Lapsi voi voida henkisesti pahoin myös yli 3-vuotiaana.

Ärsyttää tämä keskustelu, että kaikki olennaiset lapsen elämään ja terveeseen kehitykseen vaikuttavat asiat tapahtuvat juuri tuossa maagisessa alle kolmen vuoden iässä.



Entä sen jälkeen? Jos siellä päikkärissä on kuitenkin hankalaa, kotona tulee ongelmia, koulussa kiusataan tai ei pärjää...



Tai vielä isompana. Tiedän muutamia teini-ikäisiä, joiden vanhemmat ovat saaneet nelikymppisenä sellaisen hepulin, että erotaan ja uuden kumppanin kanssa lähdetään sitten kokeilemaan elämää toiselle puolelle Suomea, teini-ikäiset muksut saa jäädä käymään peruskoulun loppuun omin nokkineen " turvalliseen ympäristöön" vanhalle kotipaikkakunnalle. Nämä kodit ovat sitten yleisiä biletyspaikkoja. Lapset ovat ihan hukassa, katkeroituneita ja kyynisiä. Vanhempia ei muu kiinnosta kuin uusi romanssi ja oma hauskanpito.



Ei ne nuoret siinä vaiheessa enää muistele, kuinka äiti laittoi 2-vuotiaana päiväkotiin.