Lue keskustelun säännöt.
En kyllä ymmärrä miestäni ollenkaan!
11.08.2006 |
Lapset huutaneet jo kolmatta tuntia putkeen, sekä esikoinen ja vauva (3vkoa). Esikoinen tietty kiukuttelee uhmasta. Mies jo töissä, oli isyysvapaalla viikon verran. Soitin hänelle koska rupesin jo henkisesti romahtamaan tuosta molempien itkusta, olen väsynyt ja lisäksi hoidan kaikki kotityöt. Itkin puhelimessa mutta mies vaan että " voi, voi... hän ei nyt ehdi jutella koska hänen pitää mennä hakemaan ruokaa" . Siis MITÄ? Loukkaannuin kyllä pahasti, soitan hänelle että nyt on jaksaminen tiukilla, ja hän ei edes ehdi puhua kanssani koska hänen pitää hakea ruokaa??!!!??
Meni kyllä arvostus koko mieheen aika lailla pakkasen puolelle. Ilmeisesti oma maha kulkee ensimmäisenä, vaimon mielenterveys ja jaksaminen on vissiin aika pientä. Mies ei ilmeisesti oikein tunnu tajuavan aina että synnytyksestä on vieläkin vain muutamia viikkoja, voin olla väsynyt ja en aina jaksa kaikkea. Säälittää esikoista, kun äidin hermo ei jaksa niin huudan hänelle liian helpolla. Jälkikäteen on sitten äidilläkin paha mieli huutamisesta :(
Kiitos että sain purkaa tuntojani täällä, vaikka tietysti joku haukkuu kohta minut että " mitäs lapsia teitte" ...
Kommentit (16)
Meillä 3v, 1v ja 3kk muksut. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mies aina yllättyy pahanpäiväisesti, kun mä, oltuani pitkään jaksamisen rajoilla, napsahdan. " Noh! Mikäs sulla on?!" Ja on siis tosi ihana ja huomaavainen mies, ja sitten kun hänelle rautalangasta vääntää, että nyt minä menetän järkeni, jos en pääse nukkumaan, niin on tukena ja huolehtii huushollista.
Veikkaanpa että myös miehesi on pöllämystynyt uuden vauvan tulosta, ja tosiaan osaa vaan ajatella sitä vatsaansa. Älä tuomitse häntä liiaksi yhden puhelun perusteella. Mutta tee selväksi tietysti, että sä tarvitset hänen apuaan NYT.
mun mies varmaan jäis vielä muka " hoitamaan asioita" töiden jälkeen ja tulis taas vasta yhdeksän aikaan illalla kotiin. Eli taktikoi että ei joutuisi kuuntelemaan kiukkuavaa ja huutavaa lastaan ja väsynyttä vaimoaan. Olen usein jälkeenpäin sanonutkin miehelleni asiasta että aina jos olen sairaana tai erittäin väsynyt ja lapsi kiukkuaa ja on pahalla päällä, niin miehellä on muka tärkeitä asioita hoidettavana ja tulee vasta iltamyöhällä kotiin. Mies kuittaa asian sanomalla, no enhän minä aina niin tee, yhden kerran on ehkä sattunut...
MIehille pitää joskus noista asioista vähän vääntää että ymmärtävät. Onhan tilanne teille molemmille vielä uusi, sinä siellä kotona yrität selvitä kahden lapsen kanssa eikä mies ehkä vielä tajua sitä mitä sinä siellä joudut kestämään!
Puhukaa asioista taas rauhallisesti kun hän tulee kotiin. Sano vaikka hänelle että hän on hetken esikoisen kanssa tms. Tai lähde vaikka itse hetkeksi aikaa kotoa, jos pystyt vain.
Täällä on samassa veneessä oleva:-). Mutta nykyään jo pystytään puhumaan asioista.
kun hän meni takaisin töihin isyyslomalta ja poika valvotti kaikki yöt ja vauva itki ja minä itkin ja... blaahh!!!!
Silloin myös joinakin aamuina itkin että älä lähde töihin, mä en jaksa valvoa, mä en kestä, en pysty ja mies vaan tokas että en kai mä nyt töistä voi pois olla.
Muistan miten mä jäin kuin puulla päähän lyötynä kotiin istumaan... että aha, mun pää hajoaa mun miehen edessä ja hän jätti mut silti tänne!
Miehet... eikä mies edes tajunnut jotenkin loukanneensa mua...
Ei ne käsitä miten rankkaa lapsen hoito välillä on ja miten hormonit heittelee... vaikka näkisi tilanteen sentin päästä niin ei aina ymmärrä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoo tulevansa tiettynä aikana ja on sitten reilusti myöhässä. Toinen odottelee kotona että saisi apua mutta tuntuu että varsinkin jos on rankka päivä kotona niin mies vielä " kuppaa" töissä ettei tarvitsisi tulla kotiin kun siellä on hieman rankkaa...
Sitten vielä illalla kiukuttelee että hänen pitää päästä aikaisin nukkumaan kun väsyttää, miten sitten minä??? Minäkö hoidan kaikki nukkumaan jne?
Kiitokset taas, ap
että minkä ihmeen takia te teette niitä lapsia ihan peräjälkeen jaksamisen äärirajoilla. Vielä niin, että perheessä samaan aikaan vastasyntynyt ja 2-vuotias uhmis. Ja nyt ei kelpaa vastaus, että " on lapsilla sitten seuraa toisistaan" ! Eipä se vuoden tai kahden odottaminen nyt sitä seuraa vie! Äitiä tippaakaan väheksymättä, mutta muistatteko vielä niitä aikoja, kun tulitte töistä rättiväsyneenä kotiin ja rojahditte sohvalle iltaa viettämään. Nyt isän pitää heti töistä tultuaan olla valmis tarttumaan puikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä sitä kukaan omaa jaksamistaan tietää ENNEN KUIN se toinen lapsi on siinä?
Minä koin kyllä kotonaolon rankempana kuin töissäolon.
Kun tulen kotiin töistä (niin minä olen siis töissä ja mies nyt välillä kotona) niin ymmärrän, että toinen haluaa vähän vapaata lapsista ja tottakai mä tartun hommiin heti kun töistä tulen. En mä ainakaan tunne mitään tarvetta " heittäytyä sohvalle" . Sitä en ole koskaan ymmärtänytkään! Eihän se kotonaolevakaan useinkaan ehdi millekään sohvalle rauhassa mennä. Lapset yleensä nukkuvat päikkärit eri aikaan tai aina oli jotain muuta tekemistä.
Ota asiallisesti puheeksi miehen käytös ja kerro, että sun mielentila on hyvin haavoittuvainen ja ailahteleva hormoneista johtuen. Miehen on syytä alkaa miettiä, miten vastauksensa sulle lataa. Ei muuten kannata ottaa tavaksi soitteleen miehen työpaikalle. Se jos mikä ahdistaa miehiä! Kun äijät tarpeeksi ahdistuvat, alkavat vilkuileen toisaalle ja muuttuvat kylmäksi ja tunteettomaksi vaimoaan kohtaan. Siitä alkaa myös monen pettäjän tie, kun vaimo kaipaa ymmärrystä ja huomiota puolisoltaan. Eräät miehet kokevat olevansa vaimojen avustajia lastenhoidossa, ei täysipainoisia isiä, joille kuuluu vastuu lasten - ja äidin hyvinvoinnista.
Olen tähän ikään mennessä tajunnut, että naisen on koko elämänsä kestettävä mukisematta miesten oikuttelut - jos mielii pysyä avo/avioliitossa. Jotenkin automaattisesti naiselle on kärrätty raskas henkinen taakka ja vastuu perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei kait mistään työpaikalta voi noin vain lähteä, vain siksi että vaimo ei jaksa kuunnella lasten itkua? Tuo kommentti ruuan hakemisesta tietty oli vähän tökerö, mutta silti?
Yritä keskustella miehesi kanssa siitä, että kun hän tulee töistä kotiin illalla, niin silloin sinulla on hetki aikaa levätä. Puolenkin tunnin unet auttavat taas jaksamaan.
Jos miehesi ei tähän jostain syystä suostu (??), niin yritä saada joku muu tuttu tai ystävä tulemaan hetkeksi avuksi. Vauvasi on vasta 3 viikkoinen, ja jos nyt jo olet tuossa pisteessä, niin huolestuttavalta näyttää. Hae siis apua, mutta älä vaadi mieheltäsi mahdottomia.
jos hän oikeasti oli juuri menossa ruokatunnille, kenties työkavereiden kanssa, niin olisiko pitänyt jättää se väliin ja alkaa keskustelemaan kanssasi?
En oikeesti tajua sua! Sympatiat saat ja voimia toivotan, mutta ethän voi kesken päivän olettaa, että mies alkaa töistä käsin sinua auttamaan!!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, minkälaisessa parisuhteessa te olette, mutta kyllä meillä on ainakin tapana tukea toista, jos on vaikeaa! :O Ihan samalla lailla minä kuuntelen, kun miehellä on töissä vaikeaa, ja mies minua, kun mä väsyn kotona. Sitä se myötä- ja vastamäessä tarkoittaa! En mäkään tietenkään kesken palaverin mieheltä vaadi sympatiaa, mutta ollaan me kesken työpäivänkin juteltu asioista hetki, jos on sopiva paikka. Esim. mies on saattanut soittaa taksista matkalla kokoukseen tms.
Kyllä se pienten lasten aiheuttama vaiva kuuluu niin miehelle kuin naisellekin. Elämä ei ole aina herkkua, mutta silti se pitää jaksaa elää.
Turhaa sitä vastaan on loppuunpalaneen vaimon pyristellä. Että se siitä empatiakyvystä kun kaverit odottavat duunin ruokajonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luulet, että lasten ikäero on vain naisen idea ja päätös? Monet miehet haluavat lapsia, ja voi olla että mies haluaa jopa helpommin pientä ikäeroa kuin nainen. Eihän se arki vastasyntyneen kanssa miehen elämää kaada. Mutta kyllä voisi mieskin kantaa vastuuta noista ratkaisuistaan!
mutta olisin odottanut että hän olisi edes voinut KUUNNELLA jos toisella on murheita.
Mielestäni aika kylmää mieheltä iskeä periaatteessa luurin korvaan sen takia että pitää syödä. Itse kyllä kuuntelen jos miehellä huolia mutta ilmeisesti on mahdotonta odottaa mieheltä samoin.
Muutama ystävällinen sana ja se että olisi edes muutaman minuutin verran kuunnellut niin olisi jo auttanut paljon...
ap
-ap