Lue keskustelun säännöt.
En pikkulapsiaikana osannut kuvitella, millaista on olla teinin äiti
24.09.2011 |
Meillä kaksi teinityttöä nyt 14-ja 15-vuotiaat. Ovat aina hoitaneet koulunsa upeasti ( ka:t yli 9) ja harrastaneet akttivisesti. Ovat olleet hyvätapaisia yms., joten kuvittelin että murrosikäkin meneee jouhevasti. Olen ollut lasten kanssa pitkään kotiäitinä ja puolikasta työaikaakin tein vielä alakoulun ajan. Lasten kanssa on todellu oltu ja perheenä tehty paljon. Välit ovat olleet aina hyvät. Mutta kyllä meillekin on vain kunnon teinikapinat tulleet. Koulusta on myöhästelty, kokeiltu alkoholia ja hengailu kaverien kanssa noussut tärkeäksi. Ihan kohtuullisesti meillä silti menee, mutta kyllä se huoli lapsista on paljon aiempaa suurempi. Monet ehdottomat periaatteensa on joutunut pyörtämään ja luovimaan tilanteiden mukaan. Toki rajoja ja sääntöjä on edelleen, mutta ei ne niin ehdottomia ole kuin olisin kuvitellut olevan....Koulutyön tärkeydestä joutuu jatkuvasti vääntämään...Mites muut ovat kokeneet?
Kommentit (40)
läheiset on välit olleet tai oletteko syöneet vaikka jokaisen aterian perheenä yhdessä, ei lopultakaan ole mitään väliä kun kyseessä on teini-ikä...
No onhan sillä väliä. Höpsö! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheiset on välit olleet tai oletteko syöneet vaikka jokaisen aterian perheenä yhdessä, ei lopultakaan ole mitään väliä kun kyseessä on teini-ikä...
No onhan sillä väliä. Höpsö! :D
Tietysti aikuisen joka on luonut läheiset välit lapsiinsa, on ehkä helpompi tajuta että tämä raju murrosikä nyt vaan johtuu siitä että lapsen aivot ei toimi kuin puoliteholla ja lapsi oikeasti on tyhmempi kuin ennen ja että tilanne kyllä helpottuu ajan myötä? Muuten kyllä ne teinit on ihan yhtä ärsyttäviä ja tyhmiä riippumatta kotioloista.
läheiset on välit olleet tai oletteko syöneet vaikka jokaisen aterian perheenä yhdessä, ei lopultakaan ole mitään väliä kun kyseessä on teini-ikä...
No onhan sillä väliä. Höpsö! :D
Tietysti aikuisen joka on luonut läheiset välit lapsiinsa, on ehkä helpompi tajuta että tämä raju murrosikä nyt vaan johtuu siitä että lapsen aivot ei toimi kuin puoliteholla ja lapsi oikeasti on tyhmempi kuin ennen ja että tilanne kyllä helpottuu ajan myötä? Muuten kyllä ne teinit on ihan yhtä ärsyttäviä ja tyhmiä riippumatta kotioloista.
ennen teikkuikää ja sen jälkeen.
Mutta niin, enhän voi tätäkään ymmärtää koska lapseni eivät ole vielä teini-ikäisiä.
Unohtakaa koko juttu.
läheiset on välit olleet tai oletteko syöneet vaikka jokaisen aterian perheenä yhdessä, ei lopultakaan ole mitään väliä kun kyseessä on teini-ikä...
No onhan sillä väliä. Höpsö! :D
Tietysti aikuisen joka on luonut läheiset välit lapsiinsa, on ehkä helpompi tajuta että tämä raju murrosikä nyt vaan johtuu siitä että lapsen aivot ei toimi kuin puoliteholla ja lapsi oikeasti on tyhmempi kuin ennen ja että tilanne kyllä helpottuu ajan myötä? Muuten kyllä ne teinit on ihan yhtä ärsyttäviä ja tyhmiä riippumatta kotioloista.
tai sitten ei. Itse olin teininä paljon holtittomampi kuin ystäväni. Minulla oli koko elämäni ajan tunne, että vanhemmat eivät välitä minusta ja olen heille vain taakka, ei siis ole mitään väliä mitä teen. Ystäväni kunnioittivat vanhempiaan teini-iässäkin, vaikka toki kokeilivat kaikenlaista. On eri asia olla teini, jos tietää, että vanhemmat kuitenkin välittävät. Tai näin ainakin uskon..
Onneksi lasten kanssa on silti oltu ja välit ovat turvalliset. Huomaan, että tässä vaiheessa olisi aivan turha (no ehkei ihan) aloittaa luomaan hyviä suhteita. Pohjatyö on tehtävä lasten ollessa pieniä. Varsinkin lasten arvomaailma on jo pitkälle ehtinyt muodostua. Mutta tällaista tahimista tämä teini_ikä nyt tuntuu olevan...Mutta onhan nuo silti aivan ihania lapsia ja paljon hauskoja hetkiä on heidän kanssaan. Yöunet jäävät vähiin, kun niitä odotetaan kotiin, kun joku asiasta mainitsi. Kun teinit ovat hyvällä päällä l. yleensä aina, jos ei tarvi lukea kokeisiin tai tehdä muita kouluhommmia, niin se on ihan parasta aikaa heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on aina ollut herttainen, kiva tyttö, niin 2 kuin 16 vuoden iässä. Vaikeuksia ei ole koskaan aiheuttanut. Katsotaan miten sitten nuoremmat...
tuon erittäin voimakastahtoisen kanssa ryskyy ja rytisee teini-iässä. Uhmaikäkin aikanaan oli kamalaa.
Nyt tämä 12-vuotias taas on melko tasainen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naishuolia, mieshuolia, keskeytyneitä opiskeluja, kaverien itse murhia, kaikkea mahdollista. ja minäkuin kuvittelin olleeni maailmanparas äiti. Helvetin raskasta.
enkä odota ollenkaan innolla tulevaa teiniaikaa. Suorastaan karmaiseva ajatus en vaan tykkää :( kunpa nää pysyis aina tällaisina mukavina lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tosiaan nuo teinit ihaniakin on. On omia mielipiteitä ja heille tapahtuu elämässä paljon. Joitain jutskia sais kyllä jäädä tapahtumattakin, mutta hauska heidän elämäänsä on seurata. Ongelmia ei kai olisikaan, jos ei joutuisi olemaan se ikävä venhempi, joka pistää rajoja. Meillä myös tuo koulu tuottaa päänvaivaa, kun ei vain jaksaisi keskittyä lukemiseen. Tosiaan, kun lasten ka on aina ollut se vähintään ysi, niin kyllä nyt viimeaikoina niitä kasejakin on tullut kokeista ja koulusta on tullut myöshästymisiä vähän väliä. Kai noihin kaseihinkin pitäisi olla tyytyväinen, sillä hullumminkin voisi olla. Ja varsinkin, kun ei niiden eteen ole juuri työtä tehty. Tosin aina sanon lapsille, että ymmärrän, jos kokeessa epäonnistuu enkä ole vihainen, jos on edes yritetty lukea. Nyt kaikki tuntuu jäävän viime tippaan, 'luen ihan kohta ja yks sekunti vielä sitä sun tätä'. Nytkin lukee äikän lukukirjaa, joka annettu heti jakson alussa l. olis voinu lukea kirjan vähitellen, mutta tosiaan nyt se aloitettiin ja maanantaina on kirjakuulustelu, joten vetää nyt sitten 300 sivua putkeen....eikä heillä ole juurikaan vapaata aikaa, kun harrastaa vielä kilpaurheilua ja kavereita pitäis nähdä ja roikkua facessa sekä samalla tekstata, kun niin tehokkaita ajankäyttäjiä on....no elämää tää vaan on, onneksi joku tolkku kuitenkin on menossa
Lapsilla ei ole ollut uhmaikää eikä teinikapinaa. Osasyynä voi olla se, että en ota kaikkea sanottua henkilökohtaisesti eli en asetu lapsen tasolle silloin, kun heillä on kiukkua ja pahaa oloa. Kaikki menee ohi aikanaan ja kaikkein turhinta on ryhtyä huutamaan ihmiselle, joka on kadoksissa itseltäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähes järjestään paljon haastavampi kuin poikien. Kaikista tytöistä on kuitenkin tullut fiksuja nuoria naisia.
Meillä on vain poikia ja syystä tai toisesta olen lasten kanssa päässyt todella helpolla. Uhma- ja teini-iän kapinointi on ollut minimaalista.
Itse uskon vakaasti, että lasten kanssa vietetty aika kantaa hedelmää lasten päästyä teini-iästä yli vaikka siltä ei aina olisi tuntunutkaan.
Naishuolia, mieshuolia, keskeytyneitä opiskeluja, kaverien itse murhia, kaikkea mahdollista. ja minäkuin kuvittelin olleeni maailmanparas äiti. Helvetin raskasta.
tulee olemaan helvetin raskasta loppuelämän ajan. Entäs sitten kun sillä lapsella on 4-kympin kriisi?
Kannattaa katkaista se napanuora viimeistään siinä vaiheeessa kun lapsesta tulee täysi-ikäinen.
Joka ei tarkoita sitä etteikö lapsiaan rakastaisia, ei vaan pidä enää puuttua heidän elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempi on nyt 14-vuotias ja huhhuh. Toiminnanohjautuvuus on aivan surkeaa. Mitään ei tapahdu, ellen sano asiasta about kymmenettä kertaa ja korota ääntäni. Jos jostain kouluaineesta on yksi tehtävä läksynä, niin se tehtävä juuri ja juuri tehdään, mutta kaikki muu panostus ko. aineeseen, esim. vastaavan lukukappaleen lukeminen, on "turhaa". Ja inttäminen oman tahtonsa läpi saamiseksi ja mun syyllistämiseni on ihan omissa sfääreissään. Ja tämä lapsi oli todella erittäin helppo, ennen kuin esimurkkuiässä näitä piirteitä alkoi ilmetä. Onneksi viina ja rööki eivät sentään ole (vielä?) astuneet kuvaan.
teineissä on eroa!!! Miehen tytär, nyt 20v ja ihana nuori aikuinen, oli helvetillinen OTUS parin vuoden ajan murkkuiässä. Ensin alkoi esimurkkuilu ja sen kanssa vielä just ja just eli. Sitten iski se murkkuikä ja voin sanoa, että mä vihasin sitä tyttöä. Isänsäkin mietti monesti yön pimeinä tunteina, tarvisiko teini laittaa lastenkotiin, kun me ei saada mitään kuria tai rotia toimintaan. Karkaili, ryyppäsi, yhtään ystävällistä sanaa ei saanut pariin vuoteen ulos jne. Hirviö suorastaan. Sitten alkoi rauhoittua ja nyt on voimakastahtoinen, mutta ihana parikymppinen! Meillä on tosi hyvät välit, joten kaipa sitä äitipuolena jotenkin onnistuin, vaikka pinnan alla kuohui paljon mullakin. Tyttö nojaa muhun kaikissa ongelmissaan elämässään. Jotenkin ehkä niiden myrskyjen keskellä minä sovittelin, kun isänsä laitti "kovaa kovaa vasten". Minä menin perässä huoneeseen ja yritin jutella, vaikkei mitään muuta kuin ylimielistä tiuskimista tullut takaisin.
Nyt miehen toinen lapsi on 15-vuotias ja tosi kiltti poika. Vähän joskus ärtyy, kun kyselee liikaa, mutta se on pientä. Meillä on huumorintajua väleissä ja juttua riittää. Koulunsakin hoitaa asiallisesti ja vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa nörtteillessä tietokonepelien kanssa, eikä kaupungilla kaljapullon kanssa.
morjens.
mitä ihmeen suoraa hyötyä on ollut siitä että on kotona? Ei se vielä kerro siitä onko lapsille oltu läsnä.
16v käy lukiota ja ottaa sen tosissaan, tapaa nyt vähemmän kavereitaan, kun läksyt vie enemmän aikaa ja päivät on pitkät.
nyt kuin herranenkeli.
Tuossa kypsymässä seuraavat teinit 11v ja 9v. Katsotaan mihin niiden kanssa joutuu tai tuleeko nyt 1v:lle uhmaikä kun muilla ei oo ikinä ollu.
että voi kun nuo lapset pysyisi aina pieninä.
Oltiin hakemassa 13v tytölle takkia ja kenkiä, mitään ei löydetty eli siis mikään ei kelvannut,
käytiin kaikki Sellon kaupat läpi. Tai muutassa tyttö vain pyörähti ja totesi, että täällä ei ole mitään.
On kulkenut tähän asti hupparilla ja converseilla, kulkekoon sitten edelleen.
Vauva-aika oli paljon rankempaa.