Naiset, jotka vaihtavat sukunimeään mennessään naimisiin?
Minkälaiset naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin? Epäitsenäiset? Naiset, joille avioliitto on ollut elämän päämäärä? Konservatiivit?
En tajua, en.
Kommentit (131)
Lapset ja mieskin voivat olla naisen nimellä. Silloin perheellä olisi myös sama sukunimi.
Miksi sen yhteisen sukunimen pitäisi sitten automaattisesti tulla miehen puolelta?
Nainen on usein luonteeltaan joustavampi ja näin ollen luopuu omastaan. En sano että sen pitäisi mennä juuri näin, mutta jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään jostain, kannattaako mennä naimisiin..? Sukunimi on vain sukunimi; jossain toisessa maassa sillä olisi paljonkin merkitystä mutta Suomessa ei.
Itse otin mieheni nimen koska halusin eroon tyttönimestäni. Eduskunnassa kun on yksi idiootti, joka laukoo mediassa mielipiteitään lähes viikottain ja koko sukunimi on saanut hyvin negatiivisen sävyn tämän vuoksi!
on minunkin perusteluni. Ja silloin kun menin naimisiin ei vielä muitakaan vaihtoehtoja juuri ollut. Kaksoisnimeä harkitsin itselleni mutta pidin sitä turhan hankalana ja oma sukunimeni ja miehen sukunimi eivät olisi edes rimmanneet yhteen ollenkaan.
sellaiset naiset, jotka ovat konservatiiveja ja vanhoihin tapoihin kangistuneita
Vierailija - 27.06.06 06:06 (ID 3189267)
ja kylläpä oikeesti monelle äitiys ja vaimona olo ovat todella tärkeitä ylepilyn aiheita
Mikäs vika äitiydessä on, saahan sitä olla ylpeä äitiydestään ja lapsistaan tai entäpä parisuhde sitten, minä ainakin olen ylpeä puolisostani ja parisuhteestamme. Kaikilla ei ole edes toista edellämainituista. Eikä se ole keneltäkään mitään pois, jos minä rakastan minun elämäntapaani ja -tilannettani. Pitäisikö suunnitella jotain hirmutekoja akateemisestikoulutettuna bulevardilla vai?
Itse pidin sukunimeni naimisiin mennessä. Ajattelin vaihtavani miehen sukunimeen jos meille tulee lapsi. Ja haluan juuri mieheni sukunimen perheellemme, koska mieheni sukunimen omistaa 16 henkilöä, oma sukunimeni on Suomessa 10 suosituimman listalla.
Jos meille ei lapsia synny, en vaihda sukunimeäni. Jos lapsi tulee niin haluan saman sukunimen lapselleni, ja varmasti haluaa miehenikin.
että haluavat välttämättä SIKSI vaihtaa nimensä avioliittoon mennessään.
Voi niitä miesparkoja, joilla on myös omasta mielestään ruma sukunimi! Aina on kuitenkin pidettävä se sama nimi, kun uusi vaimo haluaa vanhasta rumasta tyttönimestään eroon.
Kun laitetaan tälle perheelle esim joulukortti, niin ei siihen kyllä käydä erikseen kirjoittamaan Matti Virtanen ja Maija Mäkinen ja muksut se ja se ja se Virtanen. Vaan kirjoitetaan Matti, Maija ja muksut Virtanen.
Ihan sama mitä tämä " Maija ei-Virtanen" tästä tykkää!
Tosin olen luullut yhden sukunimen käyttöä unohteluksi. Kenties kyse onkin tahallisesta loukkaamisesta. Olet hieno ihminen.
omaan suosittuun nimeeni, jos mies haluaisi. Mutta miehen sukunimi on harvinainen ja mies haluaa sukunimeä jatkaa, joten vaihdamme siihen.
Ja lapsena ja nuorena minulla oli ISÄN sukunimi eli kuka naimisissa oleva aikuinen nainen haluaa pitää isänsä tai äitinsä sukunimen? Joku ikuinen lapsiko? Ei vaiskaan ;)
Itse otin mieheni sukunimen koska se on lyhyempi ja "hienompi" kuin erikoinen tyttönimeni.
Ja halusin myös, että minulla ja lapsilla on sama sukunimi...ei sen kummempaa!
miehen sukunimi on kaunis ja harvinainen :)
Ja itse olen mallia Meikäläinen, tai siis isäni on, isäni sukunimi se on, ei minun. Äitini tyttönimi taas olisikin voinut olla ihan ok nimi.
Tämä on nyt minun sukunimeni, ollut jo puolet elämästäni ja tulee olemaan hautaan saakka, vaikka erottaisiin.
Täälläpä on hirrrrweästi naisia, joilla on niin ruma tyttönimi, että haluavat välttämättä SIKSI vaihtaa nimensä avioliittoon mennessään.
Voi niitä miesparkoja, joilla on myös omasta mielestään ruma sukunimi! Aina on kuitenkin pidettävä se sama nimi, kun uusi vaimo haluaa vanhasta rumasta tyttönimestään eroon.
Katsos kun ne, jotka saivat isältään kauniin tyttönimen ovat olevinaan feministejä ja paasaavat kuinka muutkaan eivät saisi vaihtaa sukunimeä avioituessaan, kun hekään eivät niin tee.
" Ja hei - onko mitään älyttömämpää, että ollaan naimisissa ja sitten äidillä ja lapsilla on eri sukunimet? "
Ainut "ongelma" on se, että ainakin esikoistyttö ilmoitti vaihtavansa itselleen isompana minun - eli äitinsä - sukunimen. On kuulemma nätimpi kuin omansa.
Ja saahan sen vaihtaa - no problemos (ja toisaalta sittenhän hänellä on ollut molempien vanhempien nimet, tasa-arvoa sekin.)
Mutta mitään haittaa tai ongelmia ei perheen kahdesta sukunimestä ole ollut. Vaikka lapset eivät edes ole yhtään minun näköisiäni!
Valinnanvapaus on näköjään liikaa suomalaiselle naiselle. Nyt kun ei ole pakko vaihtaa sukunimeä avioituessaan, sitä ei enää saisikaan tehdä. :D Hullut.
miten se voi häiritä ketään? toisten ihmisten sukunimet?
Mun äiti vaihtoi tyttönimensä takaisin viidentoista avioliittovuoden jälkeen, koska ei vaan koskaan tottunut uuteen, ei tuntenut sitä omakseen. Olisinkohan mä ollu sillon kymmenen. Ei siinä mitään outoa ollut, eikä se tuottanut mitään vaikeuksia, enkä ole koskaan joutunut selittelemään miksi mun äiti on eri niminen kuin muu perhe. Ja edelleen vanhempani ovat naimisissa samalla lailla, olleet kolmekymmentä vuotta. Eli ei ole millään lailla naisen sukunimi vaikuttanut liittoon. Tietenkään.
ei tarvitse lapsille rupea selittelemään miksi äiti on jääräpäisenä akkana halunnut pitää tyttönimensä ja miksi lapsilla on eri sukunimi kuin äidillä!
Meilläpä minä ja lapset olemme samalla sukunimelllä ja mies halusi pitää oman sukunimensä kun mentiin naimisiin. Itse olen aina ollut sitä mieltä että minä pidän sukunimeni vaikka naimisiin menisinkin (sukunimelläni on alle 80 kantajaa Suomessa) ja näin teinkin. Lapset tulivat luonnollisestikin minun nimelläni.
Joku vieraampi on luullut että mies ei ole lasten isä, mutta niillä vierailla ei ole väliä. No joo. Anoppi ei vieläkään ole hyväksynyt että lapset ovat minun nimelläni, laittaa edelleen kortteihin ja muihin lapsille miehen sukunimen =D
mä en aio vaihtaa nimeä jos joskus meen naimisiin, mutta miksi hemmetissä mua kaivelis jonkun toisen päätökset suuntaan tai toiseen asian suhteen.
Mun nimi on tavallinen suomalainen nen-loppuinen nimi. Ei kaunis eikä ruma. Sinänsä mulla ei siis ole siitä mitään erityistä mielipidettä. Mutta se on mun nimi, olen aina ollu sen niminen. Eli se on vahva osa mun identiteettiäni. Koen, että mulle olis hyvin vaikeeta ollakin ythäkkiä jotain ihan muuta. Siksi tuskin lähden kokeilemaankaan mitään nimirumbaa. Tämännimisenä on hyvä olla.
Olen siis aina ajatellut noin. Mutta päätöksen oikein kruunaa nykyisen miesystäväni sukunimi. Jos siis tämä olisi se tulevaisuuden aviomies, en todellakaan voisi edes kuvitella ottavani hänen nimeään. Sekään ei ole kaunis eikä ruma, tosin vähän outo ja aika harvinainen. Mutta etunimeni ei sovi siihen ollenkaan! Tuo nimiviritelmä uulostaa suorastaan hullunkuriselta, ihan kuin joku puheharjoitus (ärrän kierrän ympäri korren ässän pistän taskuun, vesihiisi sihisi hississä jne.) omg, hahaha. Ei kitooooos. :D
Tyttönimeni on saatu isältäni, eikä minulla ollut siihen osaa tai arpaa.
Yhtä lailla voisin väittää että epäitsenäiset vässykät vaan tyytyvät isänsä nimeen.
Onneksi oma nimeni tulee äidiltäni (ja on alunperinkin tullut naiselle, ei miehelle), muutoin sukunimeni olisi näitä tusinanimiä, joita tulee vastaan kolmetoista tusinassa.
ruma ja tavallinen tyttönimi. Nyt olen nimeltäni ainoa laatuaan ja olen asiaan niiiiin tyytyväinen.
" Ja hei - onko mitään älyttömämpää, että ollaan naimisissa ja sitten äidillä ja lapsilla on eri sukunimet? "