Pelkään, että ujouteni tarttuu lapseeni.
Mä jännitän kauheesti ihan tavallisiakin sosiaalisia tilanteita. Esimerkiksi ulos puistoon meno lapsen kanssa on jo lähes ylipääsemättömän vaikeeta jos siellä on muita äitejä:( Mä olen kamalan epäsosiaalinen ja pelkään että lapsista tulee samanlaisia.. En vaan oikein tiedä mitä tehdä. Tähän asti olen vaan kylmästi pakottanut itseni menemään tilanteisiin, kai se on ainoa keino. Mä en edes oikein tiedä mikä niissä tilanteissa jännittää:( oliskohan ammattiapu tarpeen?
Kommentit (10)
että mietipä myös, mitä pahaa siinä on, että olet ujo tai että lapsistasi tulisi ujoja. Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla seurallisia ja puheliaita, vaan ujous on ihan tervettäkin varautuneisuutta. Oletko kohtuuttomasti kärsinyt ujoudestasi? Jos et, niin ehkä lapsesikaan eivät kärsisi siitä. Ja lapsesi joka tapauksessa tottuvat toisiin lapsiin viimeistään esikoulussa. Tiedän monta tosi puheliasta aikuista, jotka ovat olleet aivan tuppisuita koulun alkaessa. Siis sitä vaan meinaan, että ei sun ole mikään pakko yrittää väkisin olla seurallinen. Itsetunto siinä vain menee, jos yrittää muiden takia jotain, mitä ei ole.
Sinuna juttelisin jonkun ammatti-ihmisen kanssa. JOskus masennuslääkkeistäkin voi olla apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon, jos se on yllättäen iskenyt. Jos taasen olet ujo luonteeltasi, niin terapiasta olisi varmaan apua!
Olen kyllä ihan puhelias ja seurallinen tuttujen kanssa mutta vieraitten ihmisten kanssa menen ihan lukkoon ja enkä uskalla paljoa puhella kun pelkään että kuulostan ihan ääliöltä:(
Kävin kuitenkin sisukkaasti puistossa ja kerhoissa, vaikka raskasta se välillä oli. Kahvia en kyllä aina uskaltautunut juomaan käsien tärinän pelossa. Kaiken kaikkiaan ihmiset suhtautuivat hienosti minuun, vaikka ujo ja jännittäjä olenkin. Muutaman vuoden tuota kesti ja selvisin ilman lääkkeitä, vaikka mulle betasalpaajaa tarjottiin. Voimia ja toivoa paremmasta!
Hengenheimolainen Etelä-Suomesta ottaa vastaan kaverin lapselle ja ehkä itsellekin.
mieltä vieraat ovat sinusta. Ei sinun tarvitse puistossa paljon muiden kanssa puhua, jos et välttämättä halua.
En hyväksy ajatusta, että ujous sinänsä on joku " vaiva" tai " vika" joka täytyisi poistaa. Toiset meistä vain ovat synnynnäisesti hitaammin lämpiäviä.
Sillä, mitä minusta ajatellaan, on vaikutusta siihen, miten minua kohdellaan, ja se voi vaikuttaa myös siihen, miten perhettäni ja lastani kohdellaan. Se voi vaikuttaa ystävien löytymiseen, työnsaantiin ja ties mihin. En käsitä, miten tämä fiktio " muiden ajatuksilla ei ole väliä" jatkaa elämäänsä aina ja iankaikkisesti.
ei ap
Terv. se kaveriksi ilmoittautunut Etelä-Suomesta.
tavoittaa itsellesi ja lapsellesi kavereita, niin voisit tutustua kahden kesken. On helppo ymmärtää, ettei kaikkien ole helppoa tutustua leikkipuistoissa. Tärkeintä on, että kuitenkin viet lastasi ihmisten ilmoille. Voisit harkita sellaisia leikkipuistoja, joissa ei käy vakkariporukkaa.