Kysymys yläasteikäisten opettajille

olen ollut useemman vuoden yhden kunnan alueella kahdessa eri yläkoulussa eikä minua ole koskaan huoriteltu tai nimitelty mitenkään muutenkaan, vaikka oppilasaines todellakin on sieltä haastavimmasta päästä. Joko meidän kunnassa on erityisoppilaatkin harvinaisen kesyjä tai sit mulla on riittävästi auktoriteettia.

kun alussa itsensä esitteli M.Ulkuksi. No käytin koko lukukauden hänestä tuota itse esittelemäänsä nimeä ja kaveripiiri hänet taisi ruotuun ajaakkin kun toiminta loppui (tai koulukiusaus häntä kohtaan alkoi)

Sillä kokemuksella, mitä itselläni on omista kouluajoista, sanoisin, että jokaisen open ei kannata omaksua tuota numero 11:n tyyliä. Oppilaat kyllä huomaavat jos ope ei ole aito. Jos ope on leppoisa, hänellä on lehmän hermot ja jaksaa ottaa huumorilla kiroilut, niin mikäs siinä. ... mutta jos ope on huumorintajuton ja provosoituu herkästi ja ottaa herkemmin yhteyttä vanhempiin, niin sekin on ihan yhtä ok. Oppilaat kyllä oppivat tuntemaan jokaisen open tyylin ja sopeutuvat jokaisen open odotuksiin. Ainakin ne oppilaat, joilla vielä jotain toivoa tässä yhteiskunnassa on.

kun täällä osa opettajista(kin) omaan auktoriteettiinsä vetoaa. Milläs ihmeellä sitäkin mitataan? Tarkoittaako se sitä, että pelätään, kunnioitetaan, pidetään vai kaikkia näitä?

Olen yläasteen ope ja opetan äidinkieltä (ei mikään oppilaiden suosikkiaine) ja yleensä tunneille on kiva mennä ja oppilaat käyttäytyy ihan mukavasti (no ainahan saa kinata pipoista tms.) Huoriteltu ei ole, eikä haistateltu, ja tekevät yleensä, mitä käsketään.

Mutta en menisi silti sanomaan, että minulla olisi mitään varsinaista auktoriteettiä. Olen oma itseni - välillä reipas ja iloinen, välillä pipo kireällä. Välillä olen opena varmaan liiankin toverillinen ja välillä tiukka kasvattaja ja komentaja. Ja koen, että open homma toimii näinkin.



t. ope, jonka Jekyll-Hyde -olemus jatkuu myös kotona: välillä (hyvin levänneenä) siedän lapsilta enemmän kuin toisena päivänä (väsyneenä)

Oma lapseni osaa olla hiljaa luokassa siksi, että olen kasvattanut hänet! Hän ei kuitenkaan ole mikään hiljainen nyhverö, vaan esiintymistaitoinen ja sanavalmis, mutta ymmärtää antaa työrauhan, koska nämä asiat on opetettu hänelle jo KOTONA! Suosittelen samaa myös sinulle. Järjetöntä vastuun pakoilua oman lapsen käytöksestä, jos syy hänen puheliaisuudessaan on mielestäsi opettajassa.



Katsopa peiliin ja mieti tarkasti, miten saat lapsestasi paremmin käyttäytyvän!

ihan vaikka kuinka pikkuriikkisestä huonosta käytöksestä heti kun se on tapahtunut. Meillä kotona on täydellinen nollatoleranssi huonon käytöksen suhteen, ja todella haluaisin tietää, jos lapseni jossain käyttäytyisi huonosti. Tiedän että se saataisiin kitkettyä heti alkuunsa ja siksi haluaisin siitä tietää heti.

ja mikä ei, vaan reagointia ko. tilanteeseen. kerroin vain reagoinnista.

jos joku kehtaa vetää herneen nenäänsä siitä, että, opettaja kirjoittaa asiallisesti OLETAN, ETTÄ....



No, tämä on hyvin tyypillistä ongelmalasten vanhemmille. Kun kaivetaan rivien välistä yksi sana "oletan", niin silloinhan ei tarvitse puuttua itse aiheeseen, eli nuoren HUONOON KÄYTÖKSEEN!

En todellakaan laittaisi mitään wilmaan, vaan pistäisin lapsen ihan itse soittamaan kotiinsa ja kertomaan mitä on minulle sanonut. Eli pitäisin koulun jälkeen kasvatuskeskustelussa kunnes on kertonut kotiinsa, pyytänyt anteeksi ja tajunnut käyttäytyneensä todella törkeästi. Jos oikein pahaksi heittäytyisin vaatisin vanhemmatkin paikalle samaan keskusteluun...



Onneksi meillä on koulussa erittäin selkeät systeemit näissä asioissa. Oppilaat tietävät, että hommat sujuvat, jos käyttäydytään ihmisiksi. Jos töllöilee, niin seurauksia tulee välittömästi ja asiat selvitetään kunnolla. Ehkäpä siksi minua ei ole ikinä (10 v opena) kutsuttu huoraksi tai vitun lehmäksi.



Toki teinien kanssa tulee kaikenlaista, mutta jos oppilaat oikeasti kohdataan ja kohdellaan reilusti tällainen nimittely on todella harvinaista. Sairaat lapset on sitten asia erikseen, mutta niitä ei otakaan samalla tavalla henkilökohtaisesti.

jos joku kehtaa vetää herneen nenäänsä siitä, että, opettaja kirjoittaa asiallisesti OLETAN, ETTÄ....



No, tämä on hyvin tyypillistä ongelmalasten vanhemmille. Kun kaivetaan rivien välistä yksi sana "oletan", niin silloinhan ei tarvitse puuttua itse aiheeseen, eli nuoren HUONOON KÄYTÖKSEEN! Opehan se huonosti käyttäytyvä on , kun ilkeää käyttää noinkin "loukkavaa sanamuotoa" kuin oletan...

Kyllä osa vanhemmista on naurettavan naiveja JA PIENIÄ MIELELTÄÄN!



Onnea valitsemallenne tielle - sitä tulette tarvitsemaan!

Mielestäni on huolenpitoa nuoresta, jos hänen käyttäytymistään seurataan ja vanhempia myös pidetään ajantasalla. Ei opettajan tarvitse yksin kantaa vastuuta nuoren kasvatuksesta. Päävastuun tulisi kuitenkin olla kodilla. Mielestäni on väärin, jos nuoren vanhemmat eivät saa tietää epäasiallisesta käyttäytymisestä koulussa. Ihan joka risahdusta ei kai ole tarpeen raportoida, mutta arkijärjen käyttö on tässä sallittua. Ei myöskään ole opettajan häpeä tai vika, jos joku huutaa asiattomia. Huonoon käytökseen on monia syitä. Joillakin kasvu ottaa syystä tai toisesta kovemmalle kuin toisilla. Kaikki nuoret eivät myöskään voi oikein hyvin. Siksi on tärkeää, että kaikki aikuiset tekevät yhteistyötä nuoren hyväksi ja asettavat hänelle turvalliset rajat.

Terv. Utelias

Ettei tarvitse vanhempien sitten ihmetellä, että mihin esim. käytösnumero perustuu, jos se ei sitten olekaan ihan kiitettävä... Mutta usein noita ilmauksia kavereista/opettajista viljelevillä ei ole kotonakaan "kaikki kotona", joten pahimmassa tapauksessa vanhemmat alkaa räksyttää opettajalle, että ope on turhantarkka, sanoo lapsellekin, että ihme nipo ope jne.



Oppilaalle tietysti teen aina selväksi, että noin ei puhuta, ei mulle, ei kaverille. Joskus menee perille, joskus ei.

jutellut lastensa kanssa asiasta, sillä nimittely on näiden kohdalta loppunut. Osa ei ole reagoinut mitenkään.

Olen laittanut viestiä hyvin kohteliaaseen sävyyn, tyyliin "Haluaisin saattaa tietoonne, että lapsenne xx on käyttäytynyt asiattomasti ja käyttänyt kouluun sopimatonta kieltä (" xxxxx xxxxx eli mitä lapsi on sanonut ) tunnillani xx.xx.2010. Oletan että x.n huoltajina olette luonnollisesti kiinnostuneita hänen käytöksestään myös täällä koulussa ja autatte osaltanne häntä ymmärtämään, miten on soveliasta käyttäytyä."

yhteydenpitojärjstelmä, eli vanhemmat saa sinne salasanan ja sitä kautta opettajat ja vanhemmat voi viestiä keskenään, sieltä näkee myös oppilaan kaikki poissaolot, ja huoltajan pitää kuitata ne. Sieltä näkyy myös esim. yläasteikäisen lapsen kurssiarvosanat jne.

Teen selväksi, miten käyttäydytään. Vanhemmille laitan yleensä Wilmaan viestiä. Opetan kotitaloutta, aika usein tepsii sekin, että evätään ruoanlaitto ja syöminen. Harva haluaa mieluummin tehdä erityisopen luona kirjallisia tehtäviä...



Wilma on kouluhallinnon ohjelma, jossa vanhemmat ja opettajat voi kommunikoida keskenään. Sen kautta tieto kulkee kodin ja koulun välillä aika hyvin.

eikä vaan Helsingissä.

Tai minkälainen sinä itse olet opettajana?



En ole kuullut moisia juttuja kuin kahdesti yläasteella ja kokemusta on nyt 16 vuotta. Wilmaan en ole koskaan laittanut mitään sanatarkkoja lainauksia. Kerran jälki-istuntolapun mukana lähetin yhden neidin tekstin (miten ne aina ovatkin neidin suusta tulevia yleensä?) kotiin, toisella kertaa en viitsinyt edes puuttua koko asiaan enemmälti, kun tiesin, että nuori otettiin juuri huostaan ja lehmittelyt ja huorittelut toki kertoo paljon enemmän nuoren omasta pahasta olosta kuin minusta.



Oletko koskaan ajatellut, että oma auktoriteettisi kärsii, kun olet jokaisesta asiasta yhteydessä kotiin? Ainakin itse päivittelen vähän oman lapseni opettajajaa, joka ei ole saanut lastani olemaan välitunnilla (!) puhumatta. Minusta se on noloa, jos aikuinen ihminen on läsnä ja ei osaa siinä hetkessä itse kasvattaa lasta. Itse ainakin katson, että olen päiväsasikaan vastuussa omien oppilaitteni kasvatuksesta ja vanhemmat sitten taas kotioloissa. Toki sitten kun lakia rikotaan (mitä kai voisi ajatella nuo suorat h**rittelut toki olevan), niin voi toki miettiä, että informoiko kotiin asiasta, mutta kyllä mielestäni pääsääntöisesti opettajalla itsellään pitää olla sisäsyntyistä auktoriteettiä, huumorintajua, tilannetajua ja suurta sydäntä olla noissa tilanteissa mukana, niin ettei tuommoisiin tilanteisiin ensinnäkään jouduta ja jos joudutaan, niin ne osataan itse selvittääkin.

Tai minkälainen sinä itse olet opettajana?

En ole kuullut moisia juttuja kuin kahdesti yläasteella ja kokemusta on nyt 16 vuotta. Wilmaan en ole koskaan laittanut mitään sanatarkkoja lainauksia. Kerran jälki-istuntolapun mukana lähetin yhden neidin tekstin (miten ne aina ovatkin neidin suusta tulevia yleensä?) kotiin, toisella kertaa en viitsinyt edes puuttua koko asiaan enemmälti, kun tiesin, että nuori otettiin juuri huostaan ja lehmittelyt ja huorittelut toki kertoo paljon enemmän nuoren omasta pahasta olosta kuin minusta.

Oletko koskaan ajatellut, että oma auktoriteettisi kärsii, kun olet jokaisesta asiasta yhteydessä kotiin? Ainakin itse päivittelen vähän oman lapseni opettajajaa, joka ei ole saanut lastani olemaan välitunnilla (!) puhumatta. Minusta se on noloa, jos aikuinen ihminen on läsnä ja ei osaa siinä hetkessä itse kasvattaa lasta. Itse ainakin katson, että olen päiväsasikaan vastuussa omien oppilaitteni kasvatuksesta ja vanhemmat sitten taas kotioloissa. Toki sitten kun lakia rikotaan (mitä kai voisi ajatella nuo suorat h**rittelut toki olevan), niin voi toki miettiä, että informoiko kotiin asiasta, mutta kyllä mielestäni pääsääntöisesti opettajalla itsellään pitää olla sisäsyntyistä auktoriteettiä, huumorintajua, tilannetajua ja suurta sydäntä olla noissa tilanteissa mukana, niin ettei tuommoisiin tilanteisiin ensinnäkään jouduta ja jos joudutaan, niin ne osataan itse selvittääkin.

Koulussa selvitetään koulun jutut, mutta katson että jos vanhempi oikeasti on kiinnostunut lapsensa tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista, hän on kiinnostunut tietämään myös siitä, miten hänen lapsensa koulussa käyttäytyy. Kyllä haluan itsekin kuulla, jos omat lapseni käyttäytyvät huonosti, sehän on todella noloa, jos kotona hyvin käyttäytyvä teini onkin koulussa aivan hirveä suustaan enkä tiedä siitä mitään ja luulen lapseni käyttäytyvän hyvin siellä koulussakin!

Miten minä itse kasvattajana voin tehdä parhaani, jos en tiedä olennaisia asioita lapseni käytöksestä kodin ulkopuolella?

Wilmaan opettajat voivat merkitä joka ikiseltä tunnilta kaikki havainnot. Ajattele, jos joku informoisi vaikka sinun esimiehellesi sinun jokaisen oppituntisi kulun, että miten olet pärjännyt? Entä jos on joku huono päivä, niin joka ikisestä tunnista tulisi palaute jokaisesta jutusta?



Itse opettajana mietin tuota usein. Sen vuoksi kirjoitan usein negatiivisia asioita vasta kun ne ovat toistuvia. Yksittäisiä asioita voin toki kommentoida siinä opetuksen lomassa itsekin ja ottaa sitä kasvatusvastuuta.



se edellinen opettaja