Liitynpäs minäkin:)

Jonku aikaa oon nyt sit seuraillu teijän keskustelua sivusta, mut nyt on aika liittyä itse mukaan. Ei, en ole vielä raskaana, mutta pikku hiljaa alan toivoa olevani. Eli siis suunnittelu vaiheessa vielä..



Tässä jotain " perheestäni" : olen kohta 22 vuotias ja avomieheni 24 vuotias. Ollaan oltu reilu viis vuotta yhessä ja reilu vuosi siitä kihloissa. Meillä on tällä hetkellä vain näitä karvaisia, nelijalkaisia lapsukaisia. Eli meillä on kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Mies on reissuhommissa ja minä teen sijaisuuksia. Valmistuin parivuotta sitten lähihoitajaksi.



Sitte päästäänki niihin " ongelmiin" mitkä pyörii koko ajan päässä.



Kuinka ihmeessä tulisin pärjäämään neljän eläimen ja pienen vauvan kanssa, ku mies on reissussa? Reissut kestää lähes viikon:( Koirammekaan ei ole helpoimmasta päästä.



Onko meillä varaa maksaa lainan lyhennyksiä talosta, jos jään kotia. Mitä kaikkea tukia saan jos jään kotia? Mitä etuuksia liitolta tulee? Vainko lapsi korotus ansiopäivärahaan? Toki mies tienaa ihan kiitettävästi.



Kannattaako tällä hetkellä jäädä pois töistä, ku töitä on kuitenki suhteellisen hyvin.. ja muutoksia ehkä tulossa, missä ehkä kannattaisi olla mukana??



Synnyttämisestä olen siskolta ja tutuilta kuullut oikeestaan kauhu kokemuksia, eli toivoisin saavani lapseni pelkällä tahdonvoimalla:) Tai jos se syntyy marmorikuulan kokoisena;) Niin ja pulmana on vielä se, että jos mulle käy yhtä " köpelösti" ku äidilleni ja saan kaks kerralla.. (olen siis kaksonen)



Miehelle en ole vasta, ku vihjaillut asiasta. Siitä ollaan puhuttu, että mies kyllä todellakin tahtoo lapsia elämänsä aikana (ajan kohdasta en tiedä). Mies on muutaman kuukauden aikana halunnut yhä enemmissä määrin käydä siskollansa katsomassa siskon tyttöä, ( tyttö reilun vuoden ikäinen) Leikkii aina tämän kanssa ja lahjoo tätä:)



Minähän pidän näitä selvinä merkkeinä:) Tietäs vaan et kuinka ottas asian puheeks.. Miehestä tulis kyllä mahtava isä, sen se on jo näyttänyt monet kerrat.



Lopetin pillerit muutama viikko sitte, en tosin vauvan suunnittelu mielessä ( tai ehkä vähä). Huomattiin vaan miehen kanssa, että oon ollu paljo pirteempi ja paremmalla tuulella, ku en oo syöny pillereitä.



Tosin himot on tullu takasi, aikasemmin ei juurikaan seksi jaksanu enää niin kiinnostaa. Ehkä vaan sen kerran kuukaudessa ja nyt tekis mieli joka käänteessä, mutta ku tuo mies on reissussa. Ei se raukka pääse siitä edes niin useesti nauttimaan:)



Siinä sit aattelin et jos en alottaskaan syömään uudestaan niitä pillereitä. Et jos laps olis tullakseen niin sit tulis, mut jos ei tuu niin sit ei vielä tuu.



On tää vaikeeta, uskaltaako vaan antaa mennä?



Teksti saattaa olla sekavaa, näin yön synkimpinä tunteina mut toivottavasti joku saa selkoa.



Onnea niille, jotka ovat tämän vaiheen ylittänyt:) ja tieten niille jotka kamppailevat saman " ongelman" kanssa