Kysymys yläasteikäisten opettajille

kun alussa itsensä esitteli M.Ulkuksi.



No käytin koko lukukauden hänestä tuota itse esittelemäänsä nimeä ja kaveripiiri hänet taisi ruotuun ajaakkin kun toiminta loppui (tai koulukiusaus häntä kohtaan alkoi)

onkin mielenkiintoinen aihe.

Olen työskennyt useita vuosia opettajana koulussa, josta voisi sanoa, että sinne on kerätty ne kaikkien haastavimmat yläkouluikäiset. Päihdeogelmaisia, vakavia puutteita sosiaalisissa taidoissa, ADHD:ta, Aspergeria, rikollisuutta jne jne, mutta vaikka oppilasaines on haastava, niin minua on huoriteltu (vain) kaksi kertaa.



Eli hyvin hyvin vähäistä on ollut huorittelu, mitä olen osakseni saanut. Ja siihen on varmaan monia syitä.



Ja sanottakoon, että uskon, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ainakin näin olen havainnoinut omassa työpaikassani.

lapseni käyttäytyy asiattomasti koulussa opettajia tai oppilaita kohtaan.

Pääkasvatusvastuu on minulla ja olen oikeutettu tietämään.

Tai minkälainen sinä itse olet opettajana?

En ole kuullut moisia juttuja kuin kahdesti yläasteella ja kokemusta on nyt 16 vuotta. Wilmaan en ole koskaan laittanut mitään sanatarkkoja lainauksia. Kerran jälki-istuntolapun mukana lähetin yhden neidin tekstin (miten ne aina ovatkin neidin suusta tulevia yleensä?) kotiin, toisella kertaa en viitsinyt edes puuttua koko asiaan enemmälti, kun tiesin, että nuori otettiin juuri huostaan ja lehmittelyt ja huorittelut toki kertoo paljon enemmän nuoren omasta pahasta olosta kuin minusta.

Oletko koskaan ajatellut, että oma auktoriteettisi kärsii, kun olet jokaisesta asiasta yhteydessä kotiin? Ainakin itse päivittelen vähän oman lapseni opettajajaa, joka ei ole saanut lastani olemaan välitunnilla (!) puhumatta. Minusta se on noloa, jos aikuinen ihminen on läsnä ja ei osaa siinä hetkessä itse kasvattaa lasta. Itse ainakin katson, että olen päiväsasikaan vastuussa omien oppilaitteni kasvatuksesta ja vanhemmat sitten taas kotioloissa. Toki sitten kun lakia rikotaan (mitä kai voisi ajatella nuo suorat h**rittelut toki olevan), niin voi toki miettiä, että informoiko kotiin asiasta, mutta kyllä mielestäni pääsääntöisesti opettajalla itsellään pitää olla sisäsyntyistä auktoriteettiä, huumorintajua, tilannetajua ja suurta sydäntä olla noissa tilanteissa mukana, niin ettei tuommoisiin tilanteisiin ensinnäkään jouduta ja jos joudutaan, niin ne osataan itse selvittääkin.

Vaikkakin osa oppilaista tulee kaupungin huonoimmasta lähiöstä. Näissä poikkeustapauksissa annetaan 2 tuntia jälki-istuntoa ja rehtorin puhuttelu. Itse en ainakaan kykenisi suurella sydämellä tällaiseen haistattelijaan suhtautumaan, vaan parempikin on ottaa siihen joku kolmas osapuoli. Anteeksipyyntö vaaditaan myös. Ja ehdottomasti tieto menee kotiin, saattaapa joku vanhempikin pyytää anteeksi lapsensa puolesta.



Äitinä haluaisin ehdottomasti tietää, jos lapseni joskus käyttäytyisi noin törkeästi!

heti alussa, ensimmäisellä tunnilla ettei minun luokassani kiroilla ja että en aio kertaakaan korottaa ääntäni oppilaille. Jos joku käyttäytyy huonosti puutun siihen välittömästi toteamalla trauhallisesti-älä kiroa, älä tee noin jne.

Erityisopettajan sijaisena olen kuullut ainoan loukkauksen joka oli apina. Siihen totesin että mikään mitä ko. oppilas minulle sanoo ei voi minua loukata. Siihen loppui vaikka kyseessä erittäin haastava tapaus.

lapseni käyttäytyy asiattomasti koulussa opettajia tai oppilaita kohtaan. Pääkasvatusvastuu on minulla ja olen oikeutettu tietämään.

Kolmen hyvinkäyttäytyvän tytön äiti olen, mutta ehdottomasti haluaisin tietää, jos koulussa käyttäydyttäisiin huonosti

jos mulle joku huutaa, että pidä h**ra turpas kiinni tiedän että joko joku on ajanut tyypin nurkkaan huonolla tilanneälyllä kasvatustilanteessa (en minä itse vaan joudun paikalle silloin, kun tilanne on jo tulehtunut liian pahaksi ja minut haetaan paikalle) tai vaihtoehtoisesti nuorella itsellään on _todella_ paha olla. Ensimmäinen kertoo siitä, että kasvatustilanne on mennyt jotenkin jumiin, nuorelle ei ole annettu mahdollisuutta säilyttää kasvojaan, toiset rupeaa tässä tilanteessa huutamaan rumia sanoja, toiset rupeaa väkivaltaiseksi. Jälkimmäinen ei taas kerro yhtään mitään koulusta ja koulun tilanteista vaan siitä ennemminkin minkälaiseen oppilas on tottunut omassa kotiympäristössään ja kotiin yhteyden ottaminen on luultavasti aivan yhtä tyhjän kanssa vaan siellä kotona voidaan olla hyvinkin sitä mieltä, että mitä se v**un h**ra meidän iltarauhaa häiritsee.

Se 11 kohdassa kirjoittanut ope

Teet aika rohkeita päätelmiä, joilla ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa jokaisessa tapauksessa. Oma teinini oli huudellut opettajalleen todella törkeästi, ja olin todella hyvilläni, että opettaja tästä minulle ilmoitti. Kotona nuori ei ole IKINÄ käyttäytynyt moisella tavalla, meillä ei huoritella ketään eikä myöskään "ajeta nurkkaan" ketään, ei fyysisesti eikä henkisesti. Asiat on aina hoidettu puhumalla rauhallisesti eikä mitään isompia konflikteja ole nuoren kanssa ilmennyt. Siksipä hämmästys olikin suuri kun koulusta tuli viestiä. Asiasta keskusteltiin perinpohjin ja nuori kyllä ymmärsi tehneensä väärin.

Opettajan on aika vaarallista mennä tekemään kaikenkattavia analyyseja nuoren oloista ja motiiveista ihan itsekseen ilman että VARMASTI tietää, mitä taustalla on ja olla sitten olematta yhteydessä vanhempiin...

Viestiä tulee välittömästi kotiin kirjallisena (ei ole wilmaa käytössä). Kolmannen kirjeen jälkeen tulee kutsu vanhemmalle keskusteluun. Jos tilanne jatkuu, tulee erotus määräajaksi koulusta.



Erittäin hyvä systeemi. Koulumme onkin alueellamme kuuluista hyvistä oppimistuloksista ja siitä, että kiusaamista ei ole. Moni ala-asteen häirikkö on lopulta yhdeksännellä saanut hyvän toikkarin ja päässyt hyvään jatkokoulutukseen.



Äitinä olen todella tyytyväinen koulun linjaan. Jos omat lapset huorittelisi, haluaisin ehdottomasti tietää.



Hassua, että osa opettajista on sitä mieltä, että mitäs pienistä, antaa murkkujen huoritella ja riehua, ei vanhemmille tarvitse mitään ilmoittaa.



Hei haloo, me vanhemmat emme voi panna kakaroitamme kuriin jos emme tiedä, miten he koulussa käyttäytyvät. Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja haluan tietää jos lapseni tekevät jotain paskaa ja haluan itse panna heidät kuriin ennen kuin se on liian myöhäistä ja se on poliisi, joka opettaa kunnioittamaan auktoriteetteja.