Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen kuolema.
21.09.2024 |
Minä olen miettinyt tätä, että miten vanhoista vanhemmista tuntuu menettää aikuinen lapsensa ja miten se suru eroaa siitä, että vanhemmat ovat melko nuoria ja lapsi on ikänsä puolesta lapsi? Jos vaikka 20-vuotiaat vanhemmat menettävät vauvan, 30-vuotiaat vanhemmat menettävät vaikka 8-vuootiaan lapsen ja 85-vuotiaat vanhemmat menettävät 60-vuotiaan aikuisen lapsensa, joka on siis aikuinen, mutta silti heidän lapsensa. Kyllähän se suru on näissä tapauksissa erilainen. Vauva on elänyt ehkä vain muutaman päivän kuollessaan kun taas 60-vuotiaalla voi olla itsellään jo omia lapsenlapsia jne. Hän on isovanhempi, mutta silti hänellä saattaa olla vanhemmat.
Kommentit (11)
Kamala asia se oman lapsen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuollaista kannata miettiä, ellei sit kohdalle osu.
Surevat. Osa voi tietysti olla realisteja että oli joku syy miksi lähti. Silti väärä järjestys. Taitavat mennä myöhemmin itse perässä taivaaseen jos on 85v+. Joidenkin vanhempi on taas sellainen kylmä tyyppi ja kaikki ihmissuhteet ei kai keskenään resonoi.
Vierailija kirjoitti:
Kamala asia se oman lapsen kuolema.
Niin on. Lievästi positiivinen puoli on se, että tietää, ettei enää sen pahempaa voi tapahtua, mikään ei koske kovempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala asia se oman lapsen kuolema.
Niin on. Lievästi positiivinen puoli on se, että tietää, ettei enää sen pahempaa voi tapahtua, mikään ei koske kovempaa.
Voi tapahtua... entä jos loputkin lapset kuolevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala asia se oman lapsen kuolema.
Niin on. Lievästi positiivinen puoli on se, että tietää, ettei enää sen pahempaa voi tapahtua, mikään ei koske kovempaa.
Voi tapahtua... entä jos loputkin lapset kuolevat.
Monta lasta sulta on kuollut?
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi suruja pitää vertailla? Se on hyvin henkilökohtainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat ehdointahdoin miettiä noin hirveitä asioita päässäsi? Itselle tulee vain huono olo jos ajattelee läheisen kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala asia se oman lapsen kuolema.
Niin on. Lievästi positiivinen puoli on se, että tietää, ettei enää sen pahempaa voi tapahtua, mikään ei koske kovempaa.
Voi tapahtua... entä jos loputkin lapset kuolevat.
Minun äidillä oli yhdeksän lasta, heistä neljä ja miehensä saattoi hautaan ennen omaa kuolemaansa. Kaikkien kohdalla suru oli yhtä valtava, ei me jäljelle jääneet lapset voineet edes kuvitella sitä tuskan määrää mitä hän tunsi jokaisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 9 v lapsi. Joka päivä yritän nauttia hänen kanssaan elämästä. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, ja siksi pitää arvostaa sitä mitä on tällä hetkellä.
Olen jutellut tästä asiasta ihmisten kanssa ja suru on aina yhtä voimakas. Lapsen menettäminen oli ikä mikä hyvänsä on kova paikka. Toki ihmiset surevat ja kokevat asioita eri tavalla eli yleistää ei voi.