomasta elämästä.
ihan vaan koska niin vituttaa se "lasit pilaavat ulkonäön ja ovat merkki nörttiydestä"-mentaliteetti.
Meillä minä ja mieheni olemme saaneet silmälasit jo alakouluikäisinä. Silmälasit eivät ole olleet meille koskaan mikään ongelma. Minä en ole halunnut koskaan piilareita. Miehellä on ikivanhat piilarit, joita ei ole juurikaan käyttänyt.
Vanhempi tyttäremme sai silmälasit 9-vuotiaana, mutta ne eivät ole olleet hänelle missään vaiheessa ongelma. Koulukuvauksissakin on aina silmälasit päässä. Kun pienestä pitäen on oppinut, että silmälasit on ihan normaali juttu, niin niitä ei sitten tarvitse hävetä.
Yritä, ap, parhaasi, ettei lapsesi joudu kärsimään pöljien asenteidesi vuoksi.
Kun tyttäreni kahdeksanvuotiaana sai lasit se oli minusta oikein hauskaa. Valitsimme harkiten oikein mieluisat, ja ihan hyvin lapseni on niihin suhautunut. Kotosalla hän usein unohtaa ne, mutta pitää kyllä koulussa jossa on luokalla mitakin rillipäitä.
Äidilleni - joka aina on vihannut lasejaan - tyttärini lasit oli ilmeisesti vähän pahempi juttu, hän nimittäin ei oikein "hyväksy" minunkaan laseja; kuulemma näen niin hyvin, että voisin olla ilmankin. Hänkin on kuitenkin joutunut myöntämään, että tyttäreni on ihan veikeän näköinen laseissaan, eikä hän tietenkään ole paljastanut lapselle antipatioitaan.
Oisi sinunkin kannnattanut jättää niitä reisiraottamatta, kun ole vielä vajokki iässä, selkeesti olet jo 15-vuotiaana ollut häiriintynyt tapaus, no onneksi lapsesi saa lasit, minä jouduin ostamaan ihan ite, niinkuin ajattelaankin ihan ite, näköjään pitäisi naimalupa antaa vasta sitten kun siihenkin on kykenevä.
inhoamisestasi ääneen niin aivan varmasti lapsesikin niitä tulee inhoamaan.
eikä se nyt mitenkään kamalaa ole ollut. Asennekysymys nääs...
7 kk iässä reilusti hajataittoa ja kontrolli on 1,5-2-v iässä. Fifty-fifty-todennäköisyys, että lasit saa ennen kouluikää. Minä ainakin haluan lapselleni HETI lasit käyttöön, jos aihetta on. Haluan, ettei ainakaan siitä jää kehitys kiinni. Mulla itselläni on hieman hajataittoa ja siksi "miedot" lasit käytössä 19-v saakka, isällänsä loistava näkö (mutta muilla perheessä lasit).
Älä tee laseista ongelmaa, kaikki eivät todellakaan inhoa silmälaseja, kuten minä esim.
Poika ei ole suostunut laseja käyttämän juuri ollenkaan tämän 3 vuoden aikan. Kuinka ollakaan viimeisen tarkastuksen perusteella näkö olisi joko parantunut tai sitten se outo lääkäri sössi tarkastuksen 3v sittten...ja kyseessä oli+näkö..
Outoa.
Sympatiat teille.
Itselläni ollut lasit 10-vuotiaasta enkä osaisi olla ilman, mutta muistan kyllä sen alun häpeän...
toivottavasti se ei ole tarttunut lapseesi. kyllä se on varmasti iloinen, että näkee kunnolla.
Se, että saa silmälasit, ei ole mikään maailman loppu. Parempi, että saa ne ajoissa, jos sellaiset tarvitsee.
On sitten koulussakin helpompaa, kun näkee kunnolla taululle eikä tarvi kärsiä päänsäryistä tms. huonon näön takia.
näkö on päässyt kovasti huononemaan, niin lapselle voi olla silkka helpotus, kun hän saa lasit. Lasien kanssa kun näkee taas kunnolla. Niin kävi meidänkin lapselle :)
Älä ainakaan lapselle siirrä tuota tympeää asennettasi silmälaseja kohtaan.
En ole itse huomannut, että lapsen näkö on huonontunut tai lapsi itse.
En ole koskaan puhunut mielipiteestäni tai "kammostani" laseja kohtaan lapselle, en ole edes puhunut kellekään siitä kuin nyt av:lla.
Jos lapseni saa ne niin kehun niitä sitten nätiksi ym mutta mielessäni suren kyllä :(
Lapseni harrastaa vielä lajeja joissa silmälaseja ei voi pitää.
jos silmät ovat muuten kunnossa.