Miten jaksatte aikataulutettua elämää?

Mulla on tuttuja jotka luulevat, että lapset ptyöräytetään, koska niitä nyt tehdään, kärvistellään hetki siinä ja siiten pamahtaa arki päälle; pitkät työpäivät, niiden päälle tietty pakko kuntosalia harva se päivä ja kavereiden kanssa pitää tietenkin bilettää perheen kanssa ja ilman. No- mun mielestä heiltä on jäänyt ymmärtämättä kokonaan se mitä lapsi tarvitsee; kodin ja rauhan; sen että siellä vanhemmat ovat PÄÄSÄÄNTÖISESTI luomassa kodin rutiineja, on aikaa ja voimia olla lapselle läsnä, hänen käytettävissään. Kyllähän lapset selvitytyvät vaikka missä kun eivät muuta voi ja kasvavat suoraan tunnevammaiseen suorituskulttuuriin, eivätkä jatkossa kykene myötäelämään ketään eivätkä olemaan läsnä missään, eivätkä varsinkaan olemaan toisten tarpeita varten. ja se tekee tästä maailmasta todella kylmän paikan.

SEn ymmärrän että työelämä vaatii tänä päivänä tosi paljon, eikä aina voi valita jos haluaa toimeen tulla, mutta jos näin on kaikki muu aika on ehdottomasti rauhoitettava lapsille. Lasten rytmi on hidas- ja sen rytmin saavuttaminen on kyllä vanhemman tärkein tehtävä- päivittäin. koska ilman sitä lapselta jää moni asia kehittymättä. Eikä vähäisimpänä syvällinen tunnesuhde vanhempiinsa.

Mulle perhe ja lapset on etusijalla, teen lyhennettyä työpäivää pienemmällä palkalla niin kauan kuin siltä tuntuu ja työantaja sallii. Omat harrastukset on laitettu hyllylle siksi aikaa kunnes lapset vähän kasvavat. Nyt on lasten aika, myöhemmin jotain muuta. Ei pidä olla ahne eikä hölmö.

noissa lapsen hakuvuoroissa, ja niinä iltoina kun sinun vuoro hakea, laitat puhelimen kiinni töistä lähtiessä. Joka toinen päivä voit rauhassa hoidella työt loppuun työpaikalla ja mennä suoraan kotiin päivälliselle. Näin me tehdään (vaikkei kyllä tehdä kotona töitä muutenkaan).

kaikki onnistuu jos vain haluaa ja mm. jos iltaisin ei ehdi lenkille, niin sitten mennään aamulla ennen lasten heräämistä? (muutama viikko sitten oli tälläinen ketju)

Ne jotka "ehtii vaikka mitä kun vaan haluaa" ratkeaa jossain vaiheessa ap:n kaltaisiin purkauksiin.

kaikki onnistuu jos vain haluaa ja mm. jos iltaisin ei ehdi lenkille, niin sitten mennään aamulla ennen lasten heräämistä? (muutama viikko sitten oli tälläinen ketju)

Oletan, että olet koulutettu ihminen. Löydät kyllä töitä, jotka voit jättä työpaikalle. Aikaahan prosessi voi viedä, mutta aloitat työnhaun nyt heti.



Itse teen nyt lasten synnyttyä ihan normipäivää reippaasti yli 5.000 euron palkalla. Työt tulevat kotiin ehkä 2-3 krt / vuosi, kun meneillään on jotain ihan erityistä.

että pahin ongelma on lasten kanssa olemattomuus..... Eikö nykyään ole enemmän kuin tavallista että kukin perheestä juoksee illat omissa harrastuksissaan eikä koko perhe koskaan ole yhdessä? Näin ainakin omassa kaveripiirissä tapahtuu, lomilla perheet on ehkä viikon keskenään ( jos ylipäätään pitävät yhteisiä lomia)

en alkaisi tuollaiseen eikä meidän lapsetkaan jaksaisi. yleensä vaan kotona. molemmilla kerran viikossa harrastus. kalliit harrastukset molemmilla.



ja en ole edes sinkkuna käynyt 3 arki-iltana harrastamassa liikuntaa, enkä todellakaan alkaisi nytkään. liikuntaa saa pyöräilemälä työmatkat, esim. tai muuten arjessa, siivoamalla jne.



aivan järjetöntä. toki jos lapset nauttisivat niin olisi ok.

aiheutettua. Meillä on luovuttu enimmistä harrastuksista, vain 1 harrastusvuoro viikossa ja sekin lauantaina. Minäkin voisin (ja toki joskus joudunkin) vastaamaan puheluihin iltaisin koska osa tiimeistäni on esim Usassa, Australiassa, Aasiassa ja Brasiliassa mutta ne on erikoistapauksia. Olen kertonut kaikille että haen lapseni hoidosta klo 16.45 ja sen jälkeen en reagoi meileihin enkä puheluihin kuin hätätapauksissa. Oikeasti - on todella vähän työmeilejä joissa on henki kyseessä, loput voi tehdä aamulla töissä. Ei ne hommat lopu vaikka tekisi 24/7.



Meille tärkeämpää on se että teemme kunnon ruokaa joka päivä koko perheen kesken (jos mies ei ole matkoilla) ja vietämme aikaa yhdessä vaikka lueskellen tai korttia pelaten. Sitten kun lapset on olleet tarpeeksi vanhoja menemään harrastuksiin vaikka fillarilla niin ovat vapaasti saaneet harrastaa mitä haluavat.

perheesi kaltaisessa hässäkässä lastenhoitajana 2 vuotta, perheen lapset olivat 6 ja 9v. Hän lähti toisesta kaupungista junalla, haki lapset eri kouluista, vei toisen harrastuksiin, odotti toisen kanssa, vei sitten toisen harrastukseen ja odotti nyt toisen kanssa. Klo 7-8 aikoihin illalla vei lapset kotiin, valvoi läksyjen teon ja syötti lapset ensimmäisen kerran koulun jälkeen (teki usein ruuan koska vanhemmat ei olleet ehtineet) ja oli itse rättiväsyneenä kotona klo 11 kun vanhemmat lopulta malttoivat tulla itse kotiin. Ja tämä toistui 3-4 pvänä viikossa!! Mun teki joskus mieli ilmoittaa lastensuojeluun siitä perheestä - vanhemmat haahuilivat töissä, omissa harrastuksissaan, järjestötoiminnassa yms yms ja jättivät lapsensa täysin keskenkasvuisen tytön hoidettavaksi.



Ne lapset oli todella onnettomia kun eivät koskaan olleet vanhempiensa kanssa. Tyttäreni oli esim ensimmäinen joka koskaan oli leiponut heidän kanssaan pullaa!! Ne lapset jäi kaikesta kivasta tavallisesta elämästä paitsi!

Mä ainakin lenkkeilen, jaan samalla lehtiä lisätienestiksi lasten opiskelurahastoon.

Sitten tuun kotiin, silitän pyykit, teen hilloa, opiskelen pitsinnypläystä, katan valmiiksi aamiaisen, käyn suihkussa ja sen jälkeen herätän koko perheen soittamalla selloa.

Ihanaaaaa! Uusi päivä alkaa jälleen, lapset lähtevät kouluun ja tarhaan, aikuiset töihin.

t. edellinen

että saamasi palkka on riittävä korvaus tekemästäsi työstä, joka sitoo myös iltaisin? Jos näin on, sitten on varmaan ihan ok, mutta jos ei ole, miettisin työpaikan vaihtoa. Työn tarkoitushan on toimeentulon varmistaminen. Työn vastapainoksi tarvitsen ainakin minä riittävästi vapaa-aikaa (= aikaa perheen kanssa, joka siis ei aina ole sitä lepoa).

Ymmärrän että tietysti jotkut ihmiset nauttivat kiireestä. Oma pollani ei kestä, tarvitsen paljon rauhaa, tilaa omille ajatuksilleni...

Mutta, elämä on valintoja. Minä olenkin kotiäitinä ja suhteellisen vaatimattomasti elämme, tavallista perhe-elämää, emme matkustele, emme polta tupakkaa, emme tuhlaa alkoholiin, harrastuksetkin vähäisiä ja halpoja (esim. kirjasto ja lenkkipolut)...

Kohdat 1 (kotirutiinit) ja 3 pätee meilläkin aika pitkälle. Mulla tosin ei ole toistaiseksi ollut juurikaan työreissuja, eikä mun normaaliolosuhteissa tarvii tehdä töitä 8-16(-17) ulkopuolella. Suurelta osalta työpuhelusi tuntuvat aiheuttavan tuon kiireen. Itse en pystyisi tuohon.



Sori, ei mulla oikein ole mitään kunnon neuvoa :( itse aikanaan lopetin miehen pyykkien pesemisen, minkä jälkeen avautui ihan toisenlainen keskusteluyhteys liittyen kotitöihin. Voithan kysyä mieheltä että mitä on mieltä jos säkin jätät lapset hakematta.



Liikunta 3x/vko ei onnistu meillä, paitsi mies tietysti käy

Itse en suostu alle kouluikäisten lasten vanhempana tekemään työtä, jossa joutuisin olemaan tavoitettavissa työpäivän jälkeenkin. Perhe on etusijalla, niinpä teen osa-aikatyötä.

En yksinkertaisesti kestäisi jos töiden ja lastenhoidon lisäksi pitäisi yrittää saada vuorokauteen mahtumaan vielä jumppakin. En myöskään siivoa kovin usein.