Uusimmassa Seiskassa aika pelottava juttu vanhana lapsen saaneesta

Hyvä kun raportoit, koska itse en ko. lehteä lue.

Sääliksi käy sitä Jarmo-parkaa, ikuinen lapsi, mitä hänelle tapahtuu sitten kun äitiä ei enää ole? :(

keinoja pönkittää itsetuntoasi. Minä en tunne yhtään down-lasta tai sellaisen äitiä ja ystäväpiirini äidit ovat kaikki suhteellisen iäkkäinä lapsensa saaneet (reilusti yli 30-vuotiaina). Me olemme nimittäin opiskelleet ja hankkineet elämäämme muutakin sisältöä kuin Seiskan lukemisen.

Sama ongelma se on kaikkien vammaisten lasten kanssa. Ja elämä voi muutenkin mättää. En nyt jaksaisi tuollaisesta kouhkata. Hieno homma, jos sinulla on elämänhallinta hallussa ja teet päätöksiä Seiskaan pohjaten.

äiti voi vakavasti sairastua. Toki riskit kasvaa iän myötä, mutta kiva, että luette laatulehtiä ja sivistätte täällä sitten muita.



Minun ystävälläni on kehitysvammainen lapsi, jonka sai alle kolmekymppisenä ja terve lapsi jonka sai yli kolmekymppisenä.

Turvallisinta on jättää lapset hankkimatta!

EIhän tuokaan tervettä lasta takaa, mutta en uskoisi että mummuna jaksaisin kehitysvammaisen lapsen kanssa. t. äiti 43 v.

Jos tämän jutun pointti oli se kuinka kamalaa on olla down-lapsen vanhempi niin on siis syytä pelotella niitä nuoria odottajia, eikö niin?

istukkabiobsian tai lapsivesipunktion, jossa nämä sairaudet tulevat ilmi. Nuoremmat eivät niissä käy, joten sairaita lapsia syntyy enemmän heille.

Miehen vaimo jätti salaa ehkäisyn pois ja hommautui raskaaksi 44 vuotiaana. Töissä oli rankkaa ja ajatteli, että sais olla 3 vuotta pois.



Oli 45 kun lapsi syntyi. On nyt 50 v ja tämä nuorin on nyt 5 vuotias. Ero tulossa. Jippii, kiva juttu. Muutenkin uupunut ja väsynyt nainen ja kun hän täyttää 60 v. on tämä nuorin vasta 15 vuotias.

semmoinen totuuden torvi, että kannattaa seurata tarkkaan mitä siellä raportoidaan. Samoin kaikki iltalehdet tms. laatujulkaisut on syytä ottaa vakavasti. Lisäksi suosittelen Hannu Karpon uutteraa seuraamista. Eipä sitä sivistynyt ihminen sitten muuta tarvikaan.

että salaa hankkiutu raskaaksi. Kyllä niitä yli nelikymppisiä synnyttäjiä on kuule nykyaikana paljon. Kasva aikuiseksi, äläkä tuomitse muiden tekemisiä. Koskaan ei voi tietää omastakaan tulevaisuudesta vaikka kuinka nuorena saisi lapsen.

Np-ultra yksin löytää 50-70% down-sikiöistä joten se ei ole kauhean luotettava seulonta, yhdistettynä veriseulaan vähän tarkempi.

kauhean tarinan naisesta jonka oma äiti oli tappanut tytön, jonka tämä nainen oli adoptoinut omakseen sisarensa (jonka lapsi tyttö biologisesti oli) kuoltua! opin kyllä kerrasta etten pidä mitään välejä omaan äitiini, ja samaa suosittelen kaikille, kun ei isovanhemmista näköjään ikinä tiedä milloin sattuvat murhatuulelle.

Kas kun ei tullut mieleen, että se pitää hoitaa isoksikin se lapsi.

Tunnen monta yli 40 vuotiasta synnyttäjää ja aika moni on sanonut, että salaa katuu tätä viimeistä.



Niin ja siksi tiedän näitä " aikuisia äitejä" , koska itsekin olen yli 40 vuotias. Moni kyllä estottomasti kadehtii sitä, että pääsemme miehen kanssa jo kahden liikkeelle. Heidän elämä on väsymyksestä valittamista, riitelyä, univelkaa, taloudellisia huolia...niin ja minä en ole laskenut tätä, että minkä ikäisiä ovat vasta kun lapset ovat aikuisia. Ovat itse kukainenkin kotihoidontuen päätyttyä huokaiseet kauhusta, että olisipa pitänyt miettiä tarkemmin tai vaikka mieluummin vaihtaa työpaikka. Olisi lopulta päässyt kuitenkin helpommalla.

joissa tällaiset kehityshäiriöt löytyvät, koska ne on kromosomitutkimuksia. Eri asia on abortoiko " sairaan" sikiön vai e, mutta toisaalta, miksi mennä ko. tutkimuksiin jos joka tapauksessa aikoo lapsen pitää? Itse en henkilökohtaisesti tunne yhtään vanhempaa äitiä, jolla olisi sairas lapsi, mutta nuoremman kyllä.

Itseasiassa sairaita lapsia näkee julkisillakin paikoilla yleensä vaan nuoremmilla vanhemmilla.

tuttavat. Itse sain lapsen yli nelikymppisenä, eikä väsymyksestä tietoakaan. Hyvin nukutaan ja elämä kaikin puolin mukavaa lapsen kanssa. Taloudellinen puoli on erittäin hyvässä kunnossa, kuten yleensä tämän ikäisillä ihmisillä jo on. Yleensähän ne on nuoria, joilla on asunto- ym. velkoja. Myös raskausaikana olin elämäni kunnossa eikä mitään pahoinvointeja, turvotuksia, suonenvetoja jne tämä äiti kokenut. Ei kannata olla niin jyrkkä arvostelemaan muiden tekemisiä, jos oma jaksaminen on vähissä.

vain siitä, etteivät käy kromosomitutkimuksissa, kun eivät sinne automaattisesti pääse? Ainakin tämän palstan nuoret tuntuvat olevan kovia tuomitsemaan kaikki, jotka eivät toimi samoin kuin he.

Vaikka lapsessa ei olisi mitään vikaa. Myönnän kyllä että meidän yllärilapsemme olisi joutunut kokemaan syntymättömän kohtelun, jos istukkabiopsiassa olisi todettu esim. down. Meillä on jo yksi erityislapsi (älyssä ei onneksi mitään vikaa) ja vaikka itse ehkä olisin voinut jaksaa vanhanakin hoitaa kehitysvammaista lasta, niin koko perhettä ajatellen olisin päätynyt keskeytykseen. En voisi ajatella, että sisaret pitäisi huolta vammaisesta sisaruksestaan, ja itsellä tuskin olisi voimia enää 70 vuotiaana huolehtia lapsesta.



Mutta meille syntyi mitä aurinkoisin ja ihanin vauva, joka on sulattanut koko perheen ja ystävienkin sydämet.

Minä tuomitsen asian vain siksi, että he itse ovat kertoneet sen, että katuvat lapsen tekemistä niin myöhään. He itse valittavat sitä, että ovat niin vanhoja kun lapset on aikusia, he itse valittavat väsymystään.

Minä olen yrittänyt auttaa ottamalla heidän pienokaisia hoitoon ja tarjoamalla näin hengähdystaukoa, mutta enempää en voi tehdä.



Yhdellä parilla on tulossa ero, toisella ainakin liitto rakoilee. Yhdellä perheellä on rahahuolia, koska olisi talolaina vielä maksamatta, mutta äiti haluaa olla kotihoidontuella, koska ei jaksa enää 47 vuotiaana kulkeä töissä jos on joutunut valvomaan korvaansa itkeskelevän uhmiksen kanssa.