Olisiko älytöntä yrittää toista lasta tässä tilanteessa?

Kaikki haaveilemme vauvasta, minä (27v), 5v. tyttöni sekä avomieheni, joka ei ole esikoisen biologinen isä mutta olemme olleet 3v. yhdessä ja hän on käytännössä lapseni toinen vanhempi.

Rahaa ei liikaa ole, mutta mies aloittanut juuri hyväpalkkaisessa työssä. Itsellä yliopisto-opinnot kesken, ja motivaatio nollassa. Melkoista takkuamista ollut pari viime vuotta, enkä edes tiedä tulenko oman alan töitä koskaan tekemään, mutta tutkinnon aion kuitenkin suorittaa loppuun. Minulla on myös osa-aikainen työpaikka.

Järkevintähän olisi saada opinnot eka loppuun, mutta näyttää siltä että siinä kestää vielä kauan, ja lisäksi esikoinen on jo niin iso etten haluaisi kovin kauaa enää odottaa. Nyt kesällä jos raskautuisi, syntyisi vauva keväällä juuri kun luennot ovat loppuneet. Ensi kesän olisin lomalla vauvan ja esikoisen kanssa (se olis ihanaa!), syksyllä esikoinen menisi eskariin ja minä hoitaisin vauvaa ja opiskelisin samalla loppuja kursseja.

Silti hirvittää, uskaltaako.. entä jos mies sairastuu (raskaissa fyysisissä töissä), millä eletään. Tosin minimiäitiyspäivärahakin on käsittääkseni parempi kuin opintotuki?

Miehen kanssa meillä on hyvä suhde, mutta mistä sitä koskaan tietää..

Huh, sainpahan kirjoiteltua ajatuksia.



Jos jollain kokemusta vauvan saamisesta kesken opintojen tai muuta mielipidettä, otan mielelläni vastaan :)