erikoisista nimistä
Minun pojallani on epätavanomainen nimi, vaikka onkin täysin suomalainen sana ja tyypillinen miehen nimi tyyliin " kaksi tavua, neljä kirjainta" (niinkuin Mika, Sami, Panu jne), mutta siis hyvin harvinainen.
Nyt olen tavannut uusia ihmisiä ja minua on suoraan haukuttu siitä, että olen tehnyt lapsestani koulukiusauksen tulevan uhrin.
Minä olen aina ajatellut (olen itse kasvatusalan ihminen), että kiusaaminen johtuu aina kiusaajasta. Ja me ihmiset luomme kiusaukselle sopivan kulttuurin -- totuushan on, että kulttuuri ja yhteiskunta ovat ihmisten luomia konstruktioita. Joten myös sen lieveilmiöt ovat.
Jos me aikuiset kommenteillamme luomme todellisuutta, jossa lasta saa kiusata MINKÄÄN syyn takia niin näin tulee tapahtumaan. Kun me lopulta saamme tarpeeksemme ja sanomme KAIKKI, että ketään ei saa koskaan kiusata niin kiusaaminen pikkuhiljaa loppuu (ja tähän tarvitaan erityisesti vanhempia ja koulun/tarhan työntekijöitä).
Minulla on nyt niin paha mieli, että itkettää koko ajan. Poikani on todella suloinen, ihana ja hyväntuulinen poika. Ei ole koskaan ollut aggressiivinen ketään kohtaan ja pitää muista ihmisistä hyvin paljon. En tullut ajatelleeksikaan, että jos ei anna lapselleen nimeä tyyliin " Jokapoika" niin aikuisetkin ovat sitä mieltä, että lasta saa siitä syystä kiusata.
On kovin surullinen yhteiskunta. Toivoisin siihen enemmän rakkautta, kunnioitusta -- ja ilmeisesti myös suvaitsevaisuutta.
Kommentit (37)
Tottakai kaikenlaista olisi kiva tietää. Olisihan se mukavaa jos gynekologin nimestä kuulisi myös sen onko hän kristitty vai muslimi, musta vai valkoinen, missä hän on opiskellut ja minkä kokoiset sormet hänellä on. Sitäpaitsi ethän nykyisinkään voi esim. ulkomaalaisista nimistä tietää onko gynekologi nainen vai mies. Ja jos gynekologin sukupuolella nyt on niin paljon väliä niin miksi sitä ei voi kysyä? Sitäpaitsi ei minun sairaalakutsuissani ainakaan edes ole lukenut lääkärin nimeä.
Deitti-ilmoituksesta kai yleensä käy kuitenkin ilmi seuranhakijan sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuneisuus ilman nimeäkin, vai? Sitäpaitsi kuka ylipäänsä laittaa oman nimensä deitti-ilmoitukseen?
Ja häiden suhteen olen kyllä sitä mieltä että jos et tiedä hääparin sukupuolia tai seksuaalista suuntautuneisuutta niin mitä ihmeen merkitystä sillä sitten on että saisit sen selville muutamaa viikkoa ennen häitä?
Kaikenlaista olisi ihmisistä mukava ja kiva tietää. Ihan eri asia on kuitenkin se, onko ihmisellä oikeus vaatia kyseisiä tietoja ihmiseltä ja vielä että voiko vaatia että noiden asioiden pitäisi selvitä ihmisen nimestä. Kyllä minäkin haluaisin tietää naapureista, työkavereista ja sukulaisista kaikenlaista, mutta en nyt sentään yritä väittää että minulla olisi joku subjektiivinen oikeus noihin tietoihin!
Väitän edelleenkin että ihmisellä jonka on PAKKO tietää jonkun henkilön sukupuoli etukäteen on keskimäärin aika paljon ongelmia omassa suhtautumisessaan muihin ihmisiin. Hän ilmiselvästi lokeroi ja lajittelee ihmiset hyvin selvästi sukupuolen perusteella ja sijoittaa heihin jo etukäteen itse kuvittelemiaan ominaisuuksia. Tällaisen ihmisen pitäisi mennä itseensä sen sijaan että parjaa toisia.
On ihan sama, millaisen nimen suomalainen vanhempi suomalaiselle lapselleen antaa. Antaa sitten Ainon tai Keglon. Kun tänään nimensä saavat menevät sinne kouluun (teidän mielestänne siis kiusattavaksi ja silmätikuiksi) on tilanne se, että 2/3 on luokalla maahanmuuttajia nimeltään Ahmagdje, Saluna, Hirzva, Jullah, Maah, Koggul ja Reit. Että siitäs saitte tavallisiin nimiin tyytyvät pelkurit.
vaikka ihan nimipäivänimi ruotsinkielisessä kalneterissa, olemme kaksikielinen perhe. Yritän aina sanoa että niiiiiiiiiiiiiin, lapsi on siis kaksikielinen, hänen nimensä löytyy ruotsinkielisestä kalenterista kyllä.
Sanoi kerran haluavansa olla Santeri kuten kaverinsakin. Mietti kuitenkin hetken ja sanoi " en oikeastaan, on ihan kiva kun ei oo muita samannimisiä koulussa" Ja koska sukunimikin on erikoinen, oli polleata poikaa kun sanoin ettet koko maailmassa ole toista samannimistä lasta. :)
Enkä usko, että lapsiani tullaan koulussakaan kiusaamaan. Nimissä ei ole erikoisaakkosia (b, c, d...) eivätkä lähellekään tarkoita mitään negatiivista. On ihanaa erottua naapureista (ovat muuten 2xVille, 2XOskari, Saara, Sara, Joni). Mutta en minäkään opeta lapsiani kiusaamaan naapureitamme, joilla on noin tavalliset/samat nimet!
kuin meidän tyttö, silti on ihan tavallinen nimi.
paitsi jos se nimi on ruma, kuten ap:n tapauksessa luultavasti on, koska moni on sanonut että lasta aletaan kiusata sen takia.
helposti jotain hassua, kuten.. Kalle-Pekka -> Pelle-Kakka
niin harvinaisemman nimen takia en ole eläissäni kuullut ketään kiusattavan.
Kyllä se on ihan siitä kiinni että jos joku kiusaaja päättää että tuota kaveria kiusataan, niin aihe keksitään mistä tahansa. Vääränväriset silmät, muutaman sentin liian pitkä tai lyhyt, luomi, silmälasit, hampaat, ..ihan mikä tahansa mikä pahoittaa toisen mielen.
Ei nimi miestä pahenna.
Eli nelikirjaiminen harvinainen voi olla kivakin, tai sitten jos se on tyyliä Papu tai Rupi niin...
Entäs minun lapseni, joka ei ole vain suomalainen ja jolle senkin takia tulee erikoinen nimi suomalaisten korviin (toki yritämme löytää helposti lausuttavan)? Että me kummalliset erikseen, mutta suomalaisten lasten vanhempien pitäisi antaa lapsilleen joku massanimi ettei vaan kiusattaisi? Tietysti pitää välttää ärrää ja ässää jos vaikka lapsi ei heti oppisi noita äänteitä ettei vaan kiusattaisi?
Mitä vielä? Siniset piilarit, ja tytöille pitkä tukka, pojille lyhyt?
Voi älyvapaus!
Kiitokset mielenkiintoisesta keskustelusta
Entäs sitten? Eikö oma lapsi ole jokaisille vanhemmille jotain erikoista?
Miksi ei sitten saisi antaa erikoista ja kaunista nimeä?
elämästä asuvat ne, jotka puhuvat erikoisista nimistä? Sivistymättömiksi kutsuisin ihmisiä, jotka toisten ihmisten nimiä ruotivat.
Vierailija:
On ihan sama, millaisen nimen suomalainen vanhempi suomalaiselle lapselleen antaa. Antaa sitten Ainon tai Keglon. Kun tänään nimensä saavat menevät sinne kouluun (teidän mielestänne siis kiusattavaksi ja silmätikuiksi) on tilanne se, että 2/3 on luokalla maahanmuuttajia nimeltään Ahmagdje, Saluna, Hirzva, Jullah, Maah, Koggul ja Reit. Että siitäs saitte tavallisiin nimiin tyytyvät pelkurit.
Kiusaajat tarvitsevat hoitoa! Sillä tutkimusten mukaan kiusaajat ovat masentuneiksi tunnistettavia. Ei kiusaaminen tarkoita kenenkään nimen huonoutta vaan kiusaajan heikkoutta!
Nimetkää lapsenne (omasta mielestänne) kauniisti ja yksilöllisesti, ei kaikkia voi miellyttää kuitenkaan!
Itse asiassa laki tarkalleen ottaen sanoo, että tytölle ei saa antaa VAKIINTUNUTTA miehennimeä eikä pojalle VAKIINTUNUTTA naisennimeä. Syy tähän pykälään on se, että nimenomaan tuota kiusaamista voisi tulla jos poika olisi Tiina tai tyttö Markku, eli annettaisiin lapselle toiselle sukupuolelle vakiintunut nimi.
Sen sijaan laki EI OTA MITÄÄN KANTAA siihen olisiko nimien syytä vakiintua vain toiselle sukupuolelle vai olisiko parempi että tulevaisuudessa yhä useammat nimet olisivat vakiintumattomia eli ns. " sukupuolettomia" .
Ja näitä sukupuolettomien nimien kannattajia löytyy Suomestakin yhä suurempia määriä kuten myös ihmisiä jotka tarkoituksellisesti antavat sukupuolettomia nimiä lapsilleen. Täytyykin kysyä että KENEN ongelma se on jos sukupuoli ei nimestä kuulu: sen jolla on sukupuoleton nimi vai sen joka tästä asiasta hämääntyy?
Minun mielestäni jokaisen jota nimen sukupuolettomuus häiritsee pitäisi mennä itseensä ja MIETTIÄ miksi näin on ja kohteleeko hän ehkä eri ihmisiä eriarvoisesti tai eri tavalla pelkästään näiden sukupuolen perusteella.
ja ihan ylpeä olen siitä enkä halunnut omillenikaan tusinanimeä laittaa
Ihana lukea noin upeaa tekstiä nimistä!
itsehän sitä on saattanut lukea paljonkin lapselleen antamansa nimen taustasta. Meilläkin on pojalla harvinainen nimi, jota saa usein toisella ihmisille. Selvästi herättää ihmetystä. Keskiaikana sama nimi oli Suomessa huomattavasti nykyistä yleisempi ja sitä ei olisi ihmetellyt kukaan. Kaikki olisivat tienneet, mistä tuolloisesta ulkomaalaisesta nimestä se oli muodostunut. Nimi on siis vanhan nimen kansanomainen muoto. Nimi sopii hyvin perheemme muuhun nimistöön ja tuntuu mukavalta.
En ole ikinä ajatellut, että häntä voitaisiin kiusata nimen vuoksi - riippuu kovasti nimen kaiuista. Poikamme nimi on reipas ja jämerä ja se ei aiheuta mitään erikoisia mielleyhtymiä. Lempinimiä siitä keksii helposti, mutta kaikki pitempiä kuin itse nimi, joten enpä tiedä, alkaako kukaan koskaan lempinimillä puhuttelemaan.
Tulevalle lapselle olemme ajatelleet antaa toiseksi nimeksi oman kehitelmän - uskomatonta kyllä. Minä kun olen aina vastustanut kehitelmänimiä ja kannattanut suomalaisuutta suomalaisen lapsen nimissä. Uskon, että nimi menee läpikin - nykyään kun nimistökäytäntö on valitettavan leväperäinen. Yllättävän harvoin kuulen, että jokin nimi olisi tullut bumerangina takaisin papin tai viranomaisen sanan jälkeen.