Muilla lapsia alle 2v ikäerolla? Kysymyksiä hoidosta!
Onko teillä isompi hoidossa vai kotihoidossa?
Jos kotihoidossa, niin ehdittekö vauvavuoden aikana harrastaa mitään yksin tai lapsien kanssa? Ja onko teillä jotain lastenhoitajaa, sukulaista apuna?
Itsellämme 2v2kk (1v10kk ikäeroa) on kotihoidossa ja nyt on alkanut epäilyttää jaksaminen. Mieskin on töissä 10h yleensä ja työajat venyy siitäkin. Vauvamme on nyt pian 4kk, ja varmana pahin aika vielä käsissä, kunnes on yli puolivuotias ainakin. Sukulaiset asuu kaukana. Tyttö ei aiemmin tykännyt erityisemmin olla hoidossa (pph) joten otin pois kotiin jäädessäni. Nyt kuitenkin on selvästi puolen vuoden aikana reipastunut huomattavasti. Ja samalla uhmaisuus alkanut. Kuitenkaan ei raatsisi laittaa hoitoon, ja " luovuttaa" . Vauvakaan ei ole ollut kovin helppo, ja epäillään allergioita, täysimetän vielä ja sekin alkaa jo väsyttää mutta ei taida olla vaihtoehtoja tuon mahdollisen maitoallergian takia jota tutkitaan siis. Ja päiväuniakaan vauva ei oikein nuku nykyään kunnolla missään, hyvin pirstaleisesti, joten leikkipuistoulkoilutkaan eivät onnistu kovin hienosti näin talvella, joten 2-vuotias usein pitkästyy ja on liian täynnä energiaa.
Talvikin tuntuu olevan vastaan tätä, mutta toisaalta kesä tule, ja uskon kaiken helpottavan sitten, kun saa imettää ulkonakin, ja ehkä rytmit muutenkin alkaa löytyä? Omaan jaksamiseen auttaisi jos olisi hoitaja ja omaa aikaa joskus edes pari tuntia säännöllisesti. Hoitajaakaan ei saa tuolle vauvalle vielä imetyksen takia, hyvä jos lenkille pääsisin joskus jos pumppaan tai kerään maitoa varastoon siksi aikaa tai annan vauvan huutaa sen lyhyen ajan kun olen pois, jos huutaa. Mies ei vaan suostu jäämään lyhyeksikään aikaa (yli 15 minuuttia) yksin kahden lapsen kanssa, sanoo että ei pärjäisi. Yhden kanssa pystyy olemaan kyllä.
Kertokaa nyt edes kokeneemmat, että kyllä se tästä helpottaa pian, (ja milloin?) ja toisaalta, jos tulee jotain vinkkejä tähän pärjäämiseen niin niitä myös. Kantoliinaa ja muita vehkeitä on kyllä ja käytän myös, mutta ei nekään paljon lohduta, jos äidistä on vieteriveto usein viimeisillään. Ja TV:täkin töllötetään vähän liikaakin jo, jotta saan edes imetettyä joskus rauhassa.
Kommentit (6)
Lokaäiti-05:
Onko teillä isompi hoidossa vai kotihoidossa?
Jos kotihoidossa, niin ehdittekö vauvavuoden aikana harrastaa mitään yksin tai lapsien kanssa? Ja onko teillä jotain lastenhoitajaa, sukulaista apuna?
Tässä vastauksia mitä muistan vuosien takaa. Lapsilla sama ikäero kuin teillä. Isompi oli aina kotihoidossa, en olisi mitenkään halunnut laittaa hoitoon. En todellakaan ehtinyt harrastaa mitään vauvavuoden aikana, mutta en ole ehtinyt harrastaa muutenkaan näiden lasten kanssa kotihoidon vuoksi. Lasten kanssa en myöskään harrastanut mitään, perhekerhossakin aloin käymään vasta kun pienempi oli jo 1v. Ei ollut lastenhoitajia tai sukulaisia ketään apuna. Mies oli, mutta oli päivät töissä ja rakensi taloamme mahdollisamman paljon jaksamisensa mukaan vapaa-aikanaan. Imetyksen vuoksi en ollut erossa vauvasta ekan kerran kuin vasta 8kk ikäisenä (kun söi jo jotain, mutta aika huonosti ja vauva ei ollut kovin tyytyväinen isänsä kanssa). Eli en paljoa ollut erossa vauvasta ennen vuotta. Mies kyllä olisi hoitanut jossain lomassa ja sanoi pärjäävänsä, mutta vauva ei ollut samaa mieltä.
Hengissä selvisin ja ilman masennusta. Välillä sitä oli vähän väsynyt kotikuvioihin, mutta näin sentään muita äitejä ja lapsia. Mies joutui myös koville tuona aikana. Rankkaahan se omalla laillaan oli ja jälkikäteen viisastuneena olenkin sitä mieltä että lasten ikäero olisi ollut hyvä olla pidempi. Mutta kummasti sitä jotenkin tuon ajan selvisi ja pärjäsi, kun realiteetti oli se mikä oli. Jälkikäteen ajatellen en olisi lasten kanssa tehnyt pahemmin mitään erilailla, hoitoon en olisi ainakaan laittanut. Vain tosiaan vahingosta viisastuneena seuraavien lasten ikäero oli hieman pidempi.
Jos tuntuu ettet jaksa, niin miten olisi jos ensisijainen henkilö keneltä apua voisit saada olisi miehesi? Jo hänen avullaan ja tuellaan voisit pystyä hieman hengähtämään ja jaksamaan paremmin. Ja sanoisin josset pyytämällä saa mieheltäsi apua, niin vaadi.
Tästä nyt ei avrsinaisesti ole sulle apua. Jos itsestäsi tuntuu, että et meinaa jaksaa, tarkoitukseni ei ole sanoa, että " täälläpä jaksetaan!"
Mutta tavallaan mun mielestä pahin aika on jo ohitettu, jos vauva on " jo" 4kk. Mun mielestä puolen vuoden jälkeen alkaa helpottaa rutkasti monella tapaa. Siihen ei sulla ole kuin kaksi kuukautta aikaa. Tottakai sun kannattaa hakea hoitoa, mutta tarvitseeko sitä ihan hoitopaikkaa hakea? Meillä ainakin hoidon aloitus on itsessään ollut stressi lapselle, yöt huonontuneet jne. Onko esim. Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitaja tms. aivan huono ajatus? Tai pari taskurahantarpeista nuorta kävisi vaikkapa ulkoiluttamassa isompaa tms.
Meillä ikäeroa 1v3kk, ja ihan hengissä selvittiin ja päivääkään en vaihtaisi pois. Meillä tosin tuohon aikaan oli kesä, joten isomman ulkoilutus oli paljon helpompaa.
Eipä sitä itselle mitään muuta elämään mahtunut ensimmäisen 9kk aikana, mutta en kaivannutkaan. Perhekerhossa käytiin kun jaksettiin ja tapailtiin tuttuja lähistöllä harva se päivä. Ihmiskontaktit ovat tärkeitä, kun ne harrastuksetkin jäävät pois.
Kun vauvallesi alkaa vähitellen syntyä rytmiä (tai se täytyy tehdä!), arkesi helpottuu. Yritä saada lapset ainakin joksikin aikaa nukkumaan yhtä aikaa ja rentoudu! Yritin järjestää niin, että vauvan aamupäiväunien aikana käytiin isomman kanssa ulkona (vauva vaunuissa), keskimmäiset unet (suht) yhtä aikaa ja sitten vauvalla vielä pikkutirsat. Kaksiin uniin siirryttäessä pikkutirsat jäivät pois, mutta muuten yritin pitää unia paikallaan, että olisi jotain järkeä. Edelleen toimii näin (vauva kohta 1v). Toivon, että yksiin uniin siirryttäessä pienempi osaisi jo kävellä, niin ulkoilu olisi helpompaa.
Yritä yksinkertaistaa asioita. Tee vaipanvaihtopiste sinne, missä todellisuudessakin vaidat vaipat helpoiten. Käytä helppoja vaatteita, ja ei kannata kotona olla niin nöpönnuuka joka pisarasta, niin pyykkivuoret eivät kasva valtaviksi. Muutenkin kannattaa vähän laskea vaatimustasoa kodinhoidossa:)
Meillä lapset viihtyvät paljon mielummin keskenään kuin yksin. Eivät malttaisi olla herättämättä toista päiväunilta. En osaisi kuvitella, että joutuisivat olemaan erossa toisistaan. Pienempi viihtyi alusta asti paljon paremmin lattialla kuin esikoinen aikoinaan, ja isompi oli ikuinen viihdyttäjä, paljon kiinnostavampi kuin äiti... Varmaan useammat kahvit olen rauhassa näiden kahden aikana juonut kuin esikoisen vauva-aikana (hereilläoloaikana).
Mutta tee niin muin parhaaksi näet. Hyvä kun kuuntelet itseäsi! Lapset voivat parhaiten kun äiti on onnellinen.
Eli meillä ikäeroa 1v. 8kk ja suht hyvin menee. Nyt esikoisella alkaa kyllä uhma voimistua, mut luotan et kun pienempi vielä kasvaa niin lasten keskinäinen kommunikointi kasvaa myös.
Mulle henkireikänä on seurakunnan kerhot ja perhekahvilat, joissa vanhemmalla lapsella on leikkikavereita ja itse pääsee keskittymään vauvaan ja keskustelemaan muiden aikuisten kanssa. Jos joutuisin keksimään touhukkaalle 2-vuotiaalle kotona kaikki päivät tekemistä, niin kiipeisin seinille! Mä siis kutsun usein tuttavia kylään, joilla jotain parivuotiaita lapsia ja käyn itse usein kylässä, siis lasten kanssa. Meillä mies vuorotöissä, eikä kovin paljon ehdi/jaksa osallistua kotihommiin tai lasten hoitoon.
Mut onneks ne helvatun pakkaset on ohi, kesää kohti mennään ja lapset kasvaa! Toivottavasti saatte allergiat selvitettyä, se varmaan helpottaa asiaa.
eli poika nyt 2v5kk ja tyttö 9kk. Molemmat pienet on kotona ja itse viihdyn hyvin! Vauva oli huutavaa sorttia mutta meillä on nyt todellakin pahin ohitettu (ok, siis tältä erää). Vauva konttailee veikan perässä ja isoveli on ihan imarreltu kun on niin tärkeä vauvalle. Vauva oli lähes 8kk täysimetyksellä kun kiinteät eivät uponneet mutta nyt syö ihan hyvin ja siitä asti kun ruuat ovat uponneet on musta mennyt vielä entistä paremmin ja helpommin. Päivän kohokohta on pienille tietysti kun esikoinen tulee koulusta kotiin =) Asumme ulkomailla joten sukulaisia ei ole lähellä eikä muutakaan hoitoapua mutta kuten sanottua, itse viihdyn hyvin lasten kanssa kotona.
Niin, oliko tästä nyt mitään apua, ehkä voin valaa uskoa että meillä ainakin on vauvan kasvaessa helpottanut tosi paljon!
Eli ykkösen ja kakkosen ikäero on 2v4kk ja vanhin oli kotona kakkosen ollessa pieni. Ja talvivauvoja meillä kaikki ovat enemmän tai vähemmän. Selvisin siitä hengissä, vaikka välillä olikin pinna kireällä.
Nyt kakkosen ja komosen ikäeroa on 1v10kk ja kakkonen on kotona, vanhin (4v) pk:ssa 10xalle 5 h/kk. Toistaiseksi ollaan hengissä ja järjissä, muutta nuorimmalla ikää vasta alle kuukausi ja mies vasta palaamassa töihin.
Nyt lapset ovat 2,5 v ja 11 kk. Alussa oli kyllä jaksamista olla molempien poikien kanssa kotona, mutta en myöskään raaskinut viedä esikoista hoitoon, kun ei siellä viihtynyt. Välillä olin kyllä niin loppu, että vein vanhempaa isovanhemmille yöhoitoonkin. Esikoinen oli todella mustasukkainen ensimmäiset puoli vuotta ja uhmakin oli pahimmasta päästä. Mua ainakin auttoi jaksamaan omat tekemiset ja menemiset, kävin vähintään kerran viikossa itsekseni ostoksilla, kahvittelemassa tai jumpassa. Lisäksi kävin poikien kanssa muskarissa, kerhossa ja vauvan kanssa uimassa kerran viikossa. Kyllä harrastukset ym. puuhat, joissa on muita samassa tilanteessa olevia äitejä, antavat myös voimia ja vinkkejä! Jaksamisia ja voimia! Kyllä se ajan myötä helpottuu!