*SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN vko 45*

Täällä konkkaa yksjalkainen tikru...kaaduin äsken vasemman nilkan päälle kun olin kävelemässä kotiin kuopusten eskarilta koiruuden kanssa.

Kuului aikas inha ääni sellainen kruts..

Soitinpas sitten töihin että sorry en tuu iltavuoroon ja lääkärille ajan.

Kohta lähden konkkaamaan tuonne autolle ja hurautan tervariin..onneks on vasen jalka niin just ja just voin kytkintä painaa..



Kyllä mua hävetti ilmoittaa asiasta töihin kun vasta olin sen 3 viikkoa sen keskenmenon takia poissa mutta enpä mä tahallani tuolla pitkin katuja kaatuile !!



Samalla nyt kun menen tervariin käyn labrassa jos ei ole jonoja ottattamassa sen hcg-kontrollin...merkit kyllä viittaa siihen että hetkellä millä hyvänsä täti on ovella!!



Nyt rupean valmistautumaan reissuun jostain kumman syystä pitää varata reilusti aikaa...



Olkaa varovaisia kun liikutte ulkona siellä on tooosi liukasta !!



t.Yksjalkainen Isotikru

Mielenkiintoisia ja vauhdikkaita synnytyksiä :) Jollakulla kesti 26h.. sorru nicci jo unohtui.. mitä siinä sit tapahtui? Ihan järkyttävän pitkä sessio- kääk.



Meillä kans tämä sitkeääkin sitkeämpi virus pyörii.. nyt se sai minut otteeseensa ja olen siis oikeasti kuumeessa. Ihan järkyttävän heikoksi vetää. Kyllä on kiva olla yksin lasten kanssa kotona. Eilen makasin sohvalla ja telkesin kaks pienintä kanssani olkkariin, etteivät lähde touhuilemaan omiaan. Mikä yleensä tarkoittaa kiipeämistä, kaatumista, kukkien repimistä, kaappien tyhjentämistä jne.jne.



Toivottavasti Isotikrun jalka on ehjätty ja kunnossa.



Nyt on pakko taas mennä maate, hampaat lyö loukkua ja silmissä sumenee.



T.Kuumentunut Neppis

Mielenkiinnolla luin minäkin noista Päivänsinin syöksysynnytyksistä. Todella nopeaa toimintaa sulla. Tosin tuo on aivan totta että mieli ei pysy synnytyksessä mukana jos oikein nopeasti menee. Mulla ei ole edes mitään syöksysynnytystä, mutta on aina ollut niin että kun vesi menee (mikä onneksi on tapahtunut useimmiten vasta loppuvaiheessa) niin sen jälkeen on ihan pari kolme hirveän kivuliasta supistusta ja sitten se on siinä, sen jälkeen alkaa ponnistus. Olen ruvennut suorastaan pelkäämään tuota vedenmenoa juuri sen takia että sitten se kipu on niin kauheeta, hui.



ON: kp16/28-30 ja ovis on ovella. Luulenpa oviksen tapahtuvan tänään taikka huomenna. Eilen onneksi touhuiltiin ja tarttis varmaan tänään jaksaa vielä vähän varmistella:) Sitten ei taas autakaan muu kuin odotella.



Meillä on parhaillaan vesi poikki. Tosi tylsää kun mulla oli tottakai pesukonekin päällä ja nyt täytyy vain odotella että vettä tulis taas. Tekevät kuulemma jotain liitostöitä, mutta oisivat tietty voineet ilmoittaa että katkaisevat veden, oli aikast inhottavaa vaan huomata yhtäkkiä että ei vettä. Tästä nyt ei puutukaan muuta kuin että kuopus vääntäisi sen isomman hädän...



Nyt täytyy laittaa ruoka pöytään.



Medison

Tekstit haviaa taas kummasti taivaan tuuliin -taitaa pakkaskeleilla olla osuutta; eivat diggaa meitin lampoaaltoja heh!



Supersynnytyksista(heh); mulla tuon kolmosen kanssa meni seuraavasti: (hypatkaa yli? synnytyskertomus:)

Aamusta nykaisi joskus klo 8 ekan kerran, siita sitten nousin ja aloin kotihommat; sanoin kahdelle edellisellekin tytolle etta pikkusisko syntynee taman paivan aikana! Laitoin siis peteja kiinni ja jo puhaltelin muutaman kerran supistusten voimistuessa; laitoin lounaankin hellalle. Kymmenelta soitin miehelle etta vois alkaa kotio pain raivata itteensa, matkaa kun jonkin verran on. Yhdeltatoista istuskelin sitten patterin paalla, lammittelin paikkoja kun koski aivan hirveesti supistukset, mutta paatin etta viime tinkaan kylla kotona olen! Mies tuli 11.30 ja kyseli etta joko kohta mennaan? Ei siina paljon enaa tehnyt mieli puhella; kerasin viela sairaalakassin mukaan ja sairaalaa kohti. Matka ei kestanyt kuin sen 5min, oltiin paikalla 11.40 ja siis aivan kaksinkerroin kavelin kaytavan ja salin ovella jo huohotin taysilla!! Katilo tuli juoksujalkaa ja kaski poydalle, en vain voinut siihen kiiveta kun supisteluissa ei ollu enaa taukoja! Otti kovaa kovaa vastaan ja pakotti siihen nouseen ja avasin jalat ja sanoin etta nyt se taitaa syntya?! Kerran siis ponnistin ja vauvan paa ulkona. Kylla sen autossa istuessa jo tunsi etta vauva on puskemassa itseaan ulos; mulla vedet tulee yleensa vasta ihan viime tingassa, jollei niita ole autettu ennen. Synnytys siis meni tosi nopeaan; katilo naureskelikin etta laitetaan tuo 20 minuuttia ajaksi, ei sita kukaan usko todellista aikaa! Tytto oli maailmassa 11.50! Mulla kaikken kauheinta synnytyksissa on jalkeiset!! Ne kun ei meinaa syntya sitten ollenkaan; painavat aivan hirveasti mahan paalta etta saavat ulos ja sitten on mahanahka kipeena monta viikkoa! Onneksi kolmesta vikasta ei myos mitaan tikkeja ole tarvittu, neljannen synnytyksessa laakari piti katta alapaassa kaski olla ponnistamatta; se se vasta kamalaa on. Etta paikat viela pehmenis, kun ei ottanu uskoakseen etta kaynnistyttaessa synnytys alkaa jo ponnistusvaiheeseen vain kahden tunnin paasta tipasta?! Mullakin ei naista nopeista ole sinallaan jaanyt traumoja, varmasti helpompia, kuin olis monta tuntia puhkunu laitoksella? Ja ma kun taidan kestaa kipujakin normaalia enemman, kyllahan taallakin saa esim. epiduraalin, mutt oon kuullu niitten saaneitten ' kohtaloista' sitten jalkikateen, joten ei kiitos jos vain voin valttaa!

Kylla ma viela kerran haluisin kaiken kokea; joten jos ylakerran herra nyt antais pienena joululahjana plussan niin olisin sanomattoman kiitollinen ja mieluusti tietty viela vauvan joka kans sydan tykyttais ja kasvais normaalisti ja elais onnellisena elamansa loppuun asti?!...liikaa toivottu?

Muuten Neppis - et sa vois alkaa kirjoittaa jotain aikuisten satukirjaa??? Sulla kun tuntuu tuo tarina sujuvan vallan etevasti!

ja samaa mieltä olen Levinian kanssa tuosta Neppiksen tarinointilahjasta. Täytyy myöntää että nykyään käyn joka päivä kurkkaamassa ihan innolla mitähän Neppis on taas sepittänyt:) On niin mukava lukea tuollaista kun osaat kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti ja hauskasti! Monesti täällä naureskelen ihan ääneen ja muksut kattoo kummissaan että mikähän tolle tuli.



Eipä tässä muuta. Leivottiin kolmosen kanssa muffinsseja ja sämpylöitä. Hyviä oli ja tuli maisteltua ihan riittäviin *ähky*. Illaksi on ohjelmassa lettuja, hilloa ja kermavaahtoa, nam nam.



Medison

Mahakipuilija tosiaan kotiutui myöhään eilisiltana ja on tämän päivän ollut vielä kotona, mut ihan kunnossa tuntuu olevan. Taisipa sitten olla lihasperäistä vaivaa, niinkuin kotiuttava lääkäri oli epäillyt. Kolmonenpa on nyt vuorostaan sairaana. Kolmisen viikkoa sitten oli kuumeessa pari päivää ja kamala yskä on jatkunut siitä asti. Viime yönä nousi kuume ja päätin, ettei enää odotella vaan käydään tohtorilla. Rahinoita kuului keuhkoista ja kuuri päälle. Pikkuhiljaa alan olla kypsä tähän sairastupaelämään, sitä kun on jatkunut koulun alkamisesta asti tasaiseen tahtiin.



Kerrankin olen tyytyväisenä käynyt vessassa vaihtamassa sidettä, tänään kp1 ja kaavinnasta tuli eilen neljä viikkoa, eli kierto pysyi kohdallaan. Systeemit pelaa siis edelleen. Jospa sittenkin vielä olis mahdollisuuksia...

Minäpä liityn tähän joukon jatkoksi.. Neljättä lasta yritellään tässä pikkuhiljaa, yritys aloitettu vasta syyskuun lopulla ja tuntuu ettei vieläkään ole plussaa tulossa. Elelemme tälläisessa uusioperheessä, " omia" tyttöjä kolme(7-12v.) ja miehen lapsoset 2 kpl vähintään joka toinen viikonloppu myös lisänä. Jotenka kuten arvata saattaa, vipinää toisinaan on.. =)

Mutta nyt sitten yhteinen käärö yrityksessä.

Kyllähän tässä on erinäisiä asioita mielessä pyörinyt ennen kuin rohkenin vielä kerran vauvatouhuiluun.. Lapset jo " helpossa" iässä.. Onko ne koskaan?? Heh.. =)

Jossain vaiheessa kun ajattelin että nuo kolme riittää, mutta ukon kanssa yhdessä päätimme että jos on vielä tullakseen niin tulkoon.. Ja nyt sitä oikein kovasti toivotaan..

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Täällä koneella heti aamusta kun ei ole muutakaan mitä voisin tehdä!



Äsken tosin konkkasin tonne yläkertaan ja laitoin pyykit pyörimään ja mulla onkin tänään ihan omatoimista fysioterapiaa tiedossa kun aikas monta koneellista pyykkiä saan pestä että korit ois tyhjät hetken.



Koipea jomottaa mutta ei niin pahasti etten nukuttua ois saanut.,tosin reilusti otin särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa.





Päivän urakka on se että " kipaisen" kaupassa ja apteekissa,,meillä ei ole sellaista särkylääkettä mitä voisin syödä kun en uskalla Buranaa nyt toistaiseksi ottaa ja sitä oiskin pari isoa purkillista....

Kaupasta pitänee ostaa jotain " herkkuja" kun esikoinenkin on kotosalla kuumeessa ja päänsäryssä TAAS !!



Ajattelin hakea samalla sitä nalle-colour( maastonvihreän erisävyisenä) lankaa että saan aloittaa sen vauvanpeiton neulomisen veljen vaavalle jonka pitäis tulla maailmaan itsenäisyyspäivän aikoihin ??

Tuolla on kyllä yks peitto valmiina ja odottaa palojen ompelemista mutta siitä tulee mieleen niin se keskenmeno että taidan jättää sen suosiolla tuonne komeroon odottamaan parempia aikoja...



Ei mutta nyt pitää laittaa puuroa mikroon tulemaan että kakkonen saa syötyä ennen kouluunlähtöä!!





Palailen taas myöhemmin !!



Yksjalkainen Isotikru...

Niin se on torstai taas.. Mihin nämä viikot menevät? Kai mä kohta kehittelen itselleni joulustressin...

Lapsoset lähtivät kouluun ja istahdin näin vapaapäivän alkajaisiksi koneelle kun tuli joku ihme syömiskohtaus ja piti kaapista huitaista naamarrin sipsiä ja namia ja nyt sitten äklö olo.. Hyvä oli aamupala!! =)

Tän päivän ajattelin nautiskella ihan omasta seurastani kotosalla siivoillen ja kokkaillen.. Saunan pesu odottaa.. Huomenna se sitten pitääkin hakea autolastillinen sapuskaa taloon kun viikonlopulla ei kerkeä ja täytyyhän se kakku tehdä sunnuntaiksi.

Kovasti tässä odottelen menkkoja alkaviksi.. Kaippa ne tulla tupsahtavat kehiin lauantaina kesken duunin pikkujoulujen..

Mutta nyt rätti käteen ja hommiin..

Voi, että väsyttää... ja kiukuttaa. Olen ollut viime päivät niin kärttyinen akka, että oikein hävettää!!! Lapsille on tullut huudettua tänä aamuna ja nyt on kyllä ihan kamala morkkis. En saa mitään järkevää aikaiseksi ja kotikin on hävityksen kauhistus. Tuntuu kyllä idioottimaiselta, että täällä kuumeillaan sitä neljättä, kun en saa tätä huushollia pyörimään edes näiden kolmen kanssa.



Lapsille kiukuttelen, kun tavaroista ei pidetä huolta ja kaikki jää sikin sokin leikkien jälkeen. Totuus on, että oma surkea esimerkki ei kyllä kannusta lapsiakaan yhtään parempaan. Musta tuntuu, että mulla ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi organisointikykyä, että saisin kaikki kotihommat tehtyä. Aina välillä saan jonkun hulluudenpuuskan tai joku tulee visiitille ja on pakko laittaa tavarat tip top, mutta ei mene kauaa, vaikka kuinka nautin siisteydestä tuolloin, kun kaikki on taas hujan hajan!



Medisonin kanssa mennään täällä suurinpiirtein samoja kiertopäiviä eli kp17/29 menossa ja dpo2. oviskivut siis toissapäivänä bongasin ja tänäänkään ei lämmöt olleet laisinkaan nousseet. No toivotaan, että digimittari reistailee, enkä minä!



Laitetaanpa uutta galluppia siitä, että minkälaisia ihmisiä olette noin järjestyksen/kotihommien suhteen eli löytyykö tällaisia epätoivoisia niinkuin minä muita tai entäs teitä kodinhengettäriä, joilla koti on järjestyksessä ja joita ihailen suuresti.



No poistun nyt takavasemmalle ja yritän saada jotain järjestystä tähän sotkuun!!!

Arvaattepa varmaan, ettei ihan vapaaehtoista siivousta ollut. Kakkonen oksensi huoneensa lattialle oikein kunnolla. Alla olivat tietenkin matto ja röykkiö leluja ( siis se siitä järjestyksestä meillä). Tunti urakalla miehen kans pestiin paikkoja ja tavaroita, pyöripä pyykkikonekin kun leluista osa tietenkin oli pehmosellaisia. Eikä se uni silmään kunnolla enää neljän jälkeen tullut, etenkin kun kuopus näki painajaisia ja kiljui välillä niitä. Nyt alkaa olla aika väsy olo. Ajattelin mennä pötkölleen kun kuopus menee päiväunille. Pojat, siis kakkonen ja kolmonen saavat pärjäillä omillaan. Enää nimittäin ei oksennella, mutta väsynyt tuo lapsukainen on. Lähes koko ajan tähän asti on nukkunut tai muuten maannut sängyssä. Kolmonen on toista päivää pois eskarista, eilen haettiin lääkekuuri keuhkoputkentulehdukseen. Tästä kun vielä me muutkin saadaan tuo iki-ihana mahatauti, niin meneepä isänpäivä rattoisasti. Kummipojan synttäreitäkin pitäis silloin viettää eikä lahjaa edes hankittuna. Mun piti tällä viikolla päästä ostoksille, mut mene siinä sitten kun muksut on kipeinä ja mies töissä. Voipi olla et pojan lahja on aika minimaalinen.

Täytyy mennä laittamaan sapuska pöytään, vaikkei se kenellekään kelpaakaan. Pojat ei sairastamisen takia syö ja kuopus on heittäytynyt totaaliseen syömislakkoon. Mikään ruoka ei kelpaa, kotitekoinen siis. Kaupan purkkipöperöt maistuis, mutten sentään niitä pelkästään aio hankkia. Kai se nälkä jossain vaiheessa syömään laittaa, vaikka nyt tuntuu siltä, ettei laita.

Täällä myös sairatupa calling. Sairaana nyt lapsista kaksi sekä tuo iso lapsi, eli mies. On se kyllä niiiiiiin kipeä, kun kuume alkaa nousta. Eilen illalla makasi kolmen peiton alla sängyssä ja ulisi, kun oli niin huono olo. No ymmärränhän minä, että olo voi oikeasti olla paha, mutta sitten kun minä olen vastaavassa tilanteessa, niin ei tuo älypää tajua, että mullakin voi olla kipeä olo. Juuri äskettäin saatiin riita aikaiseksi siitä, kun minä sanoin miehelle, että ei se vaan koskaan jäisi kotiin töistä,vaikka mulla olisi pää kainalossa ja sata astetta kuumetta. Kun taas minä tänäänkin skippasin koko koulupäivän tentteineen päivineen, että hän saisi levätä. Kyllä tosiaan välillä ottaa niin kupoliin tuo ajattelutapa, että kyllähän äidin pitää jaksaa lapsensa hoitaa, vaikka kuolema olisi suunnilleen ovella.



Huh, tulipahan purkaus, mutta kai ne on osaltaan nää hormonitkin, mitkä saa kiukuttelemaan.



Siivouksesta. Meillä on tällä hetkellä sen verran vähän tilaa käytössä -kiitos alati jatkuvan rempan- että tuntuu välillä, että siistinä pitäminen on täysi mahdottomuus. Haluaisin, että kaikki olisi koko ajan järjestyksessä, mutta kun ei vain ole. Viikonloppuisin saadaan välillä kunnon siivouskohtauksia, mutta muuten yritetään pitää lasten lelut kurissa ja näyttää imuria ja pölyrättiä mahdollisimman usein. Minä elän toivossa, että jahka tilat lisääntyvät ja sitä myöden myös kaappitilat, niin järjestys olisi helpompi säilyttää. Niin ja wintergirl, kyllä meilläkin lapsille naputetaan leväällään olevista tavaroista. Ihan joka päivä :)



Oliskohan mulla mitään positiivista tälle päivälle? Kai mun pitäis mennä hetkeks pötköttään ja nousta sitten sillä oikeella jalalla :) Taidanpa tehdä sen!



Palailen myöhemmin.



M

Meillä muut lapset tänään tarhassa ja tuo esikko viä tän päivän kotona, vaikkei kuumetta enää ole...



Mistikö se oli joka sanoi, että miehet aina kipeinä NIIIIN kipeitä. Hehe...Minusta tuntuu samalta tuon oman ukon sairastaessa. Hyvä että vessaan pääsee yksinään ilman saattajaa. No en mä nyt halua morkata tuota ukko kultaani, mutta miehet on sairastaessa kuin pieniä lapsia. No ei kai sitäkään voi yleistää. Ei siis kaikki ole.

Yhden kerran on mies ollut minun takia pois töistä kun oli pakko. Olin +40 asteen kuumeessa rintatulehduksessa kun lapset oli 2kk, 2v. ja 4v. Silloin mies oli ruhtinaalliset 2 päivää minua ja lapsia hoitamassa kotona!



Kukas siitä siivouksesta kyseli?????Anteeksi kun nimi unohtui...

Meillä YRITETÄÄN siivota isommat sotkut kerran viikossa ja pyykkiä ja tiskiä onkin päivittäin monta koneellista. En ole kovin innokas siivooja, mutta kun sille päälle ryhdyn niin siivoan perusteellisesti paikat kuntoon. Eli tällänen ihme tapahtuu noin kerran kuussa...Leluja lojuu lasten huoneet väärällään...pitäs taas pistää pakettiin ja lähettää miehen sedän mukana venäjälle...hän kun vie jouluisin venäjän lastenkoteihin tavaraa.



Eipä tässä kummempia.

En mä taida osata kumminkaan.. ja onhan nää vähän tällaisia puolivillaisia simppatarinoita.. vai olisko se kertomus kuumeisen simpan matkasta Mesilaaksoon ja mitä kaikkea matkalla sit tapahtuikaan: dementoitunut täti unohti minne mennä ja miljoona kaveria kaatui taistelussa kylpylän altaissa? Ja mitä sitten tapahtuu kun sotamies Simo tavoitti munasolunsa ja häntänsä menettäen pääsi muhkean Matami Munasolun suojiin.. se olisi sitten jo odotuspuolen juttuja.. Ja sinne asti ei näissä kuumeissa vielä päästä.



Mä oon ihan hirveä siivousfriikki, varsinkin lapsia komentelen siivoamaan kokoajan.. Ja plääh.. mä saan kyllä joskus ihme herätyksen ja siivoan hullunlailla, hammasharjalla jynssään vessat ja tiskipöydät (en samalla sentään) ja järjestän kaikki tavarat kaappeihin ja pöydät siisteiksi. Sit mulle tulee kaamea siivouskrapula ja villakoirat perustaa kennelin, hyvä etteivät pure varpaista. Ja mä kuljen kuin järkensä menettäny hamsteri etsien kaappeihin siivoamiani tavaroita.

Mun muisti on onnettoman lyhyt.. ellei mulla ole kaikki näkyvillä, unohdan mitä mun piti tehdä, missä mun villasukat ja virkkuukoukut on.. Ei auta vaikka laittaisin muka samaan paikkaan. Oviin pitäis laittaa sellaiset inventaarilistat, joista voisin lukee mitä missäkin kaapissa on.

Tosin vois käydä niin, etten kestäis katsella niitä lappuja kovin kauaa ja repisin ne roskiin. ( Myöhemmin varmaan penkoisin roskiksesta ja teippaisin kasaan ja yrittäisin etsiä oikeat ovet.. )

Joskus mä varmasti unohdan jonkun lapsistani jonnekin.. Kerran kävi niin, että olin kolmosen kanssa lähdössä kaksistaan autolla kun takapenkiltä kuului itkuisesti: " Peetu pois" .. Oli kova työ uskotella pojalle, ettei Peetulla ole hätää eikä äiti unohtanut häntä vaan jäi iskän kanssa kotiin ;)



Tänään pitäisi lähteä urheilemaan.. luontoäiti on kyllä kaksi viikkoa langettanut milloin mitäkin vitsauksia estääkseen mua poistumasta perheeni parista, virkistäytymästä ja saamasta omaa aikaa. On ollu kaikkea mahdollista yrkkätaudista kuumeeseen ja tänä aamuna vessanpöntöllä selkä kramppas niin, etten meinannu ylös päästä. ( ei ollu kaakka niin tiukassa eikä tätikään yllättänyt)En tienny itkeäkö vai nauraa mutta ajattelin, että tänään lähden. Kaveri on onneksi elvytystaitoinen jos en selviä erästä sulkista :)



Oikein virkistävää päivänjatkoa kaikille,

tädin metsästäjä kp 38/28-40

kaikella kunnioituksella rakkaasta miehestäni.. hän ei kestä edes 37.1 lämpöä.. menee ihan surkeaksi. Todellakin itse saa olla pää kainalossa tai niinkuin mä pää ensin vessanpöntössä, siitä suoraan imettämään.. tai kuten muutama yö takaperin, lähes 39 kuumeessa, kanniskelin tutisevana huutavaa junioria 1 1/2h, täkkiin kääriytyneenä. Kun itse olen niin kaikkivoipa ja pystyvä, ettei lapsellekaan kelpaa kuin äiti.

Itse olen tehnyt itsestäni muka niin korvaamattoman..

Tai no tullu ja tullu,kai oon aina ollut.

En kestä jos paikat epäjärjestyksessä.

Tiedän että välillä olisi osattava hellittää,mutta helpommin sanottu kuin tehty=)



Luumua ,leseitä,maitohappobakteereja,litrojen vesikittailua...Mitä muuta voisi nauttia auttaakseen vatsaa toimimaan???Kurjaa kun ei tuu ulos,ei sitten millään...Ja apteekin tuotteisiin en millään haluaisi koskea.



Kirpakka päivä ja paleltaa niin hirmuisesti!



Teretulemasta uudet!!!!



Leanna ja natiaiset sekä sissi pian rv 21

Noin se Neppis tarina alkoi... siita sitten vaan eteenpain ' pikku Simon' suureen seikkailuun... eihan se mikaan romaani tarvii ollakaan; vahan niinkuin ohjekirjanen, mita kaikkea sita kestaa etta paasee mamin luo... ja se perillepaasy on sitten osa 2!!



Mulla on tanaan sitten kp 1! Oikein odotetusti ja kiitollisena otin nama vastaan.



Siivouksesta: oon koko ikani ollu se ' ihan kohta' -siivooja, kun muutin ekaan omaan kamppaani kaikki muuttui kuin taikasauvan heilautus! Siivosin, jarjestelin kuin mikakin ammattilainen; tosin eka kumppanikin oli oikee siivoushullu! Sitten asuin hetken yksinani ja annoin olla jollei huvittanu; mika teki oikein mukavaa. Nyt taas sita jaksaa omassa kodissa ja vaikka miehena on aivan jarkky siivoushullu, talla pysyy sentaan ratti itellakin kadessa; ei pelkkaa armeijan vaapeli-meininkia...

Muksuista esikko on siivooja; kakkonen ei sitten teekaan yhtaan mitaan ja nykyisin viela vetoaa tuohon polypunkkialllergiaan, ett paasee luntsaamaan tehtavistaan. Meilla imuroidaan jokapaiva, toisinaan vaan joka toinen. Lattiat pestaan kerran viikossa ja muuten koneet pyorii monta kertaa paivassa! ' Yleista' siivousta on tietysti tavaroiden paikalleen laittaminen varsinkin illalla etta olis kivampi aamusta nousta ylos! Muksut ja mies auttavat tosi paljon!



Mitas sita muuta? Sairastuvassa ollaan jo ovea raottamassa; kolmonen aloitti uudelleen kohimisen, ihan yskanlaakkeella viela mennaan, mutta alkaa olla aika repaisevaa sekin. Just soi kylla antibiootit etta vois kylla jo parantuakin, ennenkuin ilmat uudelleen kylmenevat. Meilla myos mies ' sairastaa' oikein kunnolla, mutta harvoin on sairas ja sitten tietysti aivan todella kipea! (siis oikeesti, heh) Mutta jos ma sairastun hoitaa lapset, tekee ruuan, siivoaa jne jne kiitos hanelle siita, hoitaa koko kodin oikein erinomaisestikin!! Km:n jalkeenkin kun oikein olin maassa sain itkea huoneessa ihan rauhassa hanen hoitaessa kaikki pennut.



Eipa nyt muuta - kirjoitelkaahan etta saadaan lukemista!

Paranemisia jokaiseen sairastupaan!!



Meinasin kirjuutella pidemmänkin stoorin mutta hoitovauva heräsi juuri puolen tunnin (!) päikyiltä... Eli ei muuta kuin että kp9.ää mennään. Ja NEPPIS, mulla oli se 26h synnytys, ei tapahtunut ihmeellisiä, synnytys vain kesti niin kauan eka supistuksesta ulostuloon. Neiti oli pikkasen vaikea jo raskausaikana ;)





Titti

Ainiin, piti laittaa tuohon siivouskyselyyn että mä taidan olla lievästi neuroottinen sen suhteen... Mä imuroin ja pesen lattiat noin 6krt viikossa ja lasten huoneet siivoan joka aamu ja ilta siisteiksi, keittiötä tulee hinkattua noin tunnin välein... Huvinsa kullakin :)



Titti

Meillä oli perheessä järkky vatsatauti kun kuopus oli pari viikkoinen. Minulla ja nelosella oli vatsa ihan kova, ei toiminut millään ja kipeä kuin mikä. Silloin lääkäri neuvoi syömään lakritsia. Nam, ihan luvan kanssa sain napostella hyvää ja sanoa vielä muksuillekin että nämä on sitten äitin nameja:) Koko muu perhe silloin muuten oksensi ja ripuloi paitsi me nelkun kanssa, tiedä sitten mistä sekin johtui että meillä meni toisin päin.



Siivouksesta. Musta tuntuu että parhaillaan mä en muuta tee kun siivoan ja siivoan ja aina saa seuraavana päivänä aloittaa alusta. Toivotonta! Oikeesti, meillä on perjantai siivouspäivä ja se tarkoittaa sitä että isot lapset siivoavat huoneensa (ja hyvin, minä tarkistan) tai muuten ei ole asiaa nettiin taikka pleikkariin. Tämä on hyvin toiminut meillä. Muuten minä imuroin joka päivä ja lattiat pesen kerran viikossa. Tiskikone ja pyykkikone pyörii päivittäin ja useaan kertaan:) Pölyjen pyyhkimisen suhteen olen laiska, myönnän sen. Sellaista yleistä järjestelyä pitkin päivää mutta silti tuntuu että ei kestä kuin hetken ja taas on sekaista, voih.



Kuten Wintergirl niin mullakin on kp17/28-30 ja ovis oli varmaan viime yönä. Niin kipeä vatsa oli yhdessä vaiheessa yöllä että heräsin siihen oikein. Muutenkin vatsa on ollut kipeähkö muutaman päivän ja on jotenkin turvonnut olo. Pitkä on odotus että voi edes ruveta miettimään oireita, hm.



Eilen innostuin leipomaan oikein urakalla. Ihanasti sain pakastimeen herkkuja mutta sitten se tiskivuori, voi voi. Kolmas koneellinen tiskejä pyörii parhaillaan ja nyt alkaa vaikuttaa siltä että tiskit ovat voitettavissa. Tykkään hirveästi leipoa ja vielä kun joku korjaisi jäljet mun perässä niin olisin oikein tyytyväinen. Pistetäänpä siitä sitten uutta galluppia pystyyn, kun niin kivasti on porukka liikkeellä galluppien kanssa, eli kun tuo siivouspuoli on parhaillaan käsittelyssä niin minkälainen kotitalous ihminen olet? Tykkäätkö leipoa ja laittaa ruokaa? Kuinka usein leivot ja oletko hyvä siinä?



Vastaan itse sitten ekana, tykkään tosi paljon leipoa ja leivon kaikenlaisia makeita herkkuja, piirakoita, kakkuja, pullaa jne mutta nuo suolaiset ovat jääneet tosi vähille. Vain yksi ainoa suolainen piiras onnistuu muut onnistun aina pilaamaan. Makeiden herkkujen leipomisessa onnistun hyvin ja onpa niitä useasti kehuttukin:) Ruoanlaitto sen sijaan, siitä en erityisemmin tykkää mutta pakko mikä pakko. En ole hyvä laittamaan ruokaa johtuneeko just siitä että en pidä ruoanlaitosta. Välillä tekisi mieli kokeilla jotain uutta mutta jälkipolvi on niin nirsoa että yleensä jo ruoantekovaiheessa kuulee *mä en ainakaan syö tota* niin että kokeile siinä sitten uusia reseptejä. Kumma että eivät kyllä pullan ja piirakoiden kanssa ole ollenkaan niin nirsoja.



Medison