En pikkulapsiaikana osannut kuvitella, millaista on olla teinin äiti
Meillä kaksi teinityttöä nyt 14-ja 15-vuotiaat. Ovat aina hoitaneet koulunsa upeasti ( ka:t yli 9) ja harrastaneet akttivisesti. Ovat olleet hyvätapaisia yms., joten kuvittelin että murrosikäkin meneee jouhevasti. Olen ollut lasten kanssa pitkään kotiäitinä ja puolikasta työaikaakin tein vielä alakoulun ajan. Lasten kanssa on todellu oltu ja perheenä tehty paljon. Välit ovat olleet aina hyvät. Mutta kyllä meillekin on vain kunnon teinikapinat tulleet. Koulusta on myöhästelty, kokeiltu alkoholia ja hengailu kaverien kanssa noussut tärkeäksi. Ihan kohtuullisesti meillä silti menee, mutta kyllä se huoli lapsista on paljon aiempaa suurempi. Monet ehdottomat periaatteensa on joutunut pyörtämään ja luovimaan tilanteiden mukaan. Toki rajoja ja sääntöjä on edelleen, mutta ei ne niin ehdottomia ole kuin olisin kuvitellut olevan....Koulutyön tärkeydestä joutuu jatkuvasti vääntämään...Mites muut ovat kokeneet?
Kommentit (40)
vai menikö silloin enemmän aikaa kavereiden kanssa kuin harrastuksissa? Meillä jo nyt kaverit tärkeitä.
Mikään ei kiinnosta paitsi kaverit ja netti. Tuntuu toivottomalta. Toivottavasti saa kerättyä itsensä ja löytää paikkansa maailmasta. Pelottaa...
aikuiseksi kasvattanut ja kaksi teiniä vielä tässä "työn alla", katsotaan miten käy.
Koulustamyöhästymisiä en nyt niin kapinoinniksi lue, niitä sattuu muutenkin. Mutta rajat ja säännöt meillä on pidetty vaikka niitä vastaan joku rikkoisikin. Jos niitä lähtee höllentämään, tuntuu jotenkin, että onko niillä sitten virkaakaan. Mutta jokainen varmaan tuntee omansa parhaiten ja sen mikä toimii ja mikä ei.
Alkoholikokeiluja en usko näillä nuorimmilla olleen mutta ehtiihän se kohdalle osua vielä ennen ku kotoa muuttavat.
Tietyllä tavalla olen iloinen, jos lapseni kapinoivat, eikös se niin kuulukin olla..
Kyllä se aikaa myöten helpottaa ja välitkin usein palautuvat niiksi hyviksi vaikka välillä oliskin myrskyisää.
Asutteko isossa kaupungissa?Etelä-Suomessa? Tuntuu, että täällä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa ollaan vähän perässä tietyllä tapaa. Lapset pysyvät ehkä pidempään lapsina.
sittenhän se on podettu.
Minulla ei nuorena saanut olla murrosikää. Äidillä oli niin vaikeaa, että minä en voinut lisää taakkaa hänelle aiheuttaa. En kapinoinut, en irrottautunut. Luin ja olin nössö. Eipä ollut kavereitakaan.
Nyt, pian nelikymppisenäkin, äiti roikkuu minussa kiinni ja yrittää elää minun kauttani. En minä halua enää kaikkea hänelle kertoa. En minä jaksa hänen puolestaan elää.
Siis meidän suhde ei ole terve. Olisipa minulla totisesti ollut murrosikä. Nyt kilttinä tyttönä soitan joka päivä äidille ja kuuntelen samat jaaritukset.
AAARGH!
Kohtuu isossa kaupungissa asutaan Länsi-Suomessa. Täytyy nyt vaan sitten jaksaa uskoa, että hyvä että nuoret nyt elävät nuoruuttaan, jottei sitten isompana tarvii kapinoida. Helppoa se ei aina ole. Jotenkin murehdin ehkää liikaa noita kouolunumeroitakin, kun niita kaseja on tullut, vaikkei ennnen niitä ole tullut. Varmasti noillakin numeroilla pääsee haluaamaansa lukioon, mutta silti numeroiden putoaminen harmittaa ja huolestuttaa. Ihanaa on ollut kuulla toisten kokemuksia. Kertokaa vaan niitä lisää. Jotenkin ajattelin, että ehkä hyvä, että kasin keväällä alkanut murrosikä ehkä jo nyt vähän alkaa helpottaa. Josko lukossa ei sitten enää olis tuota uhmaa ja motivaatiota kouluun enemmän...lieko tuo vain toiveajattelua...? Koitetaan vaan kaikki silti jaksaa ja vähän nauttiakin noista murkuistamme:) Mutta tuo jatkuva vitkastelu ja 'ihan kohta teen sitä ja tätä'ottaa vaan niin päähän, kun sit tulee aina kiire....
ja ei ap.n kaltaisia ongelmia. Ja on vietetty paljon aikaa yhdessä. Irtiottoja on ollut, mutta ihmeellisen siististi ovat juttunsa hoitaneet. Ei ole tarvinnut valvoa huolissaan, eikä vääntää asioista.
läheiset on välit olleet tai oletteko syöneet vaikka jokaisen aterian perheenä yhdessä, ei lopultakaan ole mitään väliä kun kyseessä on teini-ikä...
mutta eihän kaikille murrosikä tule kovana esiin...meillä se alkoi kyllä ihan yhtäkkisesti...ilman varoituksia. Tyttö viettia aikansa ennen vai kilpaurheilussa ja kotona...
Mukavasti on mennyt, ei isompia ongelmia. Nuorimmainen vähän osoittaa jo semmoisia vinkeitä että sen kanssa voi olla enemmän haastetta kuin isompien... Silti olen omimmillani juuri teinien äitinä. Onneksi pikkulapsiaika on takanapäin, en jaksais enää sitä.
Täällä on aina vauvojen ja taaperoiden äidit dissaamassa nuoria, mutta kasvaapa ne niidenkin kullanmurut teineiksi.
Helppoa oli kun lapset olivat pieniä.
T. Äii, jonka 15v jäi viikonloppuna kiinni alkon käytöstä.
Musta on ihanaa olla teinien äiti Vauva-aika oli paljon rankempaa.
kaveripiiristäni ne joilla on sekä vauvoja/taaperoita ja teinejä.
Ne joilla on pelkästään teinejä väittävät vauva/taaperoajan olleen helpompaa kuin teini-ikäisten vanhemmuuden.
Taitaa mennä tässäkin niin että aika kuultaa muistot.
:)
mutta voin kuvitella että teinien äitiys on kauheaa. Paitsi että olin itse kauhea teini, mulle on tuttavapiiristä paljonkin tilitetty miten kauheaa se on.
ONNEKSI muistan että itse olin kauhea noin kaksi vuotta, ja ONNEKSI tuttavienikin kokemus on ollut vastaavanlainen. Ensin ne ovat luulleet mokanneensa vanhemmuutensa ihan täysin, kun aiemmin niin ihanasta lapsesta on yhtäkkiä tullut niin kamala, mutta sitten kun lapsi on noin 16v niin myrskypilvi hälvenee, ja ex-ihana lapsi, ex-karsea murrosikäinen onkin taas mielenkiintoinen ja miellyttävä nuori ihminen.
jotka olivat 14-16v ihan kamalia. Siis todella kapinointia, onneksi ei alkoholinkäyttöä ainakaan liiaksi. Mutta se arvaamattomuus, joskus ihan tavallinenkin kysymys aiheutti hurjan suuttumusryöpyn, ei koskaan voinut oikein tietää millä tuulella neidit on. Välillä halattiin ja juteltiin, puheyhteys kuitenkin pääosin kai säilyi.
Sitten kun ne meni lukioon, niin niistä tuli ihan ihania ihmisiä. Vanhempi on jo opiskelemassa. itsenäisiä ja määrätietoisia nuoria naisia.
ja teiniajat on mennyt tosi helposti. Tosin pikkuisinakin olivat varmaankin keskivertoa helpompia tapauksia.
Nukkuuko lapset hyvin? Unikoulu voisi auttaa teitä.
ovat sukulaiset mulle hokeneet kun näiden kanssa jostan taistellu... minulla siis vielä pieniä.
Minua jaksaa aina huvittaa kun tälläkin palstalla neuvoja jaellaan, vaikka ei ole mitään kokemusta ko. tilanteesta. Siperia opettaa.
läheiset on välit olleet tai oletteko syöneet vaikka jokaisen aterian perheenä yhdessä, ei lopultakaan ole mitään väliä kun kyseessä on teini-ikä...
en jaksa vastata muuta kuin että en minäkään. Siis osannut kuvitella miten rankkaa se voisi olla.
Ja minä onneton hankin vielä iltatähden tähän soppaa sekoittamaan :) On nysitten uhmaiät ja teinit ja vauvat tässä kaikki kerralla :)
Eli sen takia en sitte jaksa muuta kuin todeta että NIIMPÄ.
Jos siellä kotona ei ole edes oltu, niin ei ole ollut millään muotoa edes mahdollista, että lapselle olisi oltu läsnä.