Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä toi dokkari nelosella! MITEN noin naiset voi ponnistaa noin hiljaa??
09.01.2007 |
Saako ne kunnolla lääkettä? Mä haluan kanssa tuollaisen synnytyksen!!
Kommentit (33)
Enkä muutenkaan suuremmin karjunut. Ilman kivunlievityksiä synnytin. Yksilöllinen juttu kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi silti näyttää yleisesti telkassa noita kun niitä karmeita synnytyksiä!!
selinmakuultaan ja niin rauhallisina (siis ennen puudutusta). Mä hyppäsin aina sängyltä ylös ja en ois ikimaailmassa pystynyt olemaan sen kivun kanssa makuullani.
Sitä paitsi ei synnyttäminen ole mikään kilpailu (tai toisille taitaa olla) Miksi pitää kärsiä kivuista jos ne on mahdollista saada halutessaan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
eivät paljoo tuskastuneelta näyttäneet kun valittivat kipeitä supistuksia...pah, naurettavaa! Eivät edes tienneet koska pitää ponnistaa!!!Itse olen synnyttänyt 2 kertaa, mutten ole epiduraalia ottanut kummassakaan, vaikka ihan hirveen matala kipukynnys... Toinen synnytys meni pelkän ilokaasun avulla enkä huutanut enkä kironnut ;)
Kun minua sattuu oikein kovasti, ihan minne vain, en saa suustani mitään ääntä. Nuo purulihakset ovat niin tiukasti kiinni, etten pysty puhumaan enkä huutamaan.
Muistan hämärästi synnytyksestä, kuinka kätilö sanoi, ettei tarvitse olla hiljaa, että voi huutaakin. Eli naamasta näkyi se kipu, mutta kun ei tule ääntä, niin ei tule.
Kaksi lasta olen synnyttyttänyt luomusti. Olisin kyllä halunnut kivunlievitystä, mutta tulin aina sairaalaan liian myöhään. Ilokaasusta ei ollut yhtään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehäln on ylämäkeen ponnistamista
ei ihme että tumman naisen synnytys kesti niin kauan kun jo avautumisvaiheessa makoili!!!!
aivan järjentöntä, oisivat edes nostaneet puoli istuvaan asentoon jos eivät halunneet liikkua
akat oli nii freshin näkösiä synnytyksien jälkeen..Hemmetti, mulla verisuonet katkeili silmistä ja kasvot iha kans " kesakoilla" ku ponnistin kaikki suonet läpi ihosta..:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tähden, että josko kenties tarvittaisiin imukuppia. Aukenemiseen meni tunti ja kymmenen minuuttia 1cm->10cm, tippaa ei ollut laitettu tai muutakaan vastaavaa. Ponnistus kesti 2 minuuttia.
Että riippuu ihmisestä, mikä asento paras. Mulla ei ainakaan vaikeuttanut mitenkään. Eiköhän se ole tärkeintä, että lapsi ja äiti voi hyvin, tapahtui se synnytys sitten miten tahto?
Sit mua ihmetytti todella toi selinmakuu ponnistaessa. Ei ihme et ei meinannu sen mustan lapsen vauva syntyä. Näytti todella hankalalta ponnistusasennolta.
Sit siin kaksossynnytyksessä ihmetytti vähän, et miten se gyne ei ollu huomannu et ne molemmat muksut tunki yhtäaikaa maailmaan???
Yleensä sisätutkimus paljasta ton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkeä vollotin kyllä jokaisen lapsen syntymän kohdalla :)! Oon aika höperö...
Vierailija:
akat oli nii freshin näkösiä synnytyksien jälkeen..Hemmetti, mulla verisuonet katkeili silmistä ja kasvot iha kans " kesakoilla" ku ponnistin kaikki suonet läpi ihosta..:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei enää vaikutusta ponnistusvaiheessa... ja kyllä sattui ja niin kova homma homma että hiki vaan lensi - pintaverisuonten en kyllä huomannut katkenneen mutta muuten olin karmean näköinen lopuksi. Mies moppas hikea ja antoi juotavaa. Joten nuo pari tyyppiä dokkarissa näytti olevan vaan kuin piknikillä...
Vierailija:
Itkeä vollotin kyllä jokaisen lapsen syntymän kohdalla :)! Oon aika höperö...
olin etukäteen pyytänyt saada liikkua ja olla luomuna ilman kivunlievityksiä ja käydä ammeessa ja kiikkua ja palloilla ja laulaa ja tanssia ja synnyttää pystyssä jne jne.
No itse h-hetkellä ei tullu mieleenkää tehä muuta ku maata siinä pöydällä ja täristä.
Epiduraalin otin vastaan taivaan lahjana...
Mutta ponnistus oli musta hauskaa verrattuna supistuksiin. Loppuvaiheessa totesin sen kummemmin karjumatta että nyt sattuu, mutta muuten seni kätilön kanssa rupatellessa.
Mun käsittääkseni epiduraali poistaa supistuskipuja, muttei se siihen ponnistuskipuun vaikuta millään tapaa...
En tuntenut kipua ja keskitin kaikki voimat ponnistamiseen.
Avautumisvaihe olikin sitten ihan eri juttu...
Se oli se kivuliain vaihe.
Itse kävelin kolmatta synnyttäessä edestakaisin ympyrää hiki valuen ja puristaen vesikannua kädessäni viimeiset kolme tuntia. Sitten vasta otettiin kohdunkaulanpuudutus kun jalat alkoi mennä alta ja minuun ei enää saanut kontaktia. Sitä ennen olin ollut kotona siihen asti, että olin 7cm auki.
Tollanen piipertäminen ei oo mistään kotoisin mitä tossa ohjelmassa oli..
Vierailija:
olin etukäteen pyytänyt saada liikkua ja olla luomuna ilman kivunlievityksiä ja käydä ammeessa ja kiikkua ja palloilla ja laulaa ja tanssia ja synnyttää pystyssä jne jne.
No itse h-hetkellä ei tullu mieleenkää tehä muuta ku maata siinä pöydällä ja täristä.
Minä myös olin suunnitellut että kävelen ja seison koko avautumisvaiheen ja ponnistan jakkaralla. Lamaannuin hirvittävistä supistuskivuista niin, että kun olin kerran kömpinyt siihen sängylle en siitä 20 tuntiin noussut kuin kerran wc:hen.
Koko synnytys olikin sitten aivan katastrofaalinen.
Ja ponnistin muuten juuri tuollaisessa asennossa : makullaan jalat levällään ylhäällä jalkatuissa, se oli aivan toivoton ja epäluonnollinen asento.
Alue: Aihe vapaa
eivät paljoo tuskastuneelta näyttäneet kun valittivat kipeitä supistuksia...pah, naurettavaa! Eivät edes tienneet koska pitää ponnistaa!!!
Itse olen synnyttänyt 2 kertaa, mutten ole epiduraalia ottanut kummassakaan, vaikka ihan hirveen matala kipukynnys... Toinen synnytys meni pelkän ilokaasun avulla enkä huutanut enkä kironnut ;)