Naiset, jotka vaihtavat sukunimeään mennessään naimisiin?

Valinnanvapaus on näköjään liikaa suomalaiselle naiselle. Nyt kun ei ole pakko vaihtaa sukunimeä avioituessaan, sitä ei enää saisikaan tehdä. :D Hullut.

Kun n. 80 % naisista päättää ottaa miehensä sukunimen avioliitossa, tuskin on kamalasti kyse valinnoista. Niin tehdään, koska viime vuosikymmenet on ollut tapana tehdä niin. Tapa on perustunut siihen, että mies on perheen pää.

Jos tämä perinne miellyttää ja sitä haluaa aidosti pitää yllä, mikäpä siinä sitten. On vaan hyvä tuntea perusasiat ennen kuin puhuu valinnoista yhtään mitään.

Millaiset naiset haluavat pitää tyttönimensä mentyään naimisiin? Sitoutumista pelkäävät? Jotka haluavat korostaa olevansa edelleen "vapaita"?





Halusin koko perheelle saman sukunimen, eikä tyttönimellä ollut minulle mitään merkitystä. Nimi ei tee ihmistä..

kun mieheni otti minun nimeni!!

Hui kamalaa :D:D



eli siis meillä mies oli se joka vaihtoi sukunimeä kun mentiin naimisiin. Ja on molemmat ollaan tyytyväisiä oltu eikä kukaan koskaan ole asiaa ihmetellyt :)

Valinnanvapaus on näköjään liikaa suomalaiselle naiselle. Nyt kun ei ole pakko vaihtaa sukunimeä avioituessaan, sitä ei enää saisikaan tehdä. :D Hullut.

Marjukka-Inkeri Virtanen-Rönttönen tai muuta vastaavaa "hienoa"..

Nimi ei tee ihmistä..

Tällä perustellaan se, että otetaan miehen nimi. Jos nimi ei tee ihmistä, miksi mies ei voisi yhtä hyvin ottaa naisen sukunimen? Jos nimi ei tee ihmistä, miksi yleensä pitää vaihtaa nimi, ja miksi perheellä silloin pitää olla yhteinen sukunimi?

Valinnanvapaus on näköjään liikaa suomalaiselle naiselle. Nyt kun ei ole pakko vaihtaa sukunimeä avioituessaan, sitä ei enää saisikaan tehdä. :D Hullut.

Kun n. 80 % naisista päättää ottaa miehensä sukunimen avioliitossa, tuskin on kamalasti kyse valinnoista. Niin tehdään, koska viime vuosikymmenet on ollut tapana tehdä niin. Tapa on perustunut siihen, että mies on perheen pää.

Jos tämä perinne miellyttää ja sitä haluaa aidosti pitää yllä, mikäpä siinä sitten. On vaan hyvä tuntea perusasiat ennen kuin puhuu valinnoista yhtään mitään.

Justiinsa. Olennaista on se, että tässä asiassa on vapaus valita. Ihan naurettavaa syyllistää naisia, jotka syystä tai toisesta haluavat avioituessaan vaihtaa nimensä. Minä vaihdoin kauniimpaan, joku muu vihaa lapsuudenkotiaan, joku haluaa olla perinteinen jne. Ei se kuulu kenellekään. Valinnanvapautta on oltava oikeus käyttää, ei se muuten ole valinnanvapautta. En käsitä ihmisiä, jotka puuttuvat muiden yksityiselämään.

Millaiset naiset haluavat pitää tyttönimensä mentyään naimisiin? Sitoutumista pelkäävät? Jotka haluavat korostaa olevansa edelleen "vapaita"?

Mulla on kauniimpi nimi kuin miehellä ja lisäksi nimeni jää hyvin ihmisten mieleen koska se on erikoisempi.

Naimisissa oleva ihminen joka pelkää sitoutumista? Mietis nyt uudestaan.

"Vapaita" me ollaan kaikki. Vaikka onkin naimisissa on silti vapaa tekemään mitä omatunto sallii. Ei sitä paperinpalanen estä, kuten varmasti tiedät.

Mulle teki tiukkaa vaihtaa oma nimi miehen nimeen, mutta perheen yhteinen sukunimi perheen yhteen sitova asia. Itseä ärsyttää perheet joiden postilaatikossa lukee ties kuinka monta nimeä ja aina saa pohtia kuka on kenenkin äiti tai isä. Kun perheessä kaikilla on sama nimi niin oletusarvo on että kyseessä on ydinperhe. Uudestaan naimisiin menevät pitäköön saman nimen kuin hänen lapsillaan on.

Itseä ärsyttää perheet joiden postilaatikossa lukee ties kuinka monta nimeä ja aina saa pohtia kuka on kenenkin äiti tai isä.

mitä se sulle kuuluu?

Nimi ei tee ihmistä..

Tällä perustellaan se, että otetaan miehen nimi. Jos nimi ei tee ihmistä, miksi mies ei voisi yhtä hyvin ottaa naisen sukunimen? Jos nimi ei tee ihmistä, miksi yleensä pitää vaihtaa nimi, ja miksi perheellä silloin pitää olla yhteinen sukunimi?

onko mun nimen perässä miehen suvun nimi, vai tyttönimeni. Ja on edelleen. Ei me aikanaan oikeastaan edes keskusteltu asiasta, joten on ihan mahdollista että mieskin olisi voinut ottaa minun tyttönimeni.

Nyt kun olen kantanut miehen suvun nimeä jo yli puolet elämästäni, ajatus esim tyttönimen takaisin vaihtamisesta tuntuu todella kaukaiselta.

Niin.. se nimi ei ihmistä tee, ja minulle henkilökohtaisesti on sama mikä nimi etunimeni perään on liitetty. Mutta saman nimen pitää olla mielestäni koko perheellä- siinä mielessä asialla on kyllä merkitystä.

Kenenkään puolesta en ala puhumaan tietenkään tehkööt kaikki omat valintansa. Minulle tämä asia lienee niin merkityksetön, koska tyttönimeni ei liitä minua mihinkään. Olen kasvanut sijaisperheessä, joten tyttönimeni ei liitä minua vanhempiini, tai sukuuni mitenkään. Miksi silloin olisin hamunnut väkisin ko nimen itselläni edes säilyttää?

Kuka haluaa olla virtanen, kun vaihtoehtona oli jotain paljon omaperäisempää?? Päätin, että mun kautta ei Virtaset ainakaan tässä maassa enää lisäänny. Toivoisin myös Niemisten, Järvisten ja Mäkisten ym. ym, tekevän saman ratkaisun. ;)

että perheessä kaikilla on sama nimi.

Sellaiset, joiden ihmisarvo tai itsetunto ei ole nimestä kiinni.

Sellaiset, joiden mielestä ei juurkaan ole eroa sillä, onko naisella isänsä nimi vai miehensä nimi tai ehkä jopa joku ihan muu nimi.

Siksi, kun olin omaa sukua Virtanen. Kuka haluaa olla virtanen, kun vaihtoehtona oli jotain paljon omaperäisempää?? Päätin, että mun kautta ei Virtaset ainakaan tässä maassa enää lisäänny. Toivoisin myös Niemisten, Järvisten ja Mäkisten ym. ym, tekevän saman ratkaisun. ;)

mutta tavallaan siis siirryin laarista toiseen, enkä lisännyt nen-aatelisten joukkoa, siis saanko anteeksi :D

mutta lähinnä lasten takia. Kaikilla sama sukunimi ja mahdollisen eron tullessa vaihdan kyllä oman nimeni takaisin mutta lapsilla edelleen isänsä nimi. Saa isä lähteä lasten kanssa lääkäriin jnejne eikä mun tarvitse mennä kun isällä lasten kanssa sama nimi.

Miksi vanhoja perinteitä ei saisi säilyttää? Harkitsin tosin yhdysnimeä, mutta se olisi kuulostanut kummalliselta.

olen sitä mieltä, että jos on syntynyt vaikka Rissaseksi tai Möttöseksi, ei ole oikeutta vaihtaa kauniimpaan sukunimeen. Se on väärin, että ihan vain jonkun kanssa naimisiin menemällä saa kauniimman nimen. Jokaisen pitäisi pitää omansa, minkä on saanut syntymässä.

Ja lapsena ja nuorena minulla oli ISÄN sukunimi eli kuka naimisissa oleva aikuinen nainen haluaa pitää isänsä tai äitinsä sukunimen? Joku ikuinen lapsiko? Ei vaiskaan ;)

Itse otin mieheni sukunimen koska se on lyhyempi ja "hienompi" kuin erikoinen tyttönimeni.

Ja halusin myös, että minulla ja lapsilla on sama sukunimi...ei sen kummempaa!

Sillä eikös se miehenkin sukunimi ole hänen isänsä nimi eli sinun appiukon nimi. Mieluummin siis oman isän kuin appiukon nimi

ihan suomalaisia nimiä kaikki ja hassua, kun väestörekisteristä oikein piti tarkistaa, niin kaikkia yhtä vähän eli parisataa. Isältä eka, aviopuolisoilta toinen ja kolmas. Jos ikinä enää sukunimeni vaihtuisi niin se olisi äidin puolelta ihan suomalainen sekin, mutta useammasta sukuhaarasta mm. isomummollani ja isoukillani ollut sukunimi.

Tavallinen naisihminen olen, varmasti vanhanaikainenkin.

Onneksi miehellä oli kaunis ja harvinainen nimi, en edes harkinnut muuta kuin sen ottamista. Ja olen todella tyytyväinen ratkaisuuni vielä näin vuosienkin jälkeen. Minulle tuo nimiasia ei ollut mitenkään tärkeä, valitsin puhtaasti sen kauniimman nimen vain. Minusta tärkeintä on valinnanvapaus, ihmettelen vaan niitä joita tämä asia niin kovin kalvaa...?

Miksi ihmeessä tässä ketjussa oletetaan, että naisen oman nimen pysyminen tarkoittaisi sitä ettei perheellä olisi yhteistä nimeä? Mistä tämä oletus tulee, että mies ilman muuta pitäisi omansa ja lapsillekin tulisi miehen nimi?



Jokainen tehköön nimellään mitä lystää, mutta kehotan ehdottomasti avioituvia pitämään molempia nimiä yhtä varteenotettavina vaihtoehtoina yhteiseksi nimeksi. Se joka tekee asiat tietyllä tavalla vain siksi, että niin on tehty ennenkin, ei ehkä kykene perustelemaan muitakaan ratkaisujaan.



Jos itse menisin avomieheni kanssa naimisiin, toivoisin toki miehenikin ottavan harvinaisen ja kivan nimeni. Vaikka pitäisinkin mieheni nimestä, en viitsisi vaihtaa omaani siihen aiheuttaen kalliin ja rasittavan korttien uusimis- ja kaikille kontakteilleni tiedottamisprosessin. Ymmärrän kuitenkin jos tutkijana työskentelevä mieheni ei halua vaihtaa nimeään. Todennäköisesti se aiheuttaisi hänelle ja työlleen ainakin yhtä suurta sekaannusta kuin omalla kohdallani tapahtuisi.