*SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN vko 45*

Tuo mun aamupäivän fiilis oli kyllä tosi synkeä ja nyt olen saanut vähän siistittyä paikkoja ja lapsiltakin tuli pyydettyä känkkäränkkä-äitiä anteeksi, joten alkaa tämä mieli hieman kohota. Mulla on aina silloin tällöin näitä toosi synkeitä päiviä, onneksi harvoin, mutta kyllä silloin tuntuu, että koko maailma murjoo. Yleensä seuraavana päivänä kaikki on taas niin ihanaa ja onnellista, eli tätä elämän vuoristorataa. Mutta olipa mukava tulla tänne kun oli monta kirjoitusta siivousaiheesta!!!!

Hauska kuulla, että löytyi täältä muitakin " toivottomia" siivoojia, sekin lohduttaa. Satuin muuten radiosta kuulemaan jostain nettisivusta, jonka nimeä en muista, josta löytyy siivousvinkkejä. No meille kyllä saisi saapua joku, joka ensiksikin opettaisi heittämään turhat tavarat pois ja keksisi järkevät paikat tavaroille. Meilläkin on liikaa tavaraa ja liian vähän säilytystilaa, joten jotain tarttis tehdä ja kyllä yksi suuri ongelma on, että olen enemmän sellainen suunnittelija kuin tekijä....



medisonin gallupiin ruoanlaitosta ja leivonnasta: En erityisemmin pidä ruoanlaitosta, suurin taakka siinä lienee se, että on niin vaikea miettiä mitä laittaisi. Itselle harvoin mitään tekee erityisesti mieli ja mies on kyllä hyvä kokkaamaan kaikkea ihanaa ja hemmottelee mua usein iltaisin jollain wokilla tai salaatilla lasten mentyä nukkumaan. Mutta pääasiassa minä siis teen arkiruoat. Leivon lähinnä sämpylöitä, muuten leivonta on pääasiallisesti tyttöjen synttäreihin liittyvää. Pidän kyllä juuri leipomisesta paljon ja tykkään kokeilla aina juhliin uusia reseptejä ja yleensä olen saanut runsaasti kehuja tarjoamisista. Itse en oikein syö makeita herkkuja, joten muuten en ole leiponut ja en ole lapsiakaan halunnut päivittäisiin herkutteluihin totuttaa. Mies kyllä tuossa muutama päivä toivoi, että olisi ihana, jos joskus olisi edes korvapuusteja ja ajattelinkin niitä sille isänpäivän aamuna yllätykseksi leipoa. Medisonin kanssa sama juttu, että olen aika huono noissa suolaisissa piirakoissa ja siihen suurin syy on, että en ole oikein koskaan niistä itse välittänyt, enkä ole niitä ollut kovin innokas kokeilemaan. Mulla sellainen aika usein tarjottu suolainen juttu on katkaraputäytteinen munakasrulla, joka on kyllä ihan namia...



Eli täältä vähän pirteämpää jutustelua tällä kertaa...

Ihanaa, että tässäkin porukassa on edes joku, joka ei ole himosiivooja ;-). Siivoaminen on niin turhauttavaa, kun hetken päästä kaikki on taas hujan hajan. No joo, myönnettävä on, että itsestähän se riippuu, miltä koti näyttää...



Vauva on ollut nuhassa sunnuntaista lähtien. Muuten on mennyt silti tosi hyvin, mutta tänään iltapäivällä sai oikein kunnon raivarin. Ei suostunut edes tissiä imemään, vaikka nälkä oli eikä nenäkään juuri sillä hetkellä ollut tukossa. Tutilla sain sit huijattua tissille. Nyt on onneks taas rauhallinen tyttö. Supotkin varmaan asiaa auttoi.



Joo, pakko kai se on lähteä tuo keittiön sekasotku siivoamaan. Melkoista matalalentoa ollut tämä päivä ja siihen päälle vielä nuo vauvan iltapäiväraivarit. Juu eli hihat heilumaan ;-).



neronja & viisikko

Olenpas aikaisin hereillä ja koneella ja syy on se, että isukki vei tytöt päiväkotiin ja meni sinne isänpäiväkahville samalla.



Kakkonen herätti jo puoli kuuden aikaan kun etsi ihan unisena kännykkäänsä ja raivosi että on hukannut sen. Löytyihän se sitten sängyn alta ja neiti jatkaa yhä uniaan...



Siivouksesta, en ole mikään siivousfriikki mutta yritän että paikat ovat järjestyksessä, meillä tehdään kerran viikossa kunnon viikkosiivous ja joka iltahan töistä tultuani ja aamulla ennen lähtöäni siivoan järjestelen paikat kondikseen.

Esim kaapin ovet ja seinät ovat meillä minun heikkoja kohtiani...

Pyykinpesuun olen yrittänyt kehittää systeemiä, onko parempi pyörittää yks koneellinen per pvä vai pesenkö sitten viikonloppuna ??kaikki pyykit riipuu ihan inspiksestäni....

Muksut siivoavat omat huoneensa tosin pääasiallisesti vasta kun äiti onm jo asiasta pimahtanut mutta kuopusten huoneen siivouksessa autan..



Leivon nykyään enään vain silloin kun tiedän jonkun tulevan kyläilemään tai on jotkut juhlat, tosin silloin kun olin kotiäitinä leivoin useita kertoja viikossa ja pakastimessa oli aina vierasvaraa toisin kun nykyään : (

Makeita leivonnaisia toki enemmän pääasiassa ihan pullaa, mokkapaloja ja kuivia kakkuja mutta on minulla pari suolaisen piirakankin ohjetta jotka onnistuvat hyvin ja josta muksutkin tykkäävät.

Isänpäiväkakunkin haen pakaste-altaasta mutta muksut saavat huomenna leipoa pullaa ja mokkapaloja.



Ruuanlaitto illalla töiden jälkeen kiireisenä ja väsyneenä ei ole mitenkään mukavaa mutta ajan kanssa esim viikonloppuisin on ihan ok. Tosin meillä ei mitäään uusia reseptejä paljoa viitsi kokeilla kun vastaanotto on aina murskaava. Isäntä meillä ei syö missään muodossa sipulia,( en kykene edes huijaamaan, olen yrittänyt ) ja muutenkaan mausteisesta ruuasta en itsekkään kovin paljoa välitä.

Tuttua kotiruokaa kun tekee niin saan joskus jopa kehuja lapsilta !!

Mieskin meillä tekee aika ruokaa arkena varsinkin ja on ihan kiva tulla valmiiseen pöytään työpäivän jälkeen...



Mitähän muuta mun piti vielä kommentoida, en muista...



Omaa napaa sen verran, että tänään kp 34 / 28-35 ja eilisessä hcg-kontrollissa arvo oli alle 1 joten raskaanakaan en ole !!

Vähän kutkuttais siivousinspis kun kaikki nurkat ahistaa joten taitaa olla täti matkalla meille.. manatkaahan kaikki nyt kuorossa se akka tänne !! Harvoin sitä näin innolla kylään odotellaan !!



Koipikin alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi joten taidan tänään mennä koiruuden kanssa pikkuisen tuohon nurkalle nuuskimaan talvisia tuulia..

Sanoinkin pomolle että meidän pitää saada työsuhde-etuna sellaiset raudat kenkiin, että pysytään pystyssä mutta niitä odotellessa uhmaan kohtaloa ja menen ulos...



Nyt menen keittämään lisää kaffetta ja mietin mistä alkaisin tän suuren siivouksen ahkeroinnin...



Isotikru joka on tänään virtaa täynnä!!!

Tänne kun tulin ummetusta valittelemaan oli tulos toivottu=)Heti suoli käynnistyi,ilman poppakonsteja;)Raakaa porkkanaa kehoittivat tuolla odotuspuolen syömään ja Medison antoi ohjeeksi lakritsin,mitään en kuitenkaan ehtinyt koittaa=)



Leipomisesta.Olen puuskittainen leipoja.Tulee kausia kun leivon paljon,pakkaseen asti.Sitten taas hiljaisia kausia kun en saa mitään aikaan.



Kertokaa mulle uskaltaisko alkuun ,synnytyksen jälkeen,heti luottaa imetyksen tehoon ehkäisynä?Ihan alta 1v ikäeroa en toivo mutta aika pian sais vauvaa tulla lisää taloon=)Mullahan kakkonen sai alkunsa ilman menkkoja,täysimetyksessä esikko,hänen ollessa noin 6kk.Mutta olin silloin 21v,nyt kuitenkin 10 v vanhempi.Eikö se hedelmällisyys kuitenkin hieman heikkene kun ikää tulee?Musta tuntuu että olen ihan hassu kun puhun näistä=)Miehen kanssa just" juteltiin" .Sanoin että perheen lukuna 9 olis kiva ja hän siihen että kyllä se sitten täytyy saada tasan kymppi!Käski mun mennä hedelmällisyyshoitoihin että tulis useampi kerralla=)

Tälläisiä puhun ja höpötän,eikä vauva ole edes syntynyt.Eikä edes voi tietää mitn menee,kaikki sujuu...

Ojentakaa nyt hölmöä!!!=)



terkuin,Leanna,5 nappulaa ja sisukas sissi rv 21

Siivouksesta ollut täällä jonkun verran puhetta.. Tunnustaudun niihin ihmisiin, jotka pitävät siivoamisesta.. Joskin joskus tuntuu että juuri kun on saanut siivottua niin täytyy taas uudestaan aloittaa.. Ja joskus ei kerta kaikkiaan iske yhtään paikkojen puunailu.. Lapset meillä pitää huoneensa suht siisteinä, paitsi kuopus, joka tarvitsee minut usein seurakseen että saa jotain aikaiseksikin.. Ja tuota teini-ikää lähentelevää pitää välillä " kiristää" että jotain todella tapahtuukin..

On se kiva kun on kunnolla tilaa asutella,mutta kyllä ne kaikki neliöt kun siivoaa on usein aika puhki olo, joten ei auta kun yrittää pitää päivittäin pieni siivoushetki.. Nyt ollut kaksi päivää yksi matto ulkona " tuulettumassa" kun into aika nollassa.. Mutta jos tänään ottaisin itseäni niskasta kiinni ennen kuin pitää töihin lähteä..

Aiemmasta koulutuksestani johtuen olen suht kova kokkailemaan ja leipomisestakin pidän, tosin en itse syö useinkaan niitä herkkuja, mutta muu perhe pitää huolen ettei ne jää kauaksi aikaa pyörimään nurkkiin..

Tänään se pitäisi myös täytekakkupohja pyöräyttää isänpäivää varten..

Omasta navasta sen verran.. kp 24/24-28pv ja mulla ei ole minkäänlaista tuntemusta mistään mitä tuleman pitää.. Outoa! Joten eihän tässä auta kuin odotaa ja ihmetellä... Kuulumisiin!

Voi itku. Kirjotin pitkän tarinan ja hävitin sen jonnekin...

No lyhyesti galluppiin: Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa.

Eniten leivon pakkaseen pullaa ja leipää.



Viikonloppu ja isänpäivä häämöttää. Me lähdemme isänpäiväviikonlopun jälkeen eli siis ens viikonlopulla miehen kans kaksistaan pitkästä aikaa Tallinnan risteilylle. Jee jee. Lapset menee yökylään mummolaan.



Hmm. tätikin on lähtenyt siihen mennessä, joten voidaan alotella vauvapuuhia!

Neppis????? Onko tietoa, voivatko pikku-simpat tulla laivassa merisairaaksi, eivätkä löydä perille...eksyvät matkalla pienet reppanat jos kovin myrskyää ja äiti heiluu laivan mukana??? Hehe!!!



Hauskaa viikonloppua kaikille!

Olenpas ollut tänään ahkeralla päällä. Aamulla laiskotti ihan kauheesti mutta otin sitten itseäni niskasta kiinni ja imuroin ja pesin lattiat, puunasin vessan puhtaaksi(yök) ja leivoin 4 kauraleipääkin. Sen lisäksi tietty ne normaalit pyykit ja tiskit. Olen aikast tyytyväinen itseeni tänään:)



Mitähän tuolla pinossa olikaan, nyt ei kerta kaikkiaan muisti toimi. No taidanpa jättää kommentoinnin siis väliin.



Leanna, hyvä että vatsa toimii vaikket ehtinytkään poppakonsteja kokeilla:)



Kirjoitelkaahan kuulumisia



Medison

Leanna, anna mennä vaan♥ No joo, siis sehän on jokaisen oma päätös tottakai, mutta jos kerta melko pian saisi seuraava vaavi taloon tulla niin aika turha mun mielestä on mitään erityistä ehkäisyä käyttää. Ehkä ensimmäisen kuukauden tai kaksi voisi kummiukkoja suosia mutta onhan sulla toi täysimetys ehkäisynä käynyt sen 6kk silloin nuorempanakin. Loppujen lopuksi kuiteskin päätös on sinun.



Neppis, missä on tämän päivän Simo Simpan tarina? Ei ollut tarinan tarinaa pinossa vielä. Mihin lie Simo jäänyt telkien taakse tietty...



Medison

meitä neljännestä haaveilevia kehotettiin siirtymään teidän seuraanne, kun oma neliapilamme kuivahti kokoon. Toivottavasti olemme tervetulleita, vaikka suurperhe onkin vielä haaveiluasteella.



Siivous on jo näinkin isossa perheessä päättymätön urakka. Tykkään siitä kun on siistiä ja tykkään siivota, teen sitä joka päivä, mutta joustavasti. Jos joskus on muuta kiirusta, en ota paineita vaan siivoan sitten heti kun ehdin. Ruoan laitosta tykkään, mutta en leivo koskaan.Pyykkiä pyöritän päivittäin pari koneellista. Näin voin tehdä, koska olen hoitovapaalla. Jos olisin töissä, siivoaisin keskitetysti vkonloppuisin. Isommat siivoavat jo jotenkin omat jälkensä ja huoneensa.

Tervetuloa vain kaikille uusille! Kyllä nelilapsinen perhe nykyään jo lasketaan suurperheeksi.



Leipomisesta ja ruuanlaitosta kyseltiin. Minä olen leipomisen suhteen vähän sellainen kausi-ihminen. Välillä leivon usein ja välillä en vähään aikaan mitään. Silloin kun leivon, leivon ihan kaikenlaista. Siis suolaista ja makeaa. Ainoastaan perinteisen pullan leipominen on viime vuosina jäänyt, lähinnä oman hiiva allergiani takia :( Ruokaa on tietysti pakko laittaa päivittäin ja teen kyllä yleensä itse kaiken. Tykkään laittaa ruokaa ja silloin, kun on aikaa, on mukavaa kokeilla jotain uutta. Innostus ruuanlaittoon on periytynyt sekä isän että äidin puolelta. Isä varsinkin on oikea taituri keittiössä :) Meillä lapsillekin kelpaa ruoka laidasta laitaan (ainakin enimmäkseen), eli monta sellaista ruokaa ei ole, jota ei voisi ollenkaan kokeilla. Ja koska minä olen perheen ainoa kunnon allergikko, niin rajoituksia on vain minulla.



Meillä alkaa vähitellen *kop, kop* tauti hellittää. Mieskin alkaa olla jo tolpillaan :)



ON: Tänään ja eilen on viluttanut ja väsyttänyt jo enemmän. Tänään otin tirsat sekä aamu- että iltapäivällä :) Tänään aamusta oli olevinaan vähän huono olokin, muuten ei edelleenkään oireita ihmeemmin.



Sellaista vielä kyselen, että mitenkäs meinaatte viettää isänpäivää? Meillä aamusta on perinteiset kakku-lahja seremoniat ja iltapäiväksi olen varannut miehen lemppari ravintolasta pöydän. Yllärinä siis. Aiotaan siis viettää päivä ihan oman perheen kesken ja pappoja muistetaan muuten.



Jep, taas on mentävä. Illan jatkoja kaikille.



M + 4 + rv 4+6

Täällä ollaan. Pienten kanssa raahauiduin ruokakauppaan ostamaan joukkueelle muonaa ja meidän isukki saa lahjaksi tyynyn. Voidakseen nukkua yönsä entistäkin makoisammin ja levollisemmin, ilman jumiutuneita niskoja. Tänäänkin aamulla hää huokaili ihastuksissaan, että taisi juniori nukkua paremmin kun ei mitään kuulunut... RÄYH.. ei sen kuorsauksen läpi ehkä muutenkaan kuuluis mutta kun ipana pysyy hiljaa niin kauan kuin on tissi suussa. Meillä on koko perhe ollu hereillä yhden takia, niinpä päätin pitää sen hiljaisena ainoalla osaamallani tavalla.

Ihan uskomatonta, että on neljättä lasta en saa nukkumaan öitä. Eipä silti, aluksi ei nukkunu päivälläkään kuin 20 min pätkiä. Onneton kersa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan-- kaikki tavanomaiset kotikonstit olen jo kokeillu- tuloksetta.

Mun akilleenkantapää on vessa. Mä en voi sietää keltaisia pirskeitä pöntön rinkalla tai lähimailla.. Mulla nousee samantien tukka pystyyn kun näen tai mikä kamalampaa:haistan. Mulla on tosi tarkka vainu. Ja jarruraidat pöntössä saa mut oikeasti kirkumaan.

Sunnuntaiaamun iloja on mennä vessaan kun muut nukkuvat ja hinkata se kloriitilla tai jollain muulla yhtä jytyllä aineella puhtaaksi. Se hammasharja on käytössä. Ja jos täti on tuloillaan, viikkoa ennen saatan hinkata sen joka päivä. Muuten tarkkailen vaan niitä pisaroita etteivät hotellia perusta.

Leipomisesta: mä olen kehittyvä yksilö. Ensimmäisillä leipomillani pullilla olisi tappanu virtahevon. Sen verran tiukkaa tavaraa sain tehtyä. Nykyisin olen erikoistunut pannukakkuun.. Vähän niinkuin Forest Gump: koskaan ei tiedä miltä Neppiksen pannari näyttää vaikka samat aineet on käytössä. Joskus pannari turpoaa kattoon asti, joskus keskelle nousee yksi vaatimaton, orpo kuplaparka.

Pakkaseen asti ei ehdi.. Enkä mä niin paljon jaksa kerralla leipoa. Huh, tulee vaan enemmän sitä tiskiä.

Pyykistä: mä yritin pestä viikonloppuisin mutta se vuori kasvoi miehen korkuiseksi ja uhkasi mun elintilaa joten olen päättänyt nitistää sen pala kerrallaan. Usein kone laulaa kerran, pari päivässä. Olen myös päättänyt, että uusia ei pestä ennenkuin puhtaat on kaapissa. Rakas mieheni on kova pyykkäämään vapaa-aikana muttei ikinä laita kaappiin asti vaan puhtaista pyykeistä kasvaa jättimäinen vuori silitettäviä, ruttuisia rättejä. Kun vahtii konetta, ettei se ole pysähdyksissä kovin kauaa, saa vaatteet suht sileinä ulos ja mahdollisesti kuivausrumpuun. Silitän vain jos on pakko. Sinkkuna silitin jopa pikkuhousut ja vielä ykkösen ja kakkosen jälkeenkin.. Nyt olen itselleni jo armollisempi. (laiskempi)

Elämähän alkoi siitä kun kaikkien simppojen isä, suuri soturi Simeoni lähti merille jonkun karvaturrin kulkusissa. Seireeni vietteli karvaturrin ja Simeoni joutui paiskatuksi autiolle saarelle, pimeään ja kylmään. Koska ei ollut tulentekotaitoinen kaveri vielä silloin, opetteli uimaan. Suuren Simeonin jälkeläiset nauttivat hyökyaalloista ja osaavat loistavasti myös kuviokelluntaa. Näkisittepä vain miten somasti siimahännät kulkevat muodostelmassa aallonharjalla.

Vähän kehittyneemmät yksilöt kestävät myös merimatkailun ilot mutta ne pitää saada siirtymään naispuoliseen kantajaan ennenkuin se kaamea, hirveä katastrofaalinen, joukkosurmaaja Viina ehtii tappaa ne kolmeksi kuukaudeksi. (Useinhan laivoilla on juuri tämä ongelma) >Paitsi eräs simppa suvun haara on kehittänyt äärimmäisen itsepuolustusmekanismin. Tarvitaan vain yhden illan lomaromanssi, sopivasti lirkuttelua ja viinaksia ja pettänyt ehkäisy.. ja lopputulos on laakista raikas ;) Usein ehkäisynä on ollut kondomi.. ellei heppu osannut hajoittaa sitä kynsillään tai tumpeloinut sitä puolitiehen niin nämä kehittyneet yksilöt pyörivät akselinsa ympäri kuin siimaleikkurit ikään ja menevät kumista läpi.



Mene ja tiedä mihin meidän horisko täti on joutunut.. Vessaa ei kyllä haluta mennä siivoamaan. Tämä meidän viimeisin simppakanta kuoli viimeistään joutuessaan meikäläisen kuumeiseen kroppaan.. nehän tunnetusti viihtyy viileässä ja likkaassa. Oli muuten kuuma ja suht nihkee käytävä mitä kulkea.. yök..

Huh mikä maratooni- nyt iltapalan syöntiin..



*tanssii ja laulaa tädin kutsuksi sadetanssia* kaikille meille jotka sitä tällä kertaa odotamme.

Kiitos tuosta iltasadun tyngasta!! Hohhoijaa vois sita kai menna yhet simpat paastaan pakahduttavasta pussistaan tana iltana; meikalaisen lahelle kun ei nyt muutamaan pv ole asiaa niin pitanee muuta leikkia keksia, heh !

Kp 2 menossa, ja en siis enaa kayta kuin kumeja seuraavaan kiertoon; ei mulle kylla noi pillerit sopinukkaan, lihosin kuukaudessa nelja kiloa!

Ihme ja kylla muita ' hairioita' en huomannu, en edes tavallista artyisampi ollu..

Ja Galluppiin: Oon ruoka-alan immeisia, joten kaikki konstit ja kommervenkit olis hallussa, muttei huvita kuin silloin talloin jotain erikoisempaa vasata lahinna itselleni ja miehelle tai kun on vieraita. Oma jalkikasvu on liian valikoivaa, eivat tavallista kotiruokaa kummempaa mukisematta suuhunsa laita! Ja mulla on oikein hyva perusruokakeittokirjakin jos joskus jotain haluis lisata normaaliarkeen. Eniten tykkaan leipoa makeita, kakkuja, piiraita ja kaikkea erittain lihottavaa! Pakkaseen ei meillakaan montaa palaa ehdi, mutta hyvaa se on, vaikka sitten paastoonkin niita ylimaaraisia taas monta paivaa!

Jouluna esim. meilla on neljan ruokalajin menyy joka enimmakseen on mun valmistama, paaruuan tekee yks vieraista isannan avustuksella. Taa on joulutraditiota meillapain.

Mutta nyt iski muistinmenetys, joten nukkumaan nainen! Hyvat yot.

oikein hyvä tarina eikun jatkoa vaan keksimään !



Pikaseen tulin lulemaan ennen kun lähden tästä tyttötrioni kanssa shoppailee isänpäivälahjaa ja herkkuja.



Esikoinen sairastaa edelleen ja se jääpi kotiin isukin ja koiruuden kanssa pötköttelemään.



Koipi alkaa olemaan paanemaan päin ja tänä-aamuna kävin viemässä koiruuden aamupissalle.

Täti kun vielä suvaitsisi tulla visiitille niin alkais elämä voittamaan.



See you later...meikkis lähtee nyt shoppaamaan ( todellisuudessa ei vois vähempää kiinnostaa kun nuo pimut taas alkaa sen mankumisen kaupassa ...)



Isotikru

jääny vähän vähemmälle koneella käynti kun kaikki kolme lasta ollut kipeinä :( nuorin ja vanhin jo parempia muta keskimmäinen aika huonona, tiiä pitääkö taas uudestaan mennä lääkäriin.



leipomisihmisiä en ole yhtään! sämpylät osaan hätäsesti väsätä jos on pakko. ruokaa laitan ihan mielläni mutta täytyy myöntää että iltasin ei kovin kummaset ruuat ole, kun töissä käyn nyt tässä kolmosen ja toiveissa olevan nelosen välissä :)

viikonloppuna sitten vähän paremmin jaksaa väsätä ruokia. harmi vaan että lapset sattuu olemaan vähän nirsoa sorttia mutta jospa ne pikkuhiljaa tottus vähän erilasempiakin pöperöitä syömään ainaisten muusin ja lihapullien tilalla.

Siitä eilisestä tanssista ei tullu muuta kuin lumisade.. jatkan jollain muulla vaikka hiphopilla.. Sen verran täti lymyilee, että voin haistaa ja muut kyllä kuulee.. äiteestä lähtee taas sellaiset ohjeet, että heikompia hirvittää. Vessaki piti aamulla kuurata vaikkei ole edes sunnuntai ;)



Sen verran vaan kerron meidän viimeisestä simpasta, että se ei enää kestäny yksinäisyyttä vaan päätti päivänsä kietomalla häntänsä kaulansa ympäri..( Tosin tarina ei kerro missä on siittiön kaula.)

Tänään kyllä ajattelin isänpäivän kunniaksi houkutella muutaman satamiljoonaa taas seikkailemaan. Vieläkin jatkuu aavikkoseikkailu mutta koskaan ei tiedä milloin se keidas tulee vastaan.



Hahaa, pakko kertoa mitä tein.. Se clearbluen uutukainen kallis testi, johon ei ensin tullut edes kontrolliviivaa viimeviikolla, sai olla tänään koekaniinina. (tuli se kontrolliviiva kun heitin tulpan kiinni, annoin olla parikymmentä minuuttia roskiksessa ja uskomatta silmiäni vedin vielä korkin auki- nega sieltä tulla tärähti ja komea kontrolliviiva) Mutta siis asiaan:

Mä purin sen palasiksi ja tutkin eikö yhtään plussahippusta löytyisi, edes pienen pientä. No ei ollut mutta siinä hitsin kalliissa testissä on viivan paikka. Tämä oli siis se pointti... mä kun luulin, että niitä paikkoja on vain halvemmissa versioissa. Lopulta taitoin siltä tikulta niskat nurin ja tungin sen suohon... nooh.. roskikseen ja vein pussin ulos asti etten vain vielä kaivelis sitä jollain tekosyyllä.

Ihan tärähtäny koko emäntä!



Ja poistuu etsimään hiphopmusiikkia lastenhuoneista.. lalaa

Kilahtanut Neppis ja kp 40/28-40

Työpäivä pulkassa ja ehtinyt jo vähän siivota paikkojakin kuntoon ja täytyy myöntää että tällä kertaa oli huusholli ihmeen siisti mun tullessa kotiin*mihinköhän se ruksi pitäs vetää*



Mä sain tänään kuulla että sain VAKITUISEN työpaikan! Olo on tosi helpottunut ja olen ihan innoissani. Tammikuussa aloitan ihan normaalisti työt ja nyt on isäntäkin innoissaan, hän kun on ollut koko ajan sitä mieltä että ensin pitää varmistaa työpaikka ja vasta sitten olisi kuutosen aika. Niin että seuraavassa kierrossa käyn kyllä lypsämään oikein monen monta Simo Simppaa liikenteeseen jos niistä vaikka joku osaisi löytää perille sinne Maija Munasolun luoksekin. Ihanaa kun on sitten kerrankin työpaikka odottamassa mihin palata, jee jee.



Omaan napaan ei ihmeitä. Ensi viikko vielä normaalisti ja sitten seuraavalla viikolla onkin tätivierailun aika. Olen kyllä asennoitunut niin että täti tulee, jotenkin on aika pessimistinen olo tämän kierron suhteen, hm.



Isänpäivän vietosta kyseli Misti? muistinko oikein, hm. Me ollaan aamupäivä ihan kotona ja puolilta päivin mennään miehen vanhempien luokse syömään. Tämä on ollut meillä traditio niin kauan kuin muistan. Sen jälkeen poiketaan pikaisesti oman isäni luona ja miehen isoisän luona. Ilta sitten vain ollaan perheen kesken ja nautitaan olosta.



Vähän tuli sellainen hui myöskin kun ajattelin että enää puoltoistakuukautta aikaa olla kotona ja sitten alkaa taas se hoitoon raijaaminen ja muu. . No, jospa sitä ei tarttis kauhean kauaa tehdä...



Medison+5 ja kp19/28-30

Keittiön kaapeissa ovat tänään tavarat saaneet kyytiä kun olen niitä järjestellyt ja rätti kädessä muutenkin keittiössä häärinyt.



Aamupäivästä käytiin koko muksulauman kanssa ostamassa iskälle

fleece-takki, sellaiselle kun on aina käyttöä.



Huominen isänpäivä vietetään ihan kotosalla omalla porukalla ja aamulla saa isukki kahvit ja kakut sänkyyn lahjojen kera.

Meillä kun on elossa enään miehen isä ja asustelee pohjois-suomessa mutta kortti on viety postiin ja huomenna sitten kilautetaan ja onnitellaan.



Pyykinpesu jatkuu ja illanpäälle saunaan ja nukkumaan ja ehkä hmm simo simppojakin pitänee päästää vapauteen, raukat kun eivät ole uiskennelleet hetkeen, kiitos äitin kipeän koiven..



Mutta nyt menen jatkamaan rätin kanssa seurustelua vielä hetkeks..



Isotikru

Pikasesti koneella käväsen...meillä isänpäivänä aamulla iskälle kannetaan aamukahvit sänkyyn onnittelulaulun kera ja iltapäivällä kans poiketaan pappoja onnittelemassa...eipä sen kummempia seremonioita...



Onnea työpaikasta...nimimerkki unohtui!!!!!! Itsekin sain vakityön muutama viikko sitten. Kyllä se mieli kevenee, kun tietää, että raskaus ja vauva-ajan jälkeen on töitä.



Neppis...Hmm. pitäsköhän koittaa pitää tuo ukko siellä laivalla pois baarien luota???? Meiän mies juo tosi harvoin. Suunnilleen yhden kaljan kuukaudessa...joten tuntus aika ikävältä kieltää sitä yhtä tai kahta tuoppia, mutta jos pikku simot ja sissit on vaarassa niin ikävää on sekin!!!!



Nyt pitää mennä....

Ja hyvää isänpäivää joka tupaan :) Meillä isi parka joutui aamulla odottelemaan sängyssä hereillä, että me loput saatiin aikaiseksi nousta ja keittää kahvia :) Kun minä lopulta nousin, mies vain sihahti peiton alta, että " mulla on jo kauhee pissahätä" . No, hetken joutui raukka kupla otsassa odottamaan, että saatiin kahvit tulemaan ja lapset laulaen paikalle :)



Kohta puoleen ollaan lähdössä syömään ja loppuilta sitten joko vaan ollaan, tai sitten mies tekee vähän remppaa ja me muut vaan ollaan :)



Täällä Pirkanmaalla sataa taas vaihteeksi lunta ja tuulee aika kovasti. Aamuyöstä hain kuopukselle yskänlääkettä ja katsoin samalla keittiön ikkunasta ulos. Lunta tuli ihan vaakatasossa ja sitä tulee edelleen.



Ai niin, Medisonille paljon onnea vakityöpaikasta! On se kyllä mukava juttu jo ihan ajatuksenakin, että se työpaikka on odottamassa. Minullakin se vielä on, vaikka en tiedäkään, palaanko siihen koskaan. Sen näyttää aika.



Nyt on parina päivänä mulla ollut vähän huonoa oloa, johon auttaa syöminen. Eikä tietysti mikä tahansa käy, vaan mitä ruokaisampaa tavaraa, sen parempi. Siis hedelmät tms. ei käy ollenkaan, vaan äskenkin lämmittin eilistä lasagnea, vaikka kohta ollaan menossa syömään :) Ja vaakaan en kohta uskalla enää mennäkään :(



Mutta nyt täytyy lähteä katsomaan peiliin, josko sitä saisi itsestään ihmisen näköisen :)



Misti ja nelikko sekä rv 5+1

Kävin oikein esittäytymässä tuolla esittelypinossakin, joten nyt olen sitten " virallisesti" mukana kuumeilijoissa :)

Tosin kuume on aaltoilevaa ja ajoittaista. Kuume alenee tehokkaasti aina kuopuksen kiukkukohtauksen ja liiallisen" mitäs jos käy niiin ja näin" pohdinnan ansiosta.



Joka tapauksessa, viimeksikin kirpparilla vieraillessa katse hakeutui ihaniin vauvan tamineisiin ja bongasin oikein edukkaan rintarepunkin. Oli melkeinpä pakko ostaa... Ajatuksella " kai tätä joskus joku tarvitsee" . Maltoin kuitenkin mieleni.

Tänään isänpäivälounaalle taapertaessa katselin kolmikkoani ylpeänä ja leikittelin ajatuksella, että kolmikon jatkeena taapertaisi vielä yksi. Ajatus tuntui oikein mukavalta:)

No joo.. Takaisin tähän päivään...



Onko teillä suurperhellisillä kavereina paljon suurperheellisiä? Omassa kaveriporukassa on 2-3 lapsisia perheitä ja heilläkin on jo lapset aikas pitkälle hankittuna. Mieleen ei heti yhtään potentiaalista vauvakuumeilijaa. Vähän harmittaa, koska en viitsi kauheasti jutella kavereiden kanssa näistä vauva-asioista. Tiedän itse, että vauvakuumeeseen sairastuneet voivat tuntua kovasti rasittavilta, jos itsellä ei ole mitään intressejä perheenlisäyksen suuntaan.

Kukaan kavereistani ei myöskään enää ole kotona lasten kanssa, joten minulla koittaisi yksinäiset päiväkahvit, jos vielä mahdollisen nelosen kanssa mammalomalle jäisin. Olen mielestäni aika sosiaalinen ja kaipaan juttukavereita. Kai sitä aina sitten uusiinkin mammoihin tutustuisi, mutta nyt asia mietityttää...