Nostan hattua niille jotka on lähteneet epätyydyttävästä suhteesta

kirja "Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy".



On jäänyt mieleen lause "Se, että uskaltaa erota huonosta suhteesta, kertoo hyvästä mielenterveydestä" (suurinpiirtein noin).

Ja tuo kirja olisi hyvä lukea nimenomaan ennen mahdollista eroa.

entä jos itse oli se aikaisemmin joka teki kaiken ja mies lusmuili ja oli luuseri ja huonopalkkainen, myös henkistä väkivaltaa oli ja haukkumista tyhmäksi ja täysiä huutamista ja vian kääntämistä sinuun.

Sitten nyt tuntuu että asia toisin päin. Olen masentunut osittain suhteesta ja en jaksa lähteäkään kun en jaksa tehdä oikein mitään. Olen kadottanut itseni täysin. Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia.Mies lisäksi hyvä isä lapsille joita 2.

Olen vain väsynyt ja kaikki edellinen kauna painaa ja ei kiinnosta.