Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan tämä nyt ihan normaalia..
02.08.2006 |
Laitoinkin tohon toiseen ketjuun saman asian.
Eli, olen raskaana rv30. Parin kuukauden sisällä minua on alkanut pelottamaan toisen lapsen tulo perheeseen.
Meillä on jo 3v. tyttö.
Ongelma on siinä, että murehdin päivä päivältä vaan enemmän pystynkö ikinä rakastamaan toista lasta niin kuin tytärtäni?? Tyttö on kuin kaksoisolentoni, maailman ihanin pieni tytöntyllerö. Varmaan kuulostaa sairaalta, mutta välillä huudan kurkku suorana lapselleni ihan pienistäkin asioista ikäänkuin se jotenkin helpottaisi tulevan lapsen rakastamista.. RAKASTAN vaan niin paljon tyttöä etten tiedä riittääkö rakkaus toiselle :((
Hulluksi kai tässä ollaan tulossa..!!
Kommentit (9)
siitä, miten jaksan vauva-ajan kahden lapsen kanssa ja miten pystyn jakamaan aikaa kummallekin. Kai se on ihan normaalia, että loppuraskaudessa ajatukset muuttuvat realistisempaan suuntaan, kun monella on se keskiraskaus juuri sellaista ruusunpunaista aikaa.
Minulla ei koskaan ollut epäilyksiä siitä, ettenkö rakastaisi kumpaakin. Muuten vain oli ristiriitaisia tunteita. Nyt onkin sitten ollut yllätys, kun on välillä niin vaikea jaksaa ja kestää nimenomaan esikoista tunteenpurkauksineen. Kyllä sitä vaan suuntautuu niin täysin vauvaan ja oikein pitää tsempata itseään, että jaksaa esikoisenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se rakkaus kuulemma katoa tai vähene kumpaankaan lapseen - rakkauden määrä vaan tuplaantuu! :)
Aiheesta oli joskus hyvä keskustelu jopa tällä palstalla!
Rv 29 ja esikoinen (tyttö hänkin) 1,5 v. Hän on myös aivan ihana lapsi, kiltti ja todella kaunis, helppo lapsi. Mietin melkein päivittäin että voinko rakastaa toista lasta yhtä paljon, että miten ihmeessä se voi olla mahdollista.
Ainoa jolla olen voinut lohduttautua on erään tuttavani kertomus, että hän epäili ihan kuollakseen samaa ennen toisen lapsensa syntymää, mutta kakkosen synnyttyä totesi että rakkaus on rajatonta...
Saa nähdä.
Uusi vauva täytti kaiken onneksi sitä kesti vain hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt jo on käynyt mielessä tuo huoli rakkauden riittämisestä. Mulla se on vaan just niin päin, että entä jos uusi vauva onkin niin hirveän ihana, etten jaksa välittää enää niin paljon esikoisesta...
Rakastan meidän poitsua aivan mielettömästi, mutta hän on tosi tempperamenttinen ja hänen vauva aika oli yhtä helvettiä refluksin takia. Enkä usko että hän sopeutuisi uuteen vauvaan kovinkaan helposti.
Ja entäpä jos uusi tulokas olisikin sellainen helppo ja tyytyväinen tapaus... Sitä tulisi sitten kuitenkin verrattua esikoiseen...
Mutta nämä murheet eivät nyt vielä minun kohdalla ole kovin ajankohtaisia...
kokemusta löytyy 6 lapsesta. Ja samoja tunteitä olen läpikäynyt loppuraskaudesta!! Ihmeellistä miten rakkaus vaan LISÄÄNTYY!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla osaksi hormoonien " syytä" tämä pohdiskelu.. ap
Alue: Aihe vapaa
Et ole tulossa hulluksi :)
Usko pois, rakkautta vain riittää. Se ei vähene toisen lapsen myötä vaan päinvastoin lisääntyy niin, että siitä riittää molemmille.
Onnea loppuodotukseesi!