Onko muita jotka ei meikkaa??
Oonkohan ihan pudonnut tästä menosta, kun en meikkaa itseäni. Kotona ollessa ei mitään, joskus kaupungille lähtiessä puuteria ja huulirasvaa, juhlissa lisänä ripsiväriä. En käytä koskaan luomiväriä tai mitään rajauskyniä tai huulipunia. Olisipa kamalaa olla jotain tököttiä naamassa, mun herkät silmätkin sietää vain harvoin ripsiväriä.. Onneksi ei ole mitään finniongelmaa, että tarvitsisi peitellä meikkivoiteella.
Mitä mieltä olette naisesta joka ei meikkaa itseään? Eikös tommonen meikkaaminen ole jotain niin turhuutta? Miten voitte jaksaa moista? Ja eikö siihen kulu paljon rahaakin? Olen kai vaan niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten jaksaisi moiseen ryhtyä.
T. kotiäiti 30v.
Kommentit (49)
meikkaa enkä laita juuri hiuksiakaan. Olen nyt 42 v. On ollut nuorempana jakso, jolloin se meikkaaminen oli tärkeää. Tosin en silloinkaan kauheasti meikkiä käyttänyt.
Miehen olen saanut ja lapsenkin. Jos miestä kiinnostavat enemmän meikatut naiset, niin saa mun puolestani mennä.
Tosin joskus juhlatilanteissa saatan laittaa meikkivoidetta, huulipunaa ja ehkä ripiväriäkin, mutta tosi harvoin.
Mulle ihmisessä on tärkeämpää on muut asiat kuin ulkonäkö. Enkä sietäisi rinnallani ihmistä, joka ajattelisi toisin. Edellytän kyllä, että suihkussa käydään vähintään kerran päivässä. Hygienista tulee huolehtia.
Ei ihme ,jos miehet etsivät huolitullimpiä naisia,jos ei omat eukot viitsi peiliin katsoa.
miehet kyllä arvostavat paljon enemmän naisia, jotka osaavat kirjoittaa suomea oikein.
Itse en koskaan meikkaa aamuisin. Mitäkö teen sen ajan? No tietenkin nukun!
Joo voi sitä juhlaan punaa vähän laittaa ja tupsaus puuteria. Mutta NAINEN ON KYLLÄ PESTYNÄ KAMMATUNA TOSI KAUNIS, KLOUNIT VOI MEIKATA:MÄ ihan norm 198/90 mies. ja vapaakin nyt ,Yks nainen kyllä käytti 25v ;)
miten täällä saadaan aiheesta kun aiheesta riita aikaseks. Etteks te osaa keskustella toisia haukkumatta? Ootteko tollasia kavereidennekin kanssa? Vai onks teidän kaverit/tutut/ihmiset joiden kanssa juttelette kaikki samaa mieltä kaikesta kanssanne?
tuntematon nainen tuli mulle valittamaan,että miksi en oo meikannu.mitäs se kenellekään kuuluu.
Erikoistilaisuuksiin (juhliin tms.) laitan hiukan puuteria, ripsaria ja huulipunaa, mutta muuten olen kyllä ihan naturelli :) Joskus on asia tullut tuttujen kanssa puheeksikin ja syynä vaikkapa kysymykseen töissä käymisestä ilman meikkiä olen vastannut että olen töissä tehdäkseni työni, en hurmatakseni ketään. Tämä siis tietysti oma "filosofiani", jos/kun joku muu toimii/ajattelee eri lailla hänellä on tietysti siihen täysi oikeus ja en itse ainakaan ole huomannut ajattelevani ihmisistä mitenkään eri lailla olivat he sitten meikattuja tai eivät. En koe jääneeni meikkaamattomuuden takia mistään paitsikaan, ihanan miehen olen rinnalleni löytänyt ja perhettäkin on jo kertynyt.
mutta jos olen lähdössä ns. ihmisten ilmoille, meikkaan kyllä kevyesti. Ripsari, meikkivoide, puuteri, kulmat, poskipuna, huulikiilto ja rajaus silmiin.
Juhlimaan lähtiessä sitten hiukan kovemmalla kädellä ja luomiväriä lisäksi.
Olisi ihanaa jos omat värit olisivat sellaiset ettei meikkiä tarvitsisi kovin paljon, tai ripset edes näkyisivät ilman ripsiväriä, mutta kun on niin vaalea, että pakko laittaa ettei näytä haamulta.
Kyllä se on huomaivaisuutta kanssaihmisiä kohtaan jos viitsii vähän laittautua.
Mielummin nukun aamulla kun tuhlaisin ajan meikkaamiseen. Joskus jos joku isompi tapahtuma laitan ripsaria. Juhliin meikkaan aina. Niitäkin on niin harvoin, että huomaan aina meikkien jo ihan kuivuneen.
T. 38 v
Jotenkin veikkaan, että hukkaan menevät nuokin minuutit...
käyttäisit edes vaikka värivoidetta ja huulipunaa,Katsooko miehesi ,sinua vielä ihastuneena.Vai onko löytänyt tyylikkäämän.
Ootko oikeesti vähän tyhmä? Ja pidätkö miehiä ihan idiootteina? Siihen huulipunaan ne just varmaan ihastuikin, eihän muulla olekaan väliä. Vit.. kun on hölmöjä ihmisiä. Luuletko tosiaan, että ilman meikkejä ihminen ei voisi olla huoliteltu? Totta kai voi olla.
Muita vastauksia en jaks alukea kun tiedän että tää keskustelu menee aina "huono itsetunto niillä jotka meikkaa" vs "ei ole naisellista jos ei meikkaa" -kinasteluksi.
Minä ajattelen naisesta joka ei meikkaa, että hänellä on rauhallisemmmat aamut kuin minulla. Se on ehkä ainoa ajatus =). Tunnen muutaman jotka eivät meikkaa juuri koskaan ja yhden joka ei meikkaa oikeasti ikinä. Se joka ei koskaan meikkaa, miettii kyllä joskus jotain "pitäiskö jaksaa" mutta ei meikkaa.
Yksi tutuistani on mielestäni niin nätti etten minäkään meikkaisi varmaan päivittäin jos näyttäisin häneltä.
Itse taas kuulun heihin, jotka meikkaa lähes joka päivä. Olen kotiäiti enkä aina ehdi eikä siihen maailma kaadu. Mutta olen hyvin kirjava naamastani ja silmät on pienet, kyllä saan ison muutoksen kun meikkaan. Valintahan se on. Koen itselleni niin tärkeäksi hiukset ja meikit että laitan niihin rahaa ja aikaa. Siitä tulee hyvä olo, viihdyn sellaisena paremmin kuin naturellina. Itsetunto on aika normaali, en uhku itsevarmuutta mutten epävarmuuttakaan.
mutta käytän lähinnä kulmakynää, rajauskynää ja ripsaria. Värivoidetta tai puuteria käytän vain pari kertaa vuoteen. En tykkää siitä ummehtuneesta tunteesta, joka iholle tulee, kun sille levittää meikkivoidetta.
Jos en käyttäisi mitään, näyttäisin väsyneeltä ja vanhalta. Kulmakynä ja ripsari tuo kasvoille freesin vaikutelman. Töissä meillä on muutama (4) rouva, jotka eivät käytä mitään ja heistä yksi on sellainen, joka ei mitään kaipaakaan. Hän näyttää aina hyvältä.
Tää on niin hauskaa, kun naiset väittävät aina meikkaavansa huomionosoituksena muita ihmisiä kohtaan. Siihen riittää kyllä ihan hygieniasta huolehtiminen. Tosiasiassa naiset on niin huonolla itsetunnolla varustettuja ja kilpailuhenkisiä, että pitää välttää kilpailuasetelmiin joutuminen muiden naisten läsnä ollessa :) Juu, en meikkaa. Mun itsetunto ja ulkonäkö kestää meikkaamattomuuden...
Elä ja anna elää. Siitä tietää että sulla on se hyvä itsetunto ettet kirjoittele muista ylimielisiä hih viestejä.
on asia erikseen. Muiden meikkaamiset tai meikkaamattomuus ei jaksa kiinnostaa, kukin tyylillään.
Joskus omaksi piristykseksi ja tietysti juhliin.
Onneki omat värit on hyvät, tummat vahvat kulmat ja ripset, ja siisti iho. Tummat silmänalusetkin peittyy silmälasejen alle ;).
Juhlameikin teko on kyllä kivaa, sen teen huolella.
Toisin sanoen piilotan kirjavan ihon ja joskus vähän ripsaria ihmisten ilmoille lähtiessä, kotona en käytä meikkiä. Juhliin meikkaan luonnollisesti, en juuri käytä värejä: iho kuntoon, silmiin rajaukset ja ripsarit, huuliin kiiltoa.
Olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni ihoa lukuunottamatta. Värit on tummat, joten ripset ja kulmat näkyy ilman meikkiäkin. Luustoon olen erityisen tyytyväinen. Iho on ainoa ongelma.
Kulmat toki pidän kunnossa ja hiukset on pakko laittaa. Takkuinen luonnonkihara puolipörrö nukkuma-asennosta riippuen jollain puolella päätä ei juuri kaunista. ;)
En kiinnitä huomiota muiden meikkeihin tai meikittömyyteen, jossei se pistä silmään (liian vahva tai esim. huono iho). Ja vaikka huomaisinkin, niin samantien se unohtuisi.
Siksi vältän meikkaamista. Ja toisekseen, en jaksa sutata naamaani mitään värejä.
Olen puhdas ja hajuton ja siisti, se saa luvan riittää muiden huomioon ottamiseksi. Eiväthän muutkaan naiset välitä mun viihtyvyydestäni edes sen vertaa, että viitsisivät laihduttaa siedettäviin mittoihin.
olen luonnonkaunis :)
Niin saan kuulla jatkuvasti!
Ja olen myös 10v ikäistäni nuoremman näköinen!
Tää on niin hauskaa, kun naiset väittävät aina meikkaavansa huomionosoituksena muita ihmisiä kohtaan. Siihen riittää kyllä ihan hygieniasta huolehtiminen.
Tosiasiassa naiset on niin huonolla itsetunnolla varustettuja ja kilpailuhenkisiä, että pitää välttää kilpailuasetelmiin joutuminen muiden naisten läsnä ollessa :)
Juu, en meikkaa. Mun itsetunto ja ulkonäkö kestää meikkaamattomuuden...
^^OOn Niin Samaa mieltä sun kanssa! itsellänikin oli huomattavia itsetunto-ongelmia juurikin ulkonäköni takia koska pelkäsin näyttäytyä ilman meikkiä luullen että ihmiset oksentaa jos näkee mut ilman meikkiä!
sitten aloin seurustella ihanan miehen kanssa ja jossain vaiheessa seurusteluamme, mies vihdoin näki minut ilman meikkiä ja siitä lähtien on alkanut pyytää että en meikkaisi enää, koska meikit naamassa näytän kuulemma ihan kauniilta mutta kovalta ja kylmältä.
Meikkasin mielestäni ihan kauniisti ja siististi mutta silti olin hänen mielestään parempi näin, ihan ilman meikkejä. Nykyisin olemme mieheni kanssa naimisissa ja hän kehuu minua kauniiksi usein. huomaan myös että ulkona ollessamme kauneuteni onkin vain sitä itsevarmuutta ja sitä miten rohkea ja itsevarma olen, eikä sitä maalattua todellisuutta joka aikaisemmin piilotti oikean itseni.
Olen huomannut myös että aikaisemmin, silloin kun meikkasin, saamani huomionosoitukset ja katseet "ulkopuolisilta" miehiltä, eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka en meikkaakkaan.
Eli lopputuloksena on siis ymmärrys siitä että ei se meikki kaunista vaan se itsevarmuus minkä siitä meikistä saa. ja minä en tarvitse nykyisin enää meikkiä ollakseni itsevarma, koska tunnen olevani kaunis ja erotun edukseni joukosta luonnollisuudellani ;)
En meikkaa, mutta en siksi, etten viitsisi tai ulkonäkö ei kiinnostaisi.
Siis mun ei yksinkertaisesti tarvitse meikata. Iho on sileä kuin posliini, hyvänvärinen. Hiukset ovat tummanruskeat. Kulmakarvat ovat tummanrukeat ja silmäripset lähes mustat. Luomilla on luonnostaan pigmenttiä ihoon verrattuna, samoin huulilla.
En yleensä kehu itseäni, mutta olen meikittäkin paljon paremman näköinen kuin ehkä 85% naisista täydellisesti meikattuina.
Mikä meikkaamisesta tekee kunnioittavaa muita kohtaan?
Joka paikassa hoetaan tätä mantraa, mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi ulkonäköni on kunnioittava tai epäkunnioittava muita kohtaan.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: Meikkaan vain satunnaisesti, koska en muista ylläpitää meikkiä päivisin. Mieluiten olen meikkaamatta, mutta yhteiskunnan missi-kulttuurin painostamana on välillä sorruttava meikkaamaan, jotta olisin yhteiskuntakelpoinen edes osittain.