Oppiiko ennakkoluuloinen lapsi syömään päiväkodissa?

itselläni on lapsi, joka oppii uusiin makuihin hitaasti ja jännitin päivähoitoa aikanaan kovasti. Toisten lasten esimerkki ja yhteiset säännöt auttavat ruuan syönnissä useimpia lapsia ja niin meilläkin, ainakin jonkin verran. Ruokia, joista ei pidä lainkaan syö hiukan, mutta ei runsaasti. Maitoa juo päiväkodissa mutta ei koskaan kotona. Riisiä ei syö kummassakaan koskaan. Kotonakin makukartta karttuu vähitellen, jokainen uusi laji on 'voitto'terveyden puolesta ;-).



Riippuu myös päiväkodin henkilökunnan asenteista miten saavat lapsen syömään, miten sallivat sen ettei jonain päivänä ruoka maistu... Sallivassa ilmapiirissä lapseni on oppinut ruokiin paremmin, kuin jos olisi pakko syödä.

Meidän lapsemme oppi syömään päiväkodissa 2-vuotiaana. Lapsi oli supernirso ja sai jopa nenä-mahaletkun vähäksi aikaa n. vuoden iässä kun ei vaan syönyt/juonut. Päivähoidon aloitti paksun ravitsemusterapeutin ohjepumaskan kanssa.

Ihmeeksemme lapsi oppi todella nopeasti (kuukaudessa) talon tavoille, eli syömään normaalia ruokaa. Aluksi siis hänellä oli omat eväät mukana.

Varsin hitaasti tai ainakin vaihtelevasti nämä hyvät tavat siirtyivät kotiin. Eli päivähoidon ruoka oli muka lähes aina parempaa kuin kotona vaikka kyseessä olisivat olleet täsmälleen samat Saarioisten lihapullat.

Tämä on tärkeää:

Riippuu myös päiväkodin henkilökunnan asenteista miten saavat lapsen syömään, miten sallivat sen ettei jonain päivänä ruoka maistu... Sallivassa ilmapiirissä lapseni on oppinut ruokiin paremmin, kuin jos olisi pakko syödä.

Meillä tavoitteet olivat aluksi varsin pieniä ja hoitajat iloitsivat jokaisesta syödystä makaronista. Positiivista palautetta tuli siis paljon ja pian lapsi oli hoitopaikan parhaimpia syöjiä. Tietenkään kaikki ei aina maistu, mutta suurin osa kuitenkin tekee kauppansa.

Ekana hoitovuotena tosin ei sitten syönyt kotona iltaisin juuri mitään. Nykyisin (6v) syö reippaasti kotonakin. Vaikkakin se hoitopaikan ruoka on aina parempaa ;) . Maitoa juo hoidossa aivan normaalisti, kotona ei tippaakaan.

Se on mulle ok, kotonakin olen toiminut niin nyt, kun lapsella ymmärrystä (2-vuotiasta en vaatinut maistamaan). Mutta onko teistä on, että annan välipalan sitten heti kotiin tultua (max 30 min. ruokailusta)? Lapsihan ei ymmärrä tuota ajan kulua. Voi kuvitella, että jaahas, on välipalan aika. Lapselle oli kova pala se, että päiväkodissa saa leipää vasta, kun on syönyt ruoan. Meillä kotona on leipää aina "vähän" sekä lounaalla että päivällisellä. Ei siis ideana se, että täyttäisi mahansa leivällä. Kotona juo luomumaitoa, pk:ssa on tietenkin vaan tavista ja joillain hyla-pillimaidot. En oikein tiedä, miten tuohon maitoasiaan pitäisi suhtautua... se on aina ollut lapselle tosi tärkeä.



-ap

sen takia kun ei ole luomua? Älä nyt viitti...

tai ei sitten syö päivällistä. Toisaalta meidän lapset ovat hoidossa 9h eli syövät välipalan jo hoidossakin. Jaksavat ilman välipalaa oikein hyvin ruokaan saakka.



Ja mikäs se ap:n ongelma oli maidon suhteen? Kyllä sitä maitoa voi pk:ssa juoda, vaikka tavista onkin.



Ja kyllä se lapsi siellä hoidossa tottuu syömään...

tekee vatsan kipeäksi. Pk:ssa on maitoallergisia vedenjuojia ja sitten muutama muu luomumaidon juoja. Just viimeksi pari viikoa sitten tyttö oli mummilareissulla saanut "vahingossa" hyla-maitoa ja eipä ollut kiva sitten niiden mahavaivojen kanssa...



-ap