Hajoaako äitien pää oikeasti jos eivät pääse matkalle ilman lastaan? (ov)

meillä ei matkailu ilman lapsia onnistu ( ei ole mummolaa yms ), joten palkkasin lastenhoitajan matkalle etelän mukaan

siksihän minä täällä kyselenkin. Onko todella niin, että pää hajoaa jos ei pääse matkalle ilman lasta?



ap

joskus on ihanaa viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kun lapsiperhe-elämä ja miehen pitkät työpäivät vaikeuttavat kahdenkeskisen ajan löytämistä. Joillekuille kun se mieskin merkitsee jotain, ei pelkästään lapset.



t. sen toisen ketjun ap

AINA reissataan lasten kanssa. Ja se on IHANAA!!

En raaskisi millään jättää lapsiani kotiin. Yhdessä jaetut ja koetut jutut on niitä perhettä yhteen hitsaavia juttuja!

taidan olla maailman huonoin äiti mutta mielestäni ei TODELLAKAAN ole nautintoa matkustaa 1-vuotiaan kanssa! Varsinkaan jos on vähänkään pidempiä lentomatkoja ja/tai halua retkeillä ja liikkua paljon paikasta toiseen matkakohteessa.

nro 7:lle tiedoksi- luovuus käyttööön

lapsi itki n. vuoden ikäiseksi lähes taukoamatta (sairaus),perusssairauden lisäksi oli jatkuva korvakierre,puhkesi astma ja kaikkea en jaksa tai en edes muista vaikka haluaisin eli joo meinasi pää hajota.

yhtään sen enempää? Tai että hän ihan välttämättä haluaa viettää lomansa lapsenpiikana ja päiväunivahtina hotellihuoneessa kun muut ovat menopäällä?

Ja me nautitaan siitä, kun nähdään lasten nauttivan, vaikka itsellä olisikin raskaampaa kuin ilman lapsia. Meidän perhe koostuu vanhemmista ja lapsista ja on luonnollista, että lapset tulee mukaan. Jos halutaan miehen kanssa omaa vapaata aikaa, mitä ei kovin usein haluta, meille riittää esim. elokuva-ilta ja syöminen. Säälin niitä, jotka ovat tehneet lapsia, jos kokevat ne aina rasitteena.

Mieluummin matkalla, kuin kotona nysväämässä omissa nurkissa.

Matkalla on valmis ruokapöytä ja uusia elämyksiä myös.



Lasten kanssa matkustetaan sitten taas lasten ehdoilla.



Kysymys oli, tarvitseeko äidit ja isät omaa aikaa? Tarviiko siihen matkoja?

Vastaus on, kyllä tarvitsee! Eikö kukaan muu vietä kahden aikaa?

Meillä ei vietetä muuten "parisuhdeaikaa", sillä lapsista aina joku muuten valvoo myös, valitettavasti näin tässä elämänvaiheessa. Ja me tarvitsemme ainakin sitä parisuhdeaikaakin.

mutta olisi se ihanaa... *haaveilee*

Ja kallistun ikävä kyllä itsekkyyden puolelle. ymmärrän halun hoitaa parisuhdetta, mutta pitääkö sitä sitten lähteä hoitamaan viikoksi, kahdeksi paikkaan, jossa on hankalaa olla 1-vuotiaan kanssa? Voisiko odotella muutaman vuoden ja tehdä sinä aikana vaikka vaan viikonloppureissuja? Miksi lapsiin sitoutuminen on niin vaikeaa? Kyllä ne kasvavat ja jopa muuttavat pois kotoa joskus...

Voin ihan rehellisesti sanoa, että nautin matkustamisesta enemmän ILMAN lapsia...haukkukaa vaan huonoksi äidiksi. Rakastan silti lapsiani, mutta tällä hetkellä ei nappaa perhereissut. Viime talven risteily (Tukholmaan) oli jo ihan tarpeeksi meikäläiselle...



T.kolmen äiti

nro 8:lle tiedoksi

Mulla ei hajoa :)



En edes haluaisi tehdä pitkää (=viikon) lomaa ilman lasta, koska tiedän, että hänkin nauttii matkustelusta. Mielestäni on normaalia lapsiperheen elämää, että ihan kaikkea, mitä voi tehdä ilman lapsia, ei voi tehdä lasten kanssa. Mielestäni sen valinnan on tehnyt, kun on lapset halunnut, ja lomatkin voi valita sen mukaan, mikä on lapsille sopiva paikka ja tekeminen.



Parisuhdetta on meillä hoidettu niin, että on oltu miehen kanssa ilta pois kotoa ja muutaman kerran yhden yön reissuja. Ja hyvin on niillä pärjätty. Kyllähän sitä suhdetta hoidetaan ihan siinä arjessakin, ei se kunnossa pysy, jos siihen satsataan vain viikko vuodessa.

Kolme vuotiaan kanssa matkustaminen on jo huomattavasti helpompaa ja lapsikin nauttii jo lomasta.

Jos sun lapsi on vasta vuoden niin eihän siinä ajassa edes ehdi hajota pää ja tarvi sen erityisemmin parisuhdeaikaa. Vuosi on lyhyt aika.

Mulla taitaa olla lähinnä toiste päin, eli jos meidän lapsi ei lähtisi mukaan reissuun niin mun pää hajoaisi :D



Tosin pitää myöntää että lapsen jättäminen kotiin voisi olla ihan realistinen vaihtoehto jos lähtisi vaikka New Yorkiin, sillä lentojen maksaminen tekee ihan mukavan loven rahapussiin.

kyllä meillä ainakin aika kauan säästetään pidempiä matkoja varten, eikä ole isovanhemmillakaan välttämättä halua/kykyä maksaa matkojaan että pääsevät mukaan lapsenpiioiksi.



Ja sille joka kirjoitti että lapset nauttivat matkustelusta: eivät nauti jos isä ja äiti ovat koko ajan stressaantuneita siitä miten käytännön asiat sujuu.



Haloo, ei tulisi mieleenikään matkustaa pienten lasten kanssa kauemmas! Siinä sitte istut illat hotellihuoneessa (tai kuljet yksin kun mies on hotellihuoneessa) kun natiainen nukahtaa klo 20.



Kyllä vanhempien pitää osata olla itsekkäitä kohtuullisesti! Ei ihan kaikessa tarvitse yrittää olla superäiti, kyllä joskus saa ajatella itseäänkin.

Kööpenhaminassa, Tanskassa. Ihan hyvin meni pitkät lennot ja reissaukset ympäriinsä. Minusta se on aika paljon asenteesta kiinni. Omat vanhempani eivät koskaan jättäneet meitä lapsia hoitoon reissatessaan ja siitä suuri kiitos heille. Ihanaa oli! Nyt kun ollaan jo aikuisia niin ovat vanhempani reissaneet kaksin sinne sun tänne.