Miten jaksatte aikataulutettua elämää?

että myös aamulla sama rumpa kuin illalla ja en yritäkään ottaa omaa aikaa liikkumiselle, koska se ei toimi/onnistu. Meillä mies ei tee mitään kotitöitä eikä hoida lapsia. Kaupassa käy melko usein, koska minun ostamani ruoka ei kelpaa.

Ap, kyse on sinun elämästä, jaksamisesta, lapsista ja vaikka ymmärrän, että työt ovat tiukassa ja lainat painaa niin...Ei se loppujen lopuksi ole sen arvoista ja uskon, että tiedät sen itsekin. Palkkaa nyt ainakin siivous apua ihan kerran viikkooon, organisoi ruuanlaitto (tee jättiannoksia viikonloppuna ja pakasta) ja laita se puhelin pois kun haet lapsen tarhasta! Tule kotiin, ole lapsen kanssa juttele ja ole läsnä. Avaa kone sitten kun lapset menneet nukkumaan jos on pakko. Ja kokeile joskus olla avaamatta ja katso mitä kävi - voiko ne mailit odottaa aamuun. Saatat hämmästyä, että voit. Jos totutat ihmiset siihen, että olet aina käytettävissä, he tottuvat siihen. Mutta hei, on ihan normaalia, että käytettävissä ei ollea pääsääntöisetsi kuin työpäivän ajan ja hätätapauksissa sitten joustetaan. Hätätapauksia on tietysti eriasteisia, mutta niille yhteistä on se, että ne eivät toistu JOKA PÄIVÄ! Se on sitten rutiinia ja huonoa työnorganisointia jos joku joutuu duuneja tuolla tavalla hoitamaan.

Ap, kyse on sinun elämästä, jaksamisesta, lapsista ja vaikka ymmärrän, että työt ovat tiukassa ja lainat painaa niin...Ei se loppujen lopuksi ole sen arvoista ja uskon, että tiedät sen itsekin. Palkkaa nyt ainakin siivous apua ihan kerran viikkooon, organisoi ruuanlaitto (tee jättiannoksia viikonloppuna ja pakasta) ja laita se puhelin pois kun haet lapsen tarhasta! Tule kotiin, ole lapsen kanssa juttele ja ole läsnä. Avaa kone sitten kun lapset menneet nukkumaan jos on pakko. Ja kokeile joskus olla avaamatta ja katso mitä kävi - voiko ne mailit odottaa aamuun. Saatat hämmästyä, että voit. Jos totutat ihmiset siihen, että olet aina käytettävissä, he tottuvat siihen. Mutta hei, on ihan normaalia, että käytettävissä ei ollea pääsääntöisesti kuin työpäivän ajan ja hätätapauksissa sitten joustetaan. "Hätätapauksia" on tietysti eriasteisia, mutta niille yhteistä on se, että ne eivät toistu JOKA PÄIVÄ! Se on sitten rutiinia ja huonoa työnorganisointia jos joku joutuu duuneja tuolla tavalla hoitamaan.

kuin jakaa päivittäiset kotityöt vaikka väkisin puoliksi. Viikkosiivoukseen ehdottaisin siivoojaa. Sellainen voi sovittaessa myös pestä pyykkiä ja silittää vaatteita. Ja joku au pair tai kotiapulainen vaikka vain muutamaksikin tunniksi viikossa tekisi terää. Jos omia töitä ei voi siirtää toisten tehtäväksi, voi kodin töitä kuitenkin aina siirtää toisten tehtäväksi. :)



Miten jos kuntoilussa tekisin pisimmän harjoituksen viikonloppuna ja viikolla sitten kaksi lyhyempää? Riippuu tietysti lajista, mutta onnistuisiko esim viikolla 2 x 30 min ja viikonloppuna 2 h? Tai vaikka kotiin hankittavalla crosstrainerilla suorittaisi yhden kuntoilukerran viikossa?



Iltaisin kannattaa koettaa tehdä aamurutiineja valmiiksi (vaatteet pukemisjärjestyksessä valmiiksi tuolilla kaikille perheenjäsenille, lautaset aamiaista varten valmiiksi pöytään), niin aamu lähtee lempeämmin ja kiireettömämmin liikkeelle. Aamuisin voi toki tehdä myös juttuja, vaikkapa kuntoilla tai pitää lapsen kanssa 20 min yhteisen löhöilytuokion täkin alla. :)

Meilläki valittu tällainen elämä. Ruoka ja asuminen ja lasten harrastukset ainoat isommat menot. Autoja ei tarvita kahta kunon pyörät joilla aikuinen pyöräillee töihin (se joka ei vie kuopusta hoitoon pyöräilee)

Ymmärrän että tietysti jotkut ihmiset nauttivat kiireestä. Oma pollani ei kestä, tarvitsen paljon rauhaa, tilaa omille ajatuksilleni... Mutta, elämä on valintoja. Minä olenkin kotiäitinä ja suhteellisen vaatimattomasti elämme, tavallista perhe-elämää, emme matkustele, emme polta tupakkaa, emme tuhlaa alkoholiin, harrastuksetkin vähäisiä ja halpoja (esim. kirjasto ja lenkkipolut)...

"Lasten kanssa olemattomuudesta kärsin samoin ikuisesta väsymyksestä."



Eikö tuo ikuinen väsymys kerro mitään? Jos kerran olet niin ihmeellisen tärkeä ja koulutettu ja hieno sankari työelämässä, niin eikö ole käynyt mielessä, että tuo stressi vie terveytesi. Käy kuten minulle, että lopulta saa vain pidettyä kauheaa kiirettä, mutta valmista ei synny. Koneen ääressä tuijotellaan mutta tekstiä ei synny. Kokouksissa unohtuu ihmisten nimet, jauhetaan sitä kuuluisaa, lämmintä tavaraa ja päätökset jää silti tekemättä tai niistä tulee huonoja.



Tuttavallani, reippaalle yrittäjälle kävi vielä huonommin. Hän oli niitä, jotka olivat sitä mieltä, että tekevä löytää aina töitä ja kaikesta mitä juuri hän tekee, pitää virrata tilille rahaa. Ja paljon. Hän katsoi ansaitsevansa rahansa ja oikeassaolonsa, koska painoi töitä lujasti. Vuosia kului, mutta loppu tuli aika äkkiä. Muutaman viikon ajan hommat sujuivat kaljapullo kourassa joten kuten, kunnes eräänä aamuna hän ei enää jaksanut lähteä kotoaan. Oli kyllä noussut varhain lähteäkseen töihin, mutta siitä aamusta alkoi nyt yli kymmenen vuotta kestänyt sairasloma.



Jos kyse ei ole toisen ihmisen hengenhädästä, niin mikä ihmeen asia on niin tärkeä, että sitä pitää vielä iltamyöhällä vehkoa? Ja onko noista vuorotta jatkuvista töistä maksettavat ansiot kaiken se arvoiset? Ehdotan seuraavaa menettelyä: ota vettä astiaan. Kasta sormesi veteen ja nosta se ylös. Sormeesi jäävä vesimäärä on sinun osuutesi mitta tässä elämän hässäkässä. Veteen jäävä kuoppa kertoo, paljonko sinua tarvitaan sen jälkeen kun sinusta on puristettu mehut.

jään kotiin. Olen ollut jo vuoden kotona ja vielä olen vajaan vuoden. Teen yksitysyrittäjänä töitä ja ainoastaan 3-5h/ pv. Elämä on ollut ihanan rauhallista ja leppoisaa. Aikaisemmin ehdin välillä jopa väsähtää ja menettää mielenkiinnnon koko silloiseen työhöni, kun aina oli tuli persuksien alla. Olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme enää ikinä tule laittamaan töitä perheen ja oman hyvinvoinnin edelle. Tämä onnistuu, jos vain haluaa. Mieheni on hyvässä asemassa töissä ja siitä huolimatta hän on päättänyt, että ei tee normaalia pidempiä työpäiviä, vaan klo 8-16 (lukuun ottamatta työmatkoja). Moni muu samassa työpaikassa venyttää päivät iltaan ja väsyttää itsensä.

Molempien vanhempien on pakko tehdä kotitöitä ja lastenhoitotyötä jos lapsia on yli yksi.



Ja lapsuus ei ole sama asia kuin yksi vuosi äitiyslomaa/vauvavuosi, vaan äitiys kestää loppuelämän ja on kovaa työtä. Vauvavuosi on helpointa aikaa, koska vauva menee helpostimukana töissä tai gradua tekee kun vauva nukkuu. Se ruoanlaitto ja laäsnäolo loput 20 vuotta on sitä kovaa työtä.



Jos aikoo itse harrastaa ja tehdä uraa, tai jos molemmat vanhemmat aikovat, niin silloin on jätettävä lapsiluku yhteen, jolloin läksyjen auttaminen ja lapsen harrastukest jne hoituvat yhdeltä ja toisella on aina joka ilta vapaata joko harrastaa tai tehdä työtä.

Jos lapset ei harrasta, heillä on riski pudota kaveriporukoista eikä fyysinen kuntokaan kehity. Jos aikuiset ei harrasta liikuntaa, heistä tulee plösöjä. Jos töissä ei pärjää, niin aina voi pyytää alentamista.



Hyvät pärjää ja looserit putoaa, niin se elämä vain menee. Valitse itse mitä haluat olla ja mitä haluat lastesi olevan.

kun on monta lasta ,niin vaikka olisi vain yksi harrastus per lapsi, se jo vie aikaa. Asutaan maalla,jossa ei ole julkista liikennettä,lapsia täytyy kuskata itse. Omat koulu- ja työmatkat lisäksi.

Uhhuh...

Ilmeisesti työ on sinulle hyvin tärkeä osa elämää, koska ajankäyttö kertoo viime kädessä, mitä arvostat. Ei se, mitä sanot arvostavasi.



Pystytkö rajaamaan työtäsi? Siis ettet olisi kokoajan saatavilla, vaan tiettyinä aikoina? Tai sitten hanki lisää lastenhoitoapua, jotta voit tehdä työsi rauhassa. Itse en suostuisi tuollaiseen pienten lasten äitinä. Olen akateemisesti koulutettu, ajattelen, että nyt teen perustyötä 8-16 ja kun lapset kasvavat, on minulla mahdollisuus panostaa työhön enemmän, mikäi enää niin haluan. Myös oma hyvinvointi on minulle tärkeää. Tuollainen itsensä hajottamienn ja elämän suorittaminen ei voi olla kenellekään hyväksi.

yrität vain tehdä itsestäsi tärkeää tuolla typerällä toohottamisellasi. Oikeasti olet idiootti.



Myykää se helkatin talo niin ei ole enää lainaa ja olet vapaa tuosta. Ai ettekö voi myydä? No, ettepä tietenkään niin kuin mitään muutakaan asiaa et voi muuttaa, kun sitten tulisi se kauhea tyhjyys ja lasten kanssakin olisi pakko olla.



Haista iso paska on mun vastaus sulle ja sun kaltaisille lässyttäjille.

ollut mediassa MLL: n keskustelulinjoista, mihin lapset soittavat. Aihe nousi pintaan sen vuoksi, että lapset soittavat linjoille kysyäkseen seksiasioita.



Itse olisin kuitenkin seksin lisäksi erittäin huolissani siitä, että suurin osa linjoille soittaneista tarttuu puhelimeen koska haluaa kertoa omia kuulumisiaan!!! Mitä kertookaa meistä nykyajan vanhemmista? Missä lapsen vanhemmat? Haluaako ap kasvattaa lapsensa siinä työn ohessa puhelimessa puhuen?

te katsotte tuollaisia idioottimiehiä?? Perhe on yhteisyritys jolloin myös molemmat tekevät osuutensa!!



40/41

Aikaa vietetään vain "oman" lajin/lajien ihmisten kanssa, vanhoja ystäviä tai sukulaisia ei ehditä nähdä ollenkaan kun aina on treenejä, kisoja tai palavereja.



Ihminen jota ei urheilu kiinnosta on täysin arvoton monelle nykyihmiselle.

en ikinä hakisi lasta hoidosta niin että puhun puhelimeen. Ja kaikki muukin päin persettä. En ikinä suostuisi elämään noin tai laittaisi lastani elämään noin. Mikä työ voi olla tuon arvoista?

1) Myykää asunto, ihan sama mihin hintaan menee ja ostakaa tavisasunto johon ei tarvita niin paljon kahisevaa joka kk. vaihtakaa auto halpaan malliin. matkustakaa vain kerran vuodessa ja vähemmän eksoottisiin paikkoihin. älä osta merkkituotteita.



2) Tee etäpäiviä mahdollisimman paljon. Helpottaa elämistä ja voit palavereitten välillä laittaa vaikka pyykit koneeseen.



3)Kun teillä jää rahaa enemmän käyttön, voit palkata kotiapulaisen työllistämistuella. nuoren, koulutetun ihmisen työllistymiseen saada noin 500e/kk



4) tai hanki au pair joka huolehtii myös kaupassakäynnit

Kuulun siihen sarjaan asiantuntijatyötä tekeviä, joka ei, kaikesta huolimatta, halua luopua työstä ja urasta, vaikka lapsia onkin.



Meillä on toiminut hyvin tuo jo jonkun aiemminkin ehdottama vuorottelu: toinen hakee lapset, ja toinen tekee luvan kanssa pidemmän päivän töissä. Joskus se loppuu klo 18, joskus 23. Se, joka hakee lapset, hoitaa päivällisen ja päivittäiset kotirutiinit, ja leikkii lasten kanssa.



Samoin aamuisin: toinen lähtee aikaisin töihin, toinen herättää lapset ja vie heidät rauhassa hoitoon.



Ehdoton sääntö on, että kotona ei tehdä töitä ennen klo 21. Sen jälkeen voi tehdä, jos on pakko.



Lisäksi on kovasti auttanut se, että pyrin tekemään yhden etätyöpäivän viikossa kotona. Säästän 1,5 h matka-aikaa, saan tehdä keskittymistä vaativat hommat ilman työkavereiden keskeytyksiä -ja siinä sivussa pyörii pyykkikone. Heittelen sitten pyykkejä kuivumaan sillä ajalla, minkä roikkuisin työpaikalla kahvihuoneessa.



Liikunta hoituu sillä, että pyöräilen töihin, ja käyn vasta siellä suihkussa.



Yksi oma harrastus viikossa on sekä isällä, äidillä että toisella lapsista. Aikuisten harrastuaika alkaa pääsääntöisesti vasta lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi niitä on "niputettu" samalle illalle, jotta noita koti-iltojakin jää.



Kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran viikossa. Maitokin säilyy kyllä sen aikaa, kun ei päästä kylmäketjua katkeamaan.



Ja nuo valinnat: jos surffaa netissä, ei todellakaan samana iltana katsota telkkaria! Jos harrastetaan, ei lueta lehteä. Jos silitetään, ei leivota. Jne.

1) Mies kieltäytyy menemästä töihin aikaisemmin ehtiäkseen hakemaan ajoissa, joutuu pakosta sen tekemään jos olen matkoilla ja katsoo sen riittävän omaksi joustokseen. Lisäksi miehen kanssa täysin erilainen käsitys siitä mitä kotirutiineihin kuuluu; lapset saa ruokittua mutta mitään muuta ei tee edes pakolla. ( Saatan tulla työreissusta yöllä klo24 ja ensimmäisen minuutin aikana laitan astian- ja pyykinpesukoneen pyörimään ja vedän pultit siitä, että talo on kuin sikolätti)



2) Puhelun ajankohtaan en pysty vaikuttamaan; niissä on niin monta muuta osallistujaa ettei yhden perheen aikataulu vaikuta asiaan mitään. Minulle puhelut ovat sentään inhimilliseen aikaan, toisille ne ovat klo07 tai klo23 aikavyöhykkeestä riippuen



3) Lasten kanssa olemattomuudesta kärsin samoin ikuisesta väsymyksestä. Mies onneksi jaksaa touhuta/leikkiä/lukea lasten kanssa myös iltaisin; valitettavasti roolit ovat ajautuneet tähän "äiti hoitaa rutiinit, isi on kiva kaveri" -asetelmaan



4) Viikonlopusta toinen päivä on ohjelmatoimaton; siksi en halua liikuntaharrastuksia kokonaan siirtää viikonloppuihinkaan kun sitten ne ovat sidottuja.



5) Onko työ sen arvoista? Niinpä, ongelma vaan on asuntolaina joka on hoidettava. Tällä hetkellä työmarkkinoilla ei nyt järin kummoinen tilanne ole ja omalta alalta on työpaikat siirtyneet ulkomaille lähes kokonaan; 20:sta vanhasta työkaverista ehkä 12 on työttömänä eli uusia hommia ei niin vain löydä hyvin kapealta asiantuntija-alalta. Ja toisille aloille ei palkata kun ei ole kokemusta :(



Ehkä yritän palkata jonkun abin tms. pariksi iltapäiväksi viikossa jotta edes joskus ei olisi niin kiire

kimppakyydit. Ja olen itse opetellut pitämään sauvakävelystä ja lenkkeilystä treenien ajan.



Kaksi puhelinta ja sähköpostia, toinen työlle ja toinen privaatti, lasten koulu- ja harrastusjutuille.



Eli neuvo, erota selkeästi työelämä ja muu kuvio. Ja ura onnistuu. Ja osta kaikki mahdollinen palvelu kotiin.