Ongelmani on tämä:

ehtii varmasti, mutta kun ei ole hajua siitä, miten työnantajat suhtautuvat tuon ikäisiin vastavalmistuneisiin. Mä olen jotenkin lohduttautunut sillä, että varmaan arvostavat sitä että lapset on jo tehty, niin ei tule mitään äitiyslomia vaivoiksi, mutta nyt kun asiaa pohdin, niin pelottaa että jään syrjään.

Monella alalla tänä päivänä tuo kolmenkympin korvilla pyörivä ikä alkaisi varmasti jo painaa, ts. jos silloin vasta aloittelesi uraansa ilman työkokemusta, mutta opetusalalla tuskin, sillä opettajana tietty kypsyys on vain etu, ja virka-aikaa kolmekymppisellä jäljellä 35-vuotta. Monilla aloilla nykyään työkokemus alkaa olla muutenkin koulutusta ensisijaisempi meriitti. Esim. It-alalla, jolla mieheni on, on harvalla korkeakoulututkinto edes loppuun viety. Nyt kolmekymppiset melkein-insinöörit revittiin työelämään 90-luvulla heti perusopintojen jälkeen, ja nyt yli kymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen kukaan ei rekrytointi-tilanteessa kysele heiltä tutkinnon tai suoritettujen opintojen vaan ainoastaan aiempien työpaikkojen perään. Toisin on opetus-alalla, jossa et saa vakinaista paikkaa tai ainakaan täyttä palkkausta, ellei sinulla ole suoritettuna tietty tutkinto, joka takaa pätevyyden. Valmis tutkinto taskussa opettajan työhaastetteluun tuleva ajaa aina kouluttamattoman hakijan ohi, vaikka edellisellä ei olisi ollenkaan työkokemusta ja jälkimmäisellä olisi.

Opettajista on tänä päivänä ja lähivuosina myös pula suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, joten ihan varmasti saat työtä valmistuttuasi.

Älä huoli, vaan opiskele rauhassa loppuun. Itse näkisin, että vähän päälle kolmekymppinen (ei siis enää mikään pikkutyttö, mutta ei vielä vanhakaan), pätevyyden omaava, jo lapset tehnyt henkilö on varmasti opetusalalla sitä kaikkein kuuminta hottia ;-)

vastauksista. Tuli vähän parempi mieli! Voin siis hyvillä mielin olla tulevan lapsenkin jälkeen vielä kotona vähän pidempään.