Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

jättäisitkö miehesi jos pettäisi??

Vierailija
08.02.2007 |


itse olen aika varma, että jättäisin. en tiedä miltä kymmenien vuosien päästä tuntuu, mutta nyt ainakin jos tulisi ilmi niin jättäisin. en ole ehkä tarpeeksi kypsä antamaan anteeksi. luulen, että hautoisin sitä vuosikaudet ja lopulta erottais kuitenkin.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sellaisella tiedolla.

Vierailija
2/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten tilanteeseen päädyttiin ja katuuko yms. Hirveästi vaikuttaisi miehen asenne ja se olisiko kyseesä " yhden kerran kännihairahdus" tms. vai pitkään jatkunut tietoisesti salattu suhde.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti aluksi tulisi mahdoton pettymyt ja viha, mut loppujen lopuksi jo se olisi vain pika pano neen en jättäisi. Jos taas suhde toiseen naiseen niin silloin KYLLÄ

Vierailija
4/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme olleet pitkään yhdessä enkä haluaisi ainakaan minkään yhden yön suhteen takia kaataa koko parisuhdettamme. Ainakin terapiassa pitäisi molempien käydä ja suhde aloittaa ikään kuin uudestaan. Jos miehellä olisi pitkäaikainen suhde, johon liittyy tunteita, niin se olisikin jo vaikeampi pala. En osaa sanoa, mitä sitten tekisin. Ehkä tilapäinen erilleen muutto selkiinnyttäisi asioita ja terapiassa käynti.

Vierailija
5/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on avioliittorikos piste.

Mua ei kiinnostaisi edes missä tilanteessa ja miten päin se olisi munan työntänyt toisen pilluun, riittää että on niin tehnyt.

Se kertoo että kunnioitus minua ja perhettä kohtaan silloin puuttuu.

Vierailija
6/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi helppoa väittää, että tietenkin jättäisin, koska en voisi enää luottaa häneen eikä hän olisi silmissäni enää se sama mies, jota olen kaikki nämä vuodet rakastanut. Veikkaan kuitenkin, että pystyisin antamaan anteeksi yksittäisen pettämisen, jos mies itse heti sen mulle kertoisi ja saisimme asian puhuttua puhki. Jos taas hänellä olisi ollut selkäni takana suhde, luotto menisi kertaheitolla lopullisesti.



Pettäminen kyllä loukkaisi jokatapauksessa niin paljon, että eteenpäin meneminen olisi vaikeaa. Kurja ajatusleikki!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä mä sitä koskaan tule unohtamaan, enkä antamaan anteeksi sydämestäni.. On se niin julmaa.

Mutta sen teon varjolla olen helposti ollut itsekäs, halunnut ja saanut kalliita koruja, vaatteita, laukkuja, kenkiä yms yms. Enkä kysele mielipiteitä omiin menoihin jne.. (meillä ei ole lapsia)

Vierailija
8/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asia on aika monimutkainen. Tunnen itseäni sen verran, että tiedän olevani kykenemätön antamaan anteeksi ja unohtamaan, en unohtaisi koskaan.



Kuitenkin olen myös luonteeltani aika kylmäverinen ja kolmen lapsemme takia luultavasti yrittäisin sopia asiat parhain päin ja jatkaa perhe-elämää. Mieheni on hyvä isä ja puoliso muilta osin, lapsillemme kodin hajoaminen olisi sydäntäsärkevää, etenkin herkälle esikoiselle.



Rakkaus olisi luultavimmin ikuisesti haavoittunut väliltämme, mutta koska rakkaus lapsiini on niin suuri, ajatteleisin ensin heitä. Missään nimessä en lähtisi ovet paukkuen oman " itsekunnioitukseni" takia. Osaan kyllä kunnioittaa itseäni, sitä paremmin, mitä oikeampia päätöksiä teen omasta mielestäni.



Olen ajatellut asian niin, että mikäli minä päätän erota, kärsivät siinä sekä lapset, että oletettavasti myös mies (en usko, että hän haluaa meitä missään tilanteessa varsinaisesti jättää), mutta jos jään ja ponnistelen asioiden korjaamiseksi muiden osalta, jää kärsimys vain minulle. Kärsimys siitä, että minua on petetty jne.



Vaikka voi kuulostaa sellaiselta uhrautumislässytykseltä, niin sitä en tässä hae, ajatteluni perustuu pikemminkin järkeen kuin tunteisiin, johon luotan aina enemmän elämässä.



Mutta eihän sitä ikinä tiedä, miten sitä loppujen lopuksi toimii, ennenkuin sattuu omalle kohdalle. Toivon vaan, ettei satu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


itekin olen paljon pohtinut asiaa. musta vaan tuntuu etten vois lasten takia jäädä koska en tosissaan oo mikään kylmäverinen tai järjellä toimiva tyyppi vaan varmaan itkisin ja raivoisin ja kuittailisin sit koko ajan... lähtisin sit ennemmin ja heti, ja ovet paukkuen :) koittaisin kuitenkin järjestää lasten asiat parhain päin, asuttais lähekkäin jne... vaikka vaikeaa olisi. toivottavasti ei koskaan tarvitse.

Vierailija
10/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

totuus on tarua ihmeellisempää. Miehellä oli siis sivusuhde 2,5v sitten. Asuimme hetken erossa, mutta palasimme yhteen ja menimme vielä naimisiinkin. Suhteemme on avoimempi ja yleisesti ottaen paljon parempi kuin ennen pettämistä. Toki itsellä meni aikaa toista vuotta ennenkuin pääsin asiasta yli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
08.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sitten kun näin todella kävi en jättänyt. Rankkaa se oli ja kauan siinä luottamuksen takaisin saamisessa kesti, mutta nyt elämä alkaa jälleen näyttää paremmalta. Nyt jos niin kävisi uudelleen en todellakaan osaa sanoa mitä tekisin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä viisi