Kysymys yläasteikäisten opettajille

löytyipä kerrankin fiksun oloinen yläasteen ope! Pidä linjasi jatkossakin.

Mutta jos jotain muuta on oppilaat haukkuneet, niin riippuu hiukan tilanteesta...



Joskus olen sanonut takaisin. Tehoaa aika hyvin, jos yläasteikäinen lällättää, että ope on tyhmä, tms., ja lällättää takaisin samanlaisella typerällä äänellä, että "Onpa lapsellista lällätellä koulussa". Siinä usein jo yläasteikäinen tajuaa, että jos open lällätys kuulostaa tyhmältä, niin samoin kuulostaa hänenkin lällätyksensä.



Joskus on koko luokka huutanut vastaan, että ei opettaja noin voi sanoa. Silloin olen sanonut, että ei voi oppilaatkaan. Että jos te käyttäydytte huonosti, niin minäkin käyttäydyn ja onko sitten kellään kivaa?



Jos minulle huoriteltaisiin tai vittuiltaisiin päin naamaa, pitäisin varmaan asiasta tiukan puhuttelun. Kyseessähän on virkamieheen kohdistunut kunnianloukkaus hänen suorittaessaan työtehtäväänsä. Yhteiskunnallisten aineiden opettajana varmaan selvittäisin oppilaille, millaisia rangaistuksia kunnianloukkauksesta voi saada.



Ja aivan taatusti laittaisin vanhemmille asiasta viestiä. Tosin usein on niin, että loukkauksia ja kirosanoja syytävien oppilaiden kotona vanhemmat harrastavat yhtälailla kiroilua ja jopa omien tyttäriensä huorittelua... Siinä sitten miettii, että kaikki ne saavat tähän maailmaan lapsia tehdäkin.

olen kiinnostunut tietämään kuinka koulunkäynti sujuu. Minusta on hyvä, jos opettajat jaksavat laittaa viestejä oppilaan sanomisista ja olemisista. Toki ne helposti painottuvat negatiivisilla asioilla. Jos lapseni puhuisi opettajille tuolla tavalla, haluaisin ilman muuta kuulla sen, enkä haluaisi sen olevan vain open ja oppilaan välinen asia, vaikka se olisi koulussa jo selvitettykin. Hymynaamojakin voisi laittaa onnistumisista tai sellaisesta normaalista koulutyöskentelystä. Mittava parannus tuo sähköinen järjestelmä kyllä on, olipa se sitten Wilma tai Helmi (meillä Helmi). Yhteydenpito on huomattavan paljon helpompaa.

hoitaa asian huumorilla ("nyt olet kyllä erehtynyt, mun nimi on Leena" tai "enkö mä olekaan esitellyt itseäni: mä oon Leena"). Vain yhden kerran oon ollut yhteydesää kotiin nimittelyn takia.

jutellut lastensa kanssa asiasta, sillä nimittely on näiden kohdalta loppunut. Osa ei ole reagoinut mitenkään.

Olen laittanut viestiä hyvin kohteliaaseen sävyyn, tyyliin "Haluaisin saattaa tietoonne, että lapsenne xx on käyttäytynyt asiattomasti ja käyttänyt kouluun sopimatonta kieltä (" xxxxx xxxxx eli mitä lapsi on sanonut ) tunnillani xx.xx.2010. Oletan että x.n huoltajina olette luonnollisesti kiinnostuneita hänen käytöksestään myös täällä koulussa ja autatte osaltanne häntä ymmärtämään, miten on soveliasta käyttäytyä."

Mutta minusta tämä ei missään tapauksessa ole "kohtelias" tai edes asiallinen sävy. Varsinkin viestin loppu (Oletan että huoljtajina blabla) on puhtaasti syyllistävä ja provosoiva ja patronisoiva, enkä oikeastaan ihmettele, että tällä viestillä osa ei reagoi mitenkään.

Itselleni on yläasteellakin aina riittänyt se, että kohtelen oppilaita asiallisesti ja kunnioittavasti, niin he vastaavat samoin. TOki on selvää,e ttä 14-vuotias osoittaa kunnioitustaan toisin kuin 40-vuotias, mutta huorittelua ja lehmättelyä ei tosiaan ole esiintynyt. Silloin harvoin, kun jotain ylilyöntejä tapahtuu, minä olen pyrkinyt hoitamaan nekin sitä nuorta kunnioittaen, hänen itsensä kanssa.

On tärkeä, että rehtori, muut opettajat, oppilashuoltoryhmä sekä nuoren vanhemmat tietävät missä mennään.

Oletan että x.n huoltajina olette luonnollisesti kiinnostuneita hänen käytöksestään myös täällä koulussa ja autatte osaltanne häntä ymmärtämään, miten on soveliasta käyttäytyä."

Mulla ainakin sappi alkaisi keittää, kun minulta OLETETAAN asioita.

mutta muuten vähän sillä rajalla oleviin juttuihin sanon tiukasti, mitä mieltä moisesta kielenkäytöstä olen. Yleensä toimii - koska välit oppilaisiin pääosin hyvät.

Laittaisin varmaan Wilmaan - varsinkin jos tuo olisi toistuvaa. Itse äitinä haluaisin ainakin tietää, jos oma lapsi käyttäytyisi noin törkeästi (ja häpeäisin silmät päästäni).

laitettava joka tunnilta mikä on mennyt huonosti ja toki postiivistakin palautetta olisi hyvä saada näkyviin. Läpi sormien ei huoritteluja ja uhkailuja saa katsoa ja "ymmärtää". on tärkeää, että tieto kulkee kotiin ja siitäkin Wilmassa on sitten todistusaineisto. Tieto kulkee opettajien välillä ja oppilashuoltoryhmään. Ei siinä mitään ärsyttävää ole. Eilmahan on parantanut tiedonkulkua kodin ja koulun välillä. Ihan tavallisista oppilaista harvoin tuleekaa merkintöjä, ainakaan negatiivisa. Ja ne oppilaat, joista merkintöjä tulee päivittäin useilla tunneilla, onkin tärkeää saada selville, jotta tilanteeseen voidaan puuttua tehokkaasti.

Mulla ainakin sappi alkaisi keittää, kun minulta OLETETAAN asioita.

tai että joku ei usko hänen olevan kykenevä kasvattamaan lastaan

tai että joku ****:n opettaja asettuu yläpuolelle antamaan ohjeita



tmv.

tai että joku ei usko hänen olevan kykenevä kasvattamaan lastaan

tai että joku ****:n opettaja asettuu yläpuolelle antamaan ohjeita

tmv.

että kyseinen opettaja uskoo sinun oleva kykenevä kasvattamaan lastasi?

Tai minkälainen sinä itse olet opettajana?

En ole kuullut moisia juttuja kuin kahdesti yläasteella ja kokemusta on nyt 16 vuotta. Wilmaan en ole koskaan laittanut mitään sanatarkkoja lainauksia. Kerran jälki-istuntolapun mukana lähetin yhden neidin tekstin (miten ne aina ovatkin neidin suusta tulevia yleensä?) kotiin, toisella kertaa en viitsinyt edes puuttua koko asiaan enemmälti, kun tiesin, että nuori otettiin juuri huostaan ja lehmittelyt ja huorittelut toki kertoo paljon enemmän nuoren omasta pahasta olosta kuin minusta.

Oletko koskaan ajatellut, että oma auktoriteettisi kärsii, kun olet jokaisesta asiasta yhteydessä kotiin? Ainakin itse päivittelen vähän oman lapseni opettajajaa, joka ei ole saanut lastani olemaan välitunnilla (!) puhumatta. Minusta se on noloa, jos aikuinen ihminen on läsnä ja ei osaa siinä hetkessä itse kasvattaa lasta. Itse ainakin katson, että olen päiväsasikaan vastuussa omien oppilaitteni kasvatuksesta ja vanhemmat sitten taas kotioloissa. Toki sitten kun lakia rikotaan (mitä kai voisi ajatella nuo suorat h**rittelut toki olevan), niin voi toki miettiä, että informoiko kotiin asiasta, mutta kyllä mielestäni pääsääntöisesti opettajalla itsellään pitää olla sisäsyntyistä auktoriteettiä, huumorintajua, tilannetajua ja suurta sydäntä olla noissa tilanteissa mukana, niin ettei tuommoisiin tilanteisiin ensinnäkään jouduta ja jos joudutaan, niin ne osataan itse selvittääkin.

"Jokaisesta" asiasta? Liioittelet tahallasi.

OPettajan kasvatusvelvollisuus (mikä ei ole pieni) sisältää yhteistyön myös kodin kanssa. Vanhempia pitäisi kiinnostaa lapsen huonokin käytös ja siitä pitää viestittää kotiin (Vanh.vartit tai kaikki muut keinot). Kysymys ei ole etteikö opettaja osaisi tilannetta selvittää vaikka sitten suurella sydämellä. oppilaan tekemisiä ei pidä siloitella.

Tai minkälainen sinä itse olet opettajana?

auktoriteettisi kärsii, kun olet jokaisesta asiasta yhteydessä kotiin? Itse ainakin katson, että olen päiväsasikaan vastuussa omien oppilaitteni kasvatuksesta ja vanhemmat sitten taas kotioloissa. Toki sitten kun lakia rikotaan (mitä kai voisi ajatella nuo suorat h**rittelut toki olevan), niin voi toki miettiä, että informoiko kotiin asiasta, mutta kyllä mielestäni pääsääntöisesti opettajalla itsellään pitää olla sisäsyntyistä auktoriteettiä, huumorintajua, tilannetajua ja suurta sydäntä olla noissa tilanteissa mukana, niin ettei tuommoisiin tilanteisiin ensinnäkään jouduta ja jos joudutaan, niin ne osataan itse selvittääkin.

15-vuotias kolli huutaa naama punaisena sulle että pidä v:n huora turpas kiinni? Mitä sinä suurisydämisenä ja huumorintajuisena auktoriteettina teeta asialle niin että se ei toistu ja lapsi oppii kerrasta muuttamaan käytöstään parempaan? Sen kun kerrot niin olet vuoden opettaja.

tai että joku ei usko hänen olevan kykenevä kasvattamaan lastaan tai että joku ****:n opettaja asettuu yläpuolelle antamaan ohjeita tmv.

Eikös olettaminen juuri tässä tapauksessa TAPAUKSettä kyseinen opettaja uskoo sinun oleva kykenevä kasvattamaan lastasi?

Suomen kielessä ja kulttuurissa se, ettäettä erikseen sanotaan, että jotain oletaetaan, tarkoittaa sitä, että niin ei todellakaan automaattisesti oleteta.Päinvastoin, halutaan sanoa,e ttä asiassa on huomattu ongelmia ja nyt halutaan paimentaa ja komentaa aika ivalliseen sävyyn oikealle tielle. Tätä sanotaan sarkasmiksi. Se on ivallissta "toisen paikan osoittamista".

Tai minkälainen sinä itse olet opettajana? auktoriteettisi kärsii, kun olet jokaisesta asiasta yhteydessä kotiin? Itse ainakin katson, että olen päiväsasikaan vastuussa omien oppilaitteni kasvatuksesta ja vanhemmat sitten taas kotioloissa. Toki sitten kun lakia rikotaan (mitä kai voisi ajatella nuo suorat h**rittelut toki olevan), niin voi toki miettiä, että informoiko kotiin asiasta, mutta kyllä mielestäni pääsääntöisesti opettajalla itsellään pitää olla sisäsyntyistä auktoriteettiä, huumorintajua, tilannetajua ja suurta sydäntä olla noissa tilanteissa mukana, niin ettei tuommoisiin tilanteisiin ensinnäkään jouduta ja jos joudutaan, niin ne osataan itse selvittääkin.

15-vuotias kolli huutaa naama punaisena sulle että pidä v:n huora turpas kiinni? Mitä sinä suurisydämisenä ja huumorintajuisena auktoriteettina teeta asialle niin että se ei toistu ja lapsi oppii kerrasta muuttamaan käytöstään parempaan? Sen kun kerrot niin olet vuoden opettaja.

EI mun tarvi siihen sen vanhempia sekoittaa. Ei oo koskaan tarvinnu. Mä vaan sanon, ja kyllä se siihen lopppuu. Ei tarvita mitää nsen kummempia konsteja, eikä vanhempia tarvi tähän hälyyttää, varsinkaan noin alentuvaan sävyyn. Mä en ole mikään vuoden opettaja, tähän asti takana on 15 vuotta. Ei se vaadi muuta kuin vähän omanarvontuntoa ja rauhallista auktoriteettia. Mitään ihmeempää ei vaadita. Musta ap:n kuvaama tooimintapa on ihan pelkkää pelleilyä.

ettei kotona tiedetä näistä huonoista puolista...

oppilaille, jos meinasi mennä käytös yli. Sillä hiljeni luokka ja eipä siitä kukaan viitsinyt valittaa. Esimerkiksi opettaja oli kerran kysynyt oppilaalta, että "onko sulla päässä kaikki kotona, kun tuollaisia puhut?". Joo, koko porukka huusi, ettei "ope saa tuollaisia sano". Opettaja oli vaan katsonut sanoen: "sanoin jo, minkäs teette?" Musta ihan oikein toimittu. Opella oli aika hyvä auktoriteetti yleisesti ja kukaan ei koskaan alkanut hysterisoida sitä. Onneksi siellä oli täysijärkisiä vanhempia ja ymmärsivät, että kyllä murkun pitää sanomista kestää, kun vyön alle ei liikaa isketä.

jos mulle joku huutaa, että pidä h**ra turpas kiinni tiedän että joko joku on ajanut tyypin nurkkaan huonolla tilanneälyllä kasvatustilanteessa (en minä itse vaan joudun paikalle silloin, kun tilanne on jo tulehtunut liian pahaksi ja minut haetaan paikalle) tai vaihtoehtoisesti nuorella itsellään on _todella_ paha olla. Ensimmäinen kertoo siitä, että kasvatustilanne on mennyt jotenkin jumiin, nuorelle ei ole annettu mahdollisuutta säilyttää kasvojaan, toiset rupeaa tässä tilanteessa huutamaan rumia sanoja, toiset rupeaa väkivaltaiseksi. Jälkimmäinen ei taas kerro yhtään mitään koulusta ja koulun tilanteista vaan siitä ennemminkin minkälaiseen oppilas on tottunut omassa kotiympäristössään ja kotiin yhteyden ottaminen on luultavasti aivan yhtä tyhjän kanssa vaan siellä kotona voidaan olla hyvinkin sitä mieltä, että mitä se v**un h**ra meidän iltarauhaa häiritsee.



Suurisydämisenä näen tilanteen siis usein sellaisena, että lapsi on ajettu tuommoisessa tilanteessa täysin nurkkaan ja hän ei tiedä enää miten selvitä tilanteesta. Se voi olla myös äärimmäinen hätähuuto, että eikö hänestä kukaan välitä. Voi olla kyse myös siitä, että kukaan ei ole koskaan asiaa käsitellyt rauhallisesti hänen kanssaan. Riippuu ihan tapauksesta. Lähes joka ikisestä murkkuikäisestä saa nuo sanat ulos tarpeeksi provosoitaessa, toisaalta on meitä opettajia, jotka eivät niitä kuitenkaan kuule juuri koskaan vaikka olemme viikoittain satojen murkkuikäisten kanssa tekemisissä vuosikaudet. Jotkut opettajat taas kuulevat nuo sanat ties miten moneen kertaan. Mistä tämä ero johtuu?



Kerrasta keskustelen yleensä asiasta, en siinä tulehtuneessa tilanteessa vaan sen jälkeen, kun on mennyt muutama päivä ja asia on rauhtoittunut. Usein otan kollegan tai rehtorin vielä keskusteluun paikalle. Kerron näissä tilanteissa usein seuraavat seikat. Tiedän, että oppilas toimi suutuksissaan ja vaikka olisi miten suuttunut, niin noin ei voi toimia. Kyseessä on rikos siinä missä vaikka nyrkillä lyöminen. Jos ikää on alle 15, niin kerron että hänellä on hetki aikaa opetella vielä turvallisessa ympäristössä sitä, että noin ei voi tehdä, mutta jos ikää on yli 15, niin kyseessä on jo heti kunnianloukkaus, josta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kerron, että minä en loukkaannu moisesta, minä olen tuommoisen yläpuolella. En luule itseäni lehmäksi tai huoraksi, vaikka minua joku moiseksi nimittäisi. Sen sijaan olen huolissani siitä, mitä oppilas itselleen tekee, jos hän moista käytöstä jatkaa. Kerron, että välitän oppilaasta. Kerron, että haluan, että oppilas ymmrtää tilanteen vakavuuden ja sen, että moinen käytös on täysin tuomittavaa, jopa lain silmin. Kerron myös sen, että fiksun ihmisen erottaa siitä, että hän oppii virheistään kerralla, tyhmät toistaa saman virheen. Kerron myös, että meillä on koulussa halu ja kyky puuttua tämmöisiin asioihin. Tarvittaessa myös voimakkaammin keinoin.



Ihmettelen suuresti, jos tämä on curling-opettajuutta. Päinvastoin väittäisin, että jos sysäisin tämän vanhemmille, jotka itse luultavasti suutuspäissään vielä huutavat toisilleen v**tua sun muuta, niin asia ei etenisi yhtään sen paremmin kuin minun kanssakaan.



Se 11 kohdassa kirjoittanut ope

Miten te reagoitte, jos teinit teitä nimittelee "v:un lehmäksi" tai "h:raksi" tai muuksi vähemmän kauniiksi?

en jaksa reagoida mitenkään: itken vasta kotona, melkein joka aamu oksennan ennen töihinmenoa. Missä muussa työpaikassa joutuu kärsimään päivittäin haistattelua ja huorittelua kuin yläkoulun opettajana?

Wilma on kyllä tosi hyvä, sillä saa niin hyvät kuin huonotkin asiat tiedoksi kotiin heti.