*SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN vko 45*

Heti alkuun, Mistille suuret onnittelut. Monta päivää olen ollut kiireen aiheuttamassa nettailulakossa ja hienoja uutisiahan täältä sai lukea. Leannalla ultrakuulumiset onneksi oli ok, täällä taisi moni jo säikähtää kun moneen päivään ei mitään kuultu. Muuta en muista kommentoida, jatketaan uusilla jutuilla ja pidetään ahkeraa tahtia.



Meillä vietettiin kakkosen 9-v synttärit viikonloppuna. Hyvin meni, vaikka se aina aika sählinkiä onkin kun väkeä on enemmän koolla. Itse vaan ei ehdi toisten kanssa jutella kun aika menee tarjoilun laittamisessa. Pojan kummit asuu sen verran kaukana, että olis kiva ehtiä enemmän juttelemaan kun harvoin nähdään. No, joulun tietämillä toivottavasti paremmalla ajalla.



Se jouluhan nimittäin tulee tuossa tuokiossa. Ihan hirvitti kun kalenterista katsoin, kuinka vähän meillä on päiväkerhopäiviä jäljellä ennen joulujuhlaa. Jotain ohjelmaakin pitäis lasten kanssa saada aikaiseksi ja oikeastaan enää kuukausi aikaa. Niin hölmöltä tuntuu joululauluja alkaa laulaa ja tonttuja askarrella marraskuun alkupuolella, mutta minkäs teet.



Kuopus näyttää uhkaavia väsymyksen merkkejä, täytyy lähteä muualle, että saa neidin pysymään hereillä.

Taas olis yksi maanantai takanapäin.



Perjantaina tulee täti taas neljäksi päiväksi kiusaamaan läsnäolollaan ja inhottavasti se jo ilmottelee läsnäolollaan kun maha on turvonnut ja olo ihan rättipoikkiväsynyt. Yhtään ei tulis ikävä vaikka jättäiskin tulematta. Tosin pillerit pitää kyllä huolen, että varmasti tulee.



Mies pelaa poikien kanssa tuolla rallipelejä pleikkarilla...ja meteli on sen kaltainen. Rallihulluja kaikki noi meiän miespuoliset.



Jaa-a. Pitää koittaa keskustella tuon miehen kanssa illalla kun lapset on saatu nukkumaan, että mitä se meinaa noitten mun vauvahaaveitten kanssa tehdä? Mulle on sama vaikka lopettasin pillerit heti. Harmi ettei niin voi tehdä, kun on pakko saada miehenkin hyväksyntä asialle.

Olen joskus tänne kirjoittanut... Lähinnä kysellyt suurperheellisten arkielämästä. Tämä on tääläistä " josko meille vielä yksi joskus" haihattelua. Toisina päivinä vauvakuume on kovempi ja joskus tuntuu, että nämä kolme riittää kiitos. Olen siis kolmen 4-9 v lapsosen äiti. Kaksi vanhinta on koulussa ja nuorimmaista kuskaillaan hoitoon työpäivien ajaksi.



Järki sanoo, että ei enempää lisää lapsia. Nuo nykyiset kasvavat ja arki helpottaa päivä päivältä. Toisaalta olisi ihanaa vielä tuntea kaikki vauvahössötys uudestaan ja iso perhe on ollut kuitenkin haaveissa pikkutytöstä asti.



Miten teillä monet raskaudet kokeneilla on kroppa kestänyt raskausajan ja synnytyksen? Itsellä kaksi ensimmäistä kertaa meni ilman mitään vaivaa. Tunsin olevani elämäni kunnossa alkuraskauden pahoinvointia lukuunottamatta. Kolmas raskaus sitten pullautti esiin kipeät suonikohjut, joiden ärtymistä mahdollisessa tulevassa raskaudessa pelkään. Lisäksi oli jos jonkinlaista kipua ja kolotusta ilmassa...



Jaahas.. Pyykkikone suoritti ohjelan loppuun. Täytynee siirtää lasti kuivausrumpuun.

Moikka!

Kiirusta pitäny koko viikonlopun, kävin mä kurkkimassa Leannan ultrakuulumisia joka päivä ja hyvä että kaikki oli kunnossa, nyt voit taas nauttia raskaudestasi täysipainoisesti.



Meillä asiat kulkee samalla painollaan, tosin mä oon muuttanu hiukan taivutus taktiikkaani, oon ruvennu puheleen että pitäs varmaan myydä noita vauvakamoja pois kun ei niillä meilläkään mitään enää tehdä, ni arvatkaapa mitä mieheni sanoi... No älä nyt vielä myy... JEEEEEEE! jospa se alkais tosiaan pikkuhiljaa pehmeneen mun kuumeelleni!!!!!



Mulla meni kans kaks ekaa raskautta ihan yvin ilman mitään suurempia ongelmia, mut kolmosen kanssa olikin sit niittenkin edestä, insuliinihoitoinen raskausdiabetes, kammottava selkäkipu, kylkeä viilsi ian sairaasti ja 4 viimistä viikkoo supisteli ihan älyttömästi ja sit loppujen lopuks synnytys käynnistettiin 4pv la,n jälkeen.... no se kaikki on unohdettu(?) ja olen valmis uuteen seikkailuun :) kunan tuo isäntäkin heräilis talviunestaan...



G:Kuinka kauan teidän synnytykset on kestäny?



Meillä esikoinen on hätäsektiolla syntyny, kakkonen syntyi 4h35min ja kolmonen 1h36min. kiinnostaa kuulla kokemuksia kun meiltä on sairaalaan matkaa 65km, ihan vaan mielenkiinnosta!



S

mun netti temppuilee oikein olan takaa- harmittaa oikein kirjoittaa kun koko ajan saa katsoa vielako linjat pelaa?

Sederiina kyseli synnytysten kestoista? Naa on nyt kylla ihan heitettyja aikoja ' noin' - sellaisia, mutta eka oli n. 3,5h virallisesti( alusta asti 6h) ja lopulta autettiin sitten imukupilla(+epiduraali). Toinen tuli normaalisti ja nopeaan n. 2h. Kolmannesta odotin tarkoituksella viime tinkaan; syntyi normaalisti ja kun poydalle nousin tytto oli maailmassa, ajaksi laitettiin 20min! Meilta on 5 min paassa sairaala, tosin ne eivat enaa nykyisin hoida synnytyksia; nyt matkaa on n. 15min. Nelonen syntyi kaynnistyksella yksityisklinikalla, aikaa meni tipasta 2h 15min! Eli suurella tuskalla syoksysynnytys! Kolme viimeista siis luomusti ilman mitaan kivunpoistolaakitysta! Kolmen ekan odotusaikaikn oli ihanaa, varsinkin kolmosen vaikka lihoinkin ihna alyttomasti! Nelonen oli vaikea jo alusta asti ja synnytyksen jalkeenkin oli babybluesia yms. Siksi niin kovin olin varma etta viimeiseksi jaa...muta mies on hyva kaannyttaja heh!

Mutta nyt suihkuun ja kullan viereen. Hyvat yot!

Mistille onnittelut!



Leannalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja toivottavasti on murheet myös helpottaneet.



Raskausajoista oli kyselyä. Mulla on kaikki raskaudet menny aika samalla tavalla. Toisesta lähtien alkuraskauden riesana on ollu tajuton väsymys. Jossain vaiheessa liitokset kipuilee jonkin verran ja lopussa taaperaan kuin mikäkin ankka valtavine vatsoineni (oon tosi lyhyt ja mahat ollu isoja palloja)



Synnytysten koesto:

1. 5h,

2. 10h,

3. 8,5h

4. 7h. Mutta ekaa lukuunottamatta on käyty jo aiemmin synnärillä näytillä. Matkaa 80km, niin ei oo oikein uskaltanu täällä kotona kauan tuumia.



ON. Kovasti oon miettiny, että ois järkevää, kun meidän perhe ois nyt koossa. Kun ihan täys työ tuntuu olevan tämän porukan kanssa varsinkin nyt, kun mies on kaiket viikonloput metällä.

Ja hormoonikierukkahan mulla nyt onkin.

Miehen mielestähän perhe on nyt koossa. Mutta nyt kun vaihdettiin kuopus kopasta pinnikseen, niin sujautettiin näppärästi tuo koppa taas tänne työhuoneen ovan taakse säilöön. Meillä ois kyllä useampikin varastotila....



Hyvää viikkoa kaikille!



T@hti

Itsekin sitä kolmosta saadessani pelkäsin, etten sairaalaan asti ehdi. Ehdin kumminkin eikä ihan tiukillekaan mennyt, vaikkei nyt kovasti luppoaikaa jäänyt. Mulla siis synnytykset kestäneet suunnilleen seuraavasti:

1. vähän yli 5h, käynnistettiin kun oli vedet menneet eikä edennyt

2. n.6h, lähti supistuksilla

3. 2h45min ensimmäisestä supistuksesta

4. n. 2½h, mut vedet oli menneet jo edellisenä iltana



Kahden nuorimman raskausaikoina on ollut alapäässä suonikohjuja, mut onneksi hävisivät synnytyksen jälkeen. Kuopuksen odotusaika oli rankinta, ikä ja aikaisempi katras varmasti jo vaikuttivat. Silti samaan olotilaan pyrkiminen on käynnissä. :-) Tällä hetkellä tosin nihkeästi.

Eka kesti 12h

Toka kesti 18h

kolmas enää 3,5h

neljäs 1,5h

ja viides ekasta supparista 55 min.



Sairaala onneksi noin 10 minsan päässä mutta silti jännittää miten käy ensikerralla.

Raskaudet olleet hyvin saman kaltaisia,vain pieniä eroja.2viimeisestä on kovat ennokoivat supistukset olleet riesana ja aivan samoin kun T@htilla,olen pienikokoinen ja vatsat aina olleet valtavia,se tuonut omaa hankaluuttaan asiaan.



Nyt on kumman hyvä olo raskauden kanssa,ei kiusaavia supistuksia,ei hervotonta väsymystä,kun ei raskaana olisikaan.Toivon että hyvä olo ja fiilis kestää pitkään=)Tämä olo kylläkin vaan lisää vauvakuumettani jatkoon...



Leanna ja nappulat kera sissin rv 20+

Vihdoinkin saan aikaiseks kirjoitella tänne pinoon, taustalla oon tosiaan pyörinyt jo pari kuukautta. Sen verran mun tilanteesta, että lapsia meillä on neljä (t94, p96, t02 ja t01/06). Olin jo neljännen raskausaikana tehnyt päätöksen, että lapsiluku on nyt täynnä (taisin luvata miehellekin, etten enää vauvakuumeeseen " sairastu" ...), mutta nyt jo parin kuukauden ajan olen haaveillut vauvamasusta ja vielä yhdestä pikkuisesta. Kauheesti ei oo enää aikaa vauvahaaveiden toteuttamiseen, täytän tänä vuonna 38v. Mies ei oo vielä ihan yhtä innostunut uudesta vauvasta ;-)



Gallupiin:

1. 5 h

2. 1 h 40 min

3. 13 min

4. 40 min





päivänsini

Olipa mukava kuulla että Sissillä kaikki hyvin! Nyt saat Leanna rauhassa nauttia raskaudesta♥



[color=blue]G: meiltä on matkaa sairaalaan n.30km joten ei mikään paha ollenkaan. Synnytykset ovat kestäneet n.



1. 8h

2. 4h

3. 3h 30min

4. 3h 30min

5. 2h 30min



[color=green]Raskaudet ovat sujuneet ilman suurempia ongelmia. Nelosen raskaudessa tuli jalkaan suonikohju mutta se ei silloin vielä vaivannut ollenkaan. Viitosen odotusaika on ollut rankin. Suonikohju alkoi vaivata puolivälissä raskautta ja muutenkin olo oli tukala. Silti haluaisin vielä kokea sen kaiken ihanuuden ja tukaluudenkin:) Nyt on kyllä vahvistunut ajatus että kuudes olisi sitten se viimeinen meille. Mutta näkee sitten aikanaan jos nyt ensin sen kuudennenkin saisi.



[color=violet]Tervetuloa uusille ja käykäähän ilmoittamassa tietonne tuonne meidän esittelypinoon myöskin.



Medison

.. pidetään pieni hiljainen hetki tässä kaikkien miljoonien kuolleiden simppojen muistoksi ;)

.. Meidän isukki kävi työmatkalla ja otti kavereiden kansa hömppää kunnolla. Olen kuullut kerrottavan ,että kunnon känni tappaa simpat jopa KOLMEKSI kuukaudeksi.. TAi ainakin niiden tuotantokoneisto jumittuu pahoin.. Nyyh.. Ja uskomuksien mukaan sehän tiesi myös poikia.. paitsi ettei kyllä touhuiltu mitään kun oli niin kaukana kotoa yötä.

Voi pikkusimppa raukat, ei ollu haponkestävää panssaria eikä auttanu huudella mamia avuksi. Ei ollut Mesilaakso tarpeeksi lähellä..



Se siitä höpöstä.. ON: taitaa olla kp 35 meneillään. Alavatsa on kipeä ja jomottaa kuin jälkipolttojen aikana.. Selkääkin pakotti oikealta alhaalta. Tätivanhus potee dementiaa eikä muista minne pitäis mennä eikä varsinkaan minne ei pitäis.



Synnytyksistä galluppia.. höh.. en muista mitään ilman neuvolakorttia. Ei mikään kumma, että vauvakuume vaan tulee ja tulee..

1. n. 6h ja epiduraali luonnollisesti käynnistyi. ponnistin 20 min

2. n. 6h, käynnistettiin, petidiini, ponnistus 1 min

3. n. 5 1/2 h, käynnistettiin, paracervikaali, ponn. 4 min

4. n.5 h. minispinaali ja itsekseen lähti tulemaan. , ponn. 5 min



Ensimmäiseltä ei mitään vaivoja, toiselta poltteli kylkiluita, kolmannelta supisteli ja selkä oli kipeä ja neloselta olikin kaikkea mahdollista kremppaa ja vaivaa mitä kuvitella saattaa ;) Eli vanhuus teki tehtävänsä.. Liitoskivut ja kannatinsiteiden löystymisestä johtuvat kivut olivat pahinta.. Aargh sitä tuskaa.



Nyt täytyy taas poistua velvollisuuksien ääreen eli ruokaa, pyykkiä, läksyjä jne.



Kiva, että uusia on näin paljon ilmoittautunut mukaan.



Ihanaa, että Sissillä on asiat hienosti. Oikea sankari!

...ja kiva kuulla hyviä ultrakuulumisia Leanna.



Täällä viikko käynnistynyt kivasti, mitä nyt eilinen lumimyräkkä oli aika kamalaa. Puskin tuplarattailla reilun tunnin tuolla (umpi)hangessa, kun veimme kolmosta kerhoon ja kävimme samalla kaupassa ja apteekissa. Matkaa ei kyllä tullut kuin reilu kilsa, mutta kun lunta oli koko matkan 5-10 senttiä (ja omassa pihassa 15cm) oli se välillä niin kamalaa ettei enää voinut kuin nauraa. No sitten kun pääsin kotiin olin niin puhki että vain istuin 5 min paikallani ja eikös tuo hoitotyttö herännyt! Yleensä nykyään nukkuuu jo parin tunnin unet, omani vetää kyllä 3-4 tuntia. Nyt nukkui reilun tunnin, ja juuri kun olisin hieman kaivannut rauhallista lounastaukoa. No, isänsä tuli onneksi hakemaan tunnin kuluttua, joten ehdin syödä hyvin ennenkuin lähdimme lasten kanssa hakemaan kolmosta kerholta ja sitten lahjaostoksille lähimpään Tiimariin. Onneksi teitä oli jo aurattu ja vaihdoin rattaatkin pieniin mutta ketteriin jotta pääsimme jo paremmin eteenpäin. Kyllä väsytti illalla!



Nyt hoitotyttö heräsi (unia 2h 30min, hyvä!), täytyy mennä ennenkuin herättää kuopukseni.



Hilmis + nelikko

Ja tervetuloa uusille minunkin puolestani!



Hienoa, että Leannalla kaikki ok. Tai siis sissillä :)



Synnytykset minulla meneet näin:

1. 11h30min, kaikki mahdollinen kivunlievitys ja ponnistus 30min

2. 6h 30min, ilokaasu ja ponnistus 10min

3. 2h 10 min, paracervikaali ja ilokaasu, ponnistus 10min

4. 3h, samat tropit kuin kolmosella ja ponnistus jälleen 10min (tosin täytyi himmata hetkeksi, kun vauvalla napanuora kahdesti tiukasti kaulan ympärillä ja se katkaistiin heti.)



Raskauksista neljäs oli vaivalloisin. Minulla myös lopussa jumalattoman kovat liitoskivut, jotka jatkuivat vielä kauan synnytyksen jälkeenkin. Mutta aika on kullannut muistot ja sama siintää taas silmissä :)



Mistä päästäänkin omaan napaan. Olo on ollut jotenkin kamalan normaali. Siis tuntuu ihan siltä kuin ei raskaana olisikaan :/ Tai niinhän sen kuuluu kai vielä tuntuakin, mutta kun oireina edelleenkin vain lievä väsymys ja vilu iltaisin sekä rintojen vähäinen turpoaminen, niin vähemmästäkin alkaa pelko nostaa päätään. Mitä, jos siellä ei olekaan mitään? Tai ketään...Ensimmäistä ultraa on vielä turha varata, kun sen saa vasta n. kolmen viikon päähän. Mutta muistan kyllä viimeksikin valittaneeni, kun ei ollut edes paha olo ja sitten kun se alkoi, valitin, että miksi se ei jo lopu. Että ei siis mikään ole hyvä :) Kärsivällisyys vaan ei ole koskaan kuulunut minun hyveisiini.



Meillä taas vaihteeksi lapset kipeinä. Kolmonen kamalassa yskässä ja nuhassa ja kuopukselle nousi tänään kuume.



Että sellaista täällä, nyt lähden haukkaamaan jotakin.



M

Saako olla utelias ja kysellä Päivänsiniltä 13 min synnytyksestä? Miten noin nopeasti urakasta selvisit, hih :) Olen myöskin suht nopea synnyttäjä, mutta noin sutjakkaan ei meillä kukaan ole syntynyt....



Työpäivä takana ja tuossa kotiin ajellessa vauvahaaveita taas pyörittelin päässäni. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että josko kevääseen asti antaisi kierukan olla paikallaan ja sitten antaisi pikku-nelosen tulla, jos on tullakseen. Saa nyt sitten nähdä, mitkä ovat mietteet keväällä...

Töistä kotiuduttu ja armotonta ketutusta poden,,,agg että joskus nuo asiakkaat sitten osaavat olla ärsyttäviä kun pompottavat minkä ehtivät !!

Olin aivan kamalan pahalla päällä tullessani koti-ovesta mutta ihanaa mies oli laittanut ruuan uuniin ja pääsen vähän helpommalla !!



Tämä v..s on merkki siitä että täti on tulossa hetkellä millä hyvänsä ja jo on jo aikakin nyt kp 31 siitä tyhjennyksestä ja haluan vaan päästä yrittämään uudelleen..



Mietin jopa että otanko clomit käyttöön mutta toisaalta en tiedä uskallanko ottaa tietoisen kaksosriskin vaikkakin lääkäri sanoi ettei tuolla annoksella vaikutusta kaksosuuteen mutta kun se " geeni" meillä jo on olemassa niin en tiedä uskallanko uhmata kohtaloa. Toki voihan se olla että tulee kaksoset ilman clomejakin ??ja silloin aikoinaan kun yhden kierron clomeja söin niin heti tärppäsi ja tuli yksi vauva ja taas ilman clomeja kaksoset !!

Pää on sekaisin kun mietin näitä asioita...



Jälkitarkastukseenkin pitäis tervarilääkärille varata aika ja hcg-kontrollissa käydä mutta odotanpas nyt ekaks että tätönen käy visiitillä niin sen jälkeen sitten menen.



Synnytyksistä oli kyselty ja mulla menee niin että

1. 11h 30 min

2. 5 h

3 ja 4. suunniteltu sektio, rv 38+1



Mutta nyt huutelee mies syömään, palailen myöhemmin kun olen ekaks lukenut mitä kaikkea muuta mun pitäis kommentoida !



Moikkis !!



Isotikru

Galluppiin: Sairaalaan ei ole kuin vajaa 10 min matka

synnytysten kestot:



1. 7½ tuntia

2. 1h 45min

3. 9 tuntia



Poikien synnytykset hitaampia...tyttö tuli vauhdilla.



Omia kuulumisia! Mulla on poskiontelotulehdus. Tämän päivän vietin terveyskeskuksessa verikokeissa ja kuvauksissa. ei ollut mukavaa. Mutta sitten sain mieheltä ihanan viestin kännykkään kun odottelin lääkäriin pääsyä. Mies viestitti, että -Eiköhän anneta vauvalle mahdollisuus ja alotetaan yritys.



Voi luoja mä olin hypätä penkiltä...en tosin kehdannut kun en ollut ainoa odotushuoneessa...Niinpä siis minun eilinen juttutuokio tuotti tulosta kun illalla miehelle sanoin, että olen kuumeillut nyt pian puolitoista vuotta ja tulen hulluksi jos en saa tarkkaa vastausta. Sanoin etten aio painostaa, mutta en halua pettyä koko ajan kun ensin kuumeillaan ja sitten taas ei...mies sanoi miettivänsä yön yli...ja ihanan päätöksen teki.



Täti tulee perjantaina ja viimesen pillerin otin tänään....ihanaa kun voi pian alkaa tositoimiin pelkän kuumeilun sijaan. Anteeksi itsekeskeisyyteni. Oon vaan niin onnellinen.

Päivänsinille siis tervetuloa. Mielenkiinnolla minäkin kuulisin noista salamasynnytyksistä.



Meillä on kakkonen ollut eilisillasta lähtien sairaalassa isänsä kanssa. Koko eilisen päivän valitti mahaansa ja iltaa kohden vain yltyi. Pakkohan oli liikkeelle lähteä, jos olis umppari kuitenkin. Ilmeisesti ei kuitenkaan, koska veriarvot eivät kerro mistään tulehduksesta. Saivat äsken luvan lähteä kotiin ja ovat nyt matkalla. Toivottavasti ei nyt hätiköity tuon kotiutusluvan kanssa.



Tämä päivä meni leipoessa, pakastimeen tuli paljon vierasvaraa. Ehkä hiukan jopa itsellekin... :-)



Ei sittenkään tainnut hormonitoiminta pahasti heittää. Pientä veristä vuotoa bongasin nyt illalla ja tänään kaavinnasta on tasan neljä viikkoa. Toivottavasti tulee ihan normaalit kuukautiset, että tietää kropan toimivan kunnolla.



Nyt täytyy mennä katsomaan iltapalaa kotiutuville valmiiksi. Poika on edellisen kerran saanut jotain suuhunsa yli vuorokausi sitten. Mahdollisen leikkauksen takia ei mitään saanutkerran syödä.

Mäkin taidn liittyä tähän pinoon, jos sopii? Kävin jo tuolla heinäkuisissa mutta olikin väärä hälytys, kuumeilu siis jatkuu...



Synnytyksien kestoista: Ensimmäinen kesti 7h, päättyi hätäsektioon, toinen kesti 3h ja kolmas synnytys kesti 26h, kaikki käynnistettyinä. Nyt siis toiveissa neljäs vauva, hui... :)

Tuulitii...voiko lapsesi jo paremmin?

Tervetuloa kaikki uusimmat joukon jatkoksi. Aika uusi olen itsekin vielä...reilun kuukauden mukana pyörinyt, vaikka pitempään palstaa lukenut...



Ihme viirus menossa meiänkin perheessä. Kuopuksella oli viikonlopulla korvatulehdus. Itselläni poskiontelotulehdus ja tänä aamuna esikko heräs kuumeisena ja yski koko yön...keskimmäinen lapsista onkin pysynyt miehen kans ihmeen terveenä. Pitää ottaa pakkasesta viinimarjamehua sulamaan ja alkaa troppaan itteään ja esikkoo, että saadaan nuhat ja yskät kuriin.



Ulkona näyttää pilkistävän aurinko. Taitaa tulla kiva talvinen päivä. Nyt lähen laittaan pyykkiä koneeseen...palailen illemmalla jos asiaa.

meriutu ja tuulitii:



Kaksi ekaakin synnytystä oli mun mielestä " riittävän" nopeita, mutta kaksi viimeistä meni jo turhankin vauhdikkaasti. Varsinkin kolmosen synnytyksessä mieli ei ehtinyt mukaan ollenkaan (nelosen kohdalla olin jo henkisesti varautunut syöksysynnytykseen). Synnytys käynnistyi äitipolikäynnin yhteydessä (yliaikakontrolli). Muutamaan viikkoon ei ollut yhtään supistusta, mutta kohdunsuu oli ollut jo raskauden puolesta välistä pari-kolme senttiä auki. Lapsivesi tosiaan meni, kun olin kotiin lähdössä. Suoraan saliin, vaatteet pois ja seisaaltaan synnytin minuutin ponnistuksen jälkeen. Miehen kanssa oltiin aika pihalla, kun tyttö oli yhtäkkiä sylissä ;-) Mutta kätilölle vasta olikin yllätys toi asioiden nopea eteneminen, vauhdissa otti kopin, kun huusin että nyt se syntyy.... Kovasti sattui, mutta toipuminen oli uskomattoman vauhdikasta. Ei puhettakaan, että olis väsyttänyt tai mitään. Mutta eipä tossa ajassa ehdikään väsyä tai edes rasittua :-)



Nelosen synnytystä pelkäsin - olin varma, että syntyy eteisen lattialle tai viimeistään autoon matkalla sairaalaan. Neuvola ei antanut lähetettä äitipolille, koska aikaisempi syöksysynnytys ei kuulemma ole mikään peruste käynnistämiselle! No, tämäkin asia käytiin läpi synnärillä ja kätilöiden mukaan ilman muuta olis käynnistetty sillä perusteella... Onneksi kaikki meni hyvin. Vesi meni kotona ja olin varma, että ei ehditä sairaalaan. Mutta hyvin ehdittiin - itse asiassa ensimmäistäkään supistusta ei tullut. Sairaalassa odotettiin ja odotettiin, edes käyrään ei tullut yhtään supistusta. Vesi meni perjantaina ja meille sanottiin, että maanantaina käynnistetään ja siihen asti oon osastolla. Mies onneks jäi seuraksi sairaalaan, sillä kuin salama kirkkaalta taivaalta pe-la yönä tuli eka supistus - ja siitä 40 minuutin kuluttua neiti syntyi. Avautumisvaihe oli 10 min ja ponnistin 30 min (seisaaltaan, kun edellinen kokemus oli niin hyvä). Taaskin toipuminen oli tosi nopeaa. Kivun määrä on varmaan synnytyksissä vakio, mun mielestä syöksysynnytykset on ollut kivuliaampia, kun koko synnytys on " yhtä ja samaa" tosi kipeetä supistusta. Mut eipä väsyttänyt tänkään rutistuksen jälkeen :-)



Ei ollut tarkoitus kirjoittaa synnytyskertomuksia, sorry! Vaikka syöksysynnytykset on jotenkin rajuja ja mieli ei ehdi mukaan, ei mulle ainakaan oo jäänyt mitään kammoja - päinvastoin. Ja nyt varsinkin on helpottunut olo, kun tietää, että jos vielä meille vauva tulee, synnytys käynnistetään varmasti.



päivänsini