Lue keskustelun säännöt.
Mitä merkitystä tapaamissopimuksella on??
16.03.2010 |
Jos etävanhempi yllättäen ilmoittaa että hän häipyy ulkomaille eikä voi enää tavata sovitusti lapsia, niin asia on vaan valitettavaa lähivanhemmalle.
Lastenvalvojan sanoin "No, siltä osin sopimus ei sitten toteudu". Muuta ei ole tehtävissä, ja siihen pitää tyytyä.
Entäs jos lähivanhempi käy ryppyilemään, ja ilmoittaa että etävanhempi ei voi nähdä lapsia koska watever...? Niin se ei taida enään ollakaan voivoi.
Lähivanhempi ei voi omalla toiminnallaan estää etää tapaamasta lapsia, mutta etä voi niin halutessaan haistaa paskat tapaamissopimuksille.
Surullista myös että sen jälkeen kun etä häipyi reilu kuukausi sitten, ei ole millään tavalla ottanut yhteyttä lapsiin. Ei soittoa, ei viestiä, ei meiliä, ei skypetä (vaikka näin sanoin niille tekevänsä) Omaa kuoppaa hän kaivaa koska lapset ovat jo itsekin oivaltaneet hänen paskapuheensa, mutta surullista lasten kannalta.
Välinpitämättymyys lapsiaan kohtaan ilmenee myös siinä että etävanhempi ei ole suorittanut elatusmaksuja sitten joulukuun 2008, eikä muutnkaan ole hankkinut tavaran tavaraa lapsille.
Onneksi sain sovittua itselleni yksinhuoltajuuden, mutta kyllä vaan sapettaa lasten etävanhemman toiminta, ja se että loppupeleissä kaikki sopimukset näemmä ovat yhtä tyhjän kanssa.
Kommentit (6)
Meillä lähi ei ainakaan pidä juurikaan arvossa tuota kallista (lopulta maksoi 5000e) sopimusta. Sooloilee ja tekee kiusaa, ei auta kun toivoa, että lapset joskus ymmärtää, ettei isä olisi halunnut kuukauden taukoa tapaamisiin ym. mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt osaa esittää tarkkoja lukuja, mutta tutkimukset ja tilastot osoittavat selvästi, että tapaamiset tuppaavat loppumaan, kun lähivanhempi vaatii yksinhuoltajuuden. Yhteishuoltajuuden säilyttänyt etävanhempi pitää aktiivisesti yhteyttä lapsiinsa huomattavasti todennäköisemmin kuin huoltajuuden kokonaan menettänyt. Ja tämä on ihan fakta eikä mitään mutua.
Tässä tapauksessa yksinhuoltajuus oli yhteisesti sovittu, ei vaadittu. Syynä käytännön asiat ja se fakta että lähivanhempi oli jo 12 vuotta yksin hoitanut lapsten asiat kuten koulutapaamiset, neuvolat, lääkärit, kaikki.
Huoltajuuden muoto ei vaikuta mitenkään tapaamissopimukseen tai tapaamisiin. Nehän ovat kuitenkin kaksi eri asiaa! Mutta kaikki tietysti reagoivat näihin asioihin eri tavalla (huoltajuus) ja joku ehkä sitten laiminlöymällä tapaamisia.
Meillä tilanne se, että lapsen isä ilmoittaa muutaman kerran vuodessa päivän parin varoitusajalla, että nyt hänelle sopisi nähdä lasta.
Yleensä on sitten annettu tavata silloin kun isälle sopii.
Ei siis ota lasta yöksi, vaan hakee ja pitää muutaman tunnin ja sitten palauttaa.
Lapsi ei yleensä saa mitään ruokaa isän luona, joten eväitä olen laittanut tai syöttänyt tukevasti ennen isän luo lähtöä.
Toisaalta en haluaisi kokonaankaan riistää lapselta mahdollisuutta tavata isää. Mutta hankalaahan se näin on kun isä ei mistään sopimuksista piittaa tuon taivaallista.
Välillä tuntuu että lapsen etu olisi ettei tapaisi isäänsä ollenkaan. Hemmetin vaikeita asioita..
Mutta näitä tapauksia on varmasti paljon..
Ovat jo useasti sanoneet silloin kun isä oli maisemissa ja tapasivat häntä saannöllisesti, etteivät sinne oikeastaan halua lähteä. On kuulemma tylsää eikä siellä ole mitään tekemistä.
Nyt tämän pakenemisen jälkeen huomaan tosiaan että asenne niillä muuttuu entistä vihamielisemmäksi isäänsä kohtaan, jos niin voi sanoa. Eikä se että isä ei ota heihin minkäänläista yhteyttä auta asiaa.
Mutta näinhän se näyttää olevan että isä tekee mitä lystää, ja lapsen etuun vedoten saa sitten itse tavata niitä jos haluaa tai sitten ei. Ihmettelen vaan mikä lapsen etu siinä on etusijalla jos epäluotettava etävanhempi on se joka määrää tahdin?
Meillä oli määräaikainen tapaamissopimus sen vuoksi koska lapsi oli pieni erotessamme.
Kertaakaan tapaamisasiat eivät toteutuneet sopimamme mukaan. Parin vuoden määräaikaisen sopimuksen jälkeen uutta sopimusta ei ole koskaan laadittu.
En ole ollut aloitteellinen koska tiedän ettei tapaamiset tule onnistumaan säännöllisesti.
Isä saa tavata lapsiaan silloin kun haluaa, näkee heitä kerran tai kaksi vuodessa.
Erotilanteissa on parempi ajatella niin että on yksin vastuussa lapsistaan ja etävanhemman varaan ei laske yhtään mitään.
Jos tarvitsin omaa aikaa on varmin valinta toimittaa lapset vanhempieni tai sisaruksieni luo jotka kaikki ovat mieluusti lapsiani hoitaneet.
Nyt kun lapset ovat jo teini-iässä on helppoa. Teinit pärjää keskenään pieniä aikoja tai menevät sukuloimaan.
En nyt osaa esittää tarkkoja lukuja, mutta tutkimukset ja tilastot osoittavat selvästi, että tapaamiset tuppaavat loppumaan, kun lähivanhempi vaatii yksinhuoltajuuden. Yhteishuoltajuuden säilyttänyt etävanhempi pitää aktiivisesti yhteyttä lapsiinsa huomattavasti todennäköisemmin kuin huoltajuuden kokonaan menettänyt.
Ja tämä on ihan fakta eikä mitään mutua.
Toinen juttu vielä: jos lähivanhempi ei anna lasta tapaamieen niin kyllä se etävanhempien kokemuksen mukaan valitettavasti on ihan yhtä "voi voi" kuin se, että tapaamattomuus on etävanhemman aloitteesta. On totta, että lain mukaan lapset tulee antaa tapaamisiin sopimuksen mukaisesti, mutta tämän lain rikkomisesta ei seuraa mitään. Jos etävanhempi aikoo saada sopimuksen toteutumaan oikeuden kautta, tämä prosessi vie helposti parikin vuotta ja sen jälkeen lähivanhemmalle ehkä määrätään uhkasakko, mutta ei sekään tarkoita että tapaamiset sen jälkeen toteutuisivat.