Perheelle kuuluu yhteinen sukunimi!

Sun kannattaisi mennä kertomaan tuo vaikka islantilaisille. Saisit varmaan aikaiseksi mielenkiintoisia keskusteluja.



Ja minäkään en tajua tätä sukunimivouhotusta, kun sata vuotta sitten kaikilla ei edes ollut tässä maassa mitään sukunimeä ollenkaan. Ja ne joilla oli, nimi oli usein talon nimi ja saattoi vaihtua muuton myötä.



Mulle on ihan sama minkä nimen ihmiset pitävät/ottavat, mutten tajua miten muiden nimet voivat kiinnostaa ihmisiä niin hirveästi.

Samaa mieltä, että heikoissa kantimissa on identiteetti ja ammattiylpeys, jos ei nimeä voi vaihtaa. Lasten koulukavereista huomaa miten pirun vaikea on pysyä ajan tasalla siitä kuka on kenenkin lapsi, äiti ja isä kun kaikilla on eri nimet.



Jos ei millään sisu anna myöten Mannerheimin ruveta Pösöseksi, niin ottakoon koko perhe sitten vaikka tykkänään uuden nimen.

Roopen isänä ja äitinä, Matin vanhempina, Ainon äitinä jne, enkä yritä sitä päätellä heidän sukunimistään. Ensin tulee tieto siitä kuka on kenenkin vanhempi ja vasta sitten tieto porukan sukunimistä, jos tulee.

Jos Roopen sukunimi on vaikka Virtanen niin sillä ei vielä pitkälle pötkitä.

kun koko sukunimet tulivat pakollisiksi vasta 20-luvulla! Esim. Espanjassahan vaimolla on ihan "oma nimensä" ja saman sukunimistä pariskuntaa pidetään automaattisesti sisaruksina.

ja lapsetkin saavat molempien sukunimet!

Eli isä on vaikka Manuel Garcia Lopez ja äiti Gabriela Jimenez Lorca, niin heidän lapsensa on Juana Garcia Jimenez.

tai keksiä kokonaan hatusta uus vaan koska ap:n mielestä on oltava yhteinen nimi.

*Pah!

Siksi meidän lapsilla on minun sukunimeni.



t. 4 lapsen yh-äippä

et en ota ikinä miehen sukunimeä vaik naimisiin mentäiskin.

että "ihan sama kumpi ottaa kumman nimen mutta yhteinen on oltava". Sitten jos kumpikaan ei halua vaihtaa, niin siitä syyllistetään naista.



Ja tuo ettei tiedä kuka on kenenkin lapsi oli kyllä avuttomin perustelu minkä olen kuullut. Ei kai sitä muutenkaan vanhempainilloissa ja vastaavissa pelkällä nimellä esiinnytä, vaan aina kulkee kiinteästi tuo kenen vanhempi on siinä mukana. Ja tuskin se lapsi siitä traumatisoituu jos joutuu joskus vaikka oikaisemaan jos joku vahingossa kutsuu isää väärällä sukunimellä.



Minun puolestani jokainen saa tietenkin tehdä kuten haluaa, mutta itseäni ärsyttää kyllä silti nämä nimenvaihtajat, kun ei meinaa vanhoissa tutuissa enää pysyä laskuissa että kuka on naimisissa ja kenen kanssa. Järkevämpää olisi jos kaikilla olisi se nimi joka syntymässä saadaan ja se pysyisi hautaan saakka.

Mies voi sitten ottaa minun nimen tai pitää omansa, sama se.



Ja minä uskon laajennettuun perhekäsitykseen. On se äidinpuoleinen isoäitinikin minulle perhettä, vaikka hänellä on eri sukunimi kuin minulla.



Eikös olisi jo aika luopua tuosta suppeasta ydinperhe-näkemyksestä?

Oman sukuni joukossa olen kotonani, miehen suvun kanssa vieraalla maalla. En kuulu siihen porukkaan joten en myöskään kanna heidän nimeään. Lisäksi mun nimeni on kaunis, mieheni ei.

Nykyään tuntuu olevan villitys että kaikki perinteinen on jotenkin huonoa. Kyllä mun mielestä se että koko perheellä on sama sukunimi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mutta nykyäänhän ollaankin niin yksilökeskeisiä.

Eihän se yhteinen nimi tietysti tee perheestä yhtään sen parempaa mutta kuitenkin on se tunne että tässä ollaan yhdessä samassa veneessä ja halutaan siinä oikeasti ollakkin

Lisäksi on se että kummanko nimi annetaan lapsille vai ottavatko lapsetkin oman sukunimen että on varmasti yksilöllinen heti vauvasta asti

Yhteinen sukunimi ei tietenkään "perhettä tee", mutta kyllä minun mielestäni vanhemmilla ja lapsilla kuuluu kaikilla olla sama nimi.

Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluita teiltä, jotka pidätte oman nimenne naimisiin mennessänne. Miksi se on teille niin tärkeää? Huippuharvinaiset sukunimet ehkä vielä ymmärrän, mutten muita.

Maailmasta loytyy maita, missa naimiinmenon jalkeen ei ole yhteista sukunimea.

Kuolemaani asti ja kannan nimeäni ylpeänä! Mulla on vahva itsetunto ja en halua olla mikään miehen kylkiluu. Lapsenikin ovat omalla nimelläni. Mies on vain omallaan ja hyvin on toiminut! Miehellä on hyvä itsetunto ja ei häntä häiritse, että omat lapset eivät ole samaa sukunimeä. Pitäisi pikkuhiljaa päästä näistä pinttyneitä asenteista, että nainen vaihtaa aina sukunimen ja lapsetkin on miehen nimeä! Pyh! Ap voit painua jorpakkoon! Perhe tulee rakkaudesta, ei pelkästä sukunimestä!

Että pitikintämmöinen aloitus tänne saada!! Voi h*****ti!

Heh, ei mun itsetunto ole kylla siita kiinni, etta otin mieheni nimen :-) Aika heikko on sun itsetuntos, jos se on omasta nimesta kiinni....;-)

meillä kyllä onkin kaikilla sama sukunimi!

Hajotkaa läskeihinne:)

Minulla esimerkiksi on sukutilan nimi ja sen ovat ottaneet myös taloa pitämään jääneiden tyttärien miehet 1500-luvulta asti.



Eli kumpikohan lienee vanhempi perinne?

Ei miehellekään. Mun mielestä merkki siitä että ollaan perhe on että asutaan yhdessä (ja on yhteisiä lapsia), ei onko yhteinen sukunimi vai ei. Avioliiton kannattaja olen kuitenkin, juridisista ja miksei henkisistäkin syistä.

kanssa kun sillä on isänsä nimi eli eri nimi kun muulla perheellä.



Exä ei kuuna kullan valkeana anna vaihtaa sen nimeä. Vienkö sille sun aloituksen näytille?

itsetunnon omaavia. Ja miehen nimen ottavat menee pikkurouvamentaliteetilla.