Hyvä toi dokkari nelosella! MITEN noin naiset voi ponnistaa noin hiljaa??

Luulisin, että kolmesta naisesta ainakin yksi olisi karjunut.

Vierailija:

akat oli nii freshin näkösiä synnytyksien jälkeen..Hemmetti, mulla verisuonet katkeili silmistä ja kasvot iha kans " kesakoilla" ku ponnistin kaikki suonet läpi ihosta..:(

Ensimmäisessä synnytyksessä otin vain ilokaasua ja ponnistus vaiheessa, enkä missään muussakaan vaiheessa huutanut. MIksi ihmeessä olisin?? Turhaa vain olisi vähäiset voimat ehtyneet. Muutaman kerran sanoin, että perkele, tästä ei tule mitään.



Toisessa synnytyksessä en saanut kipulääkkeitä enkä myöskään ilokaasua, kun laite oli rikki. Supistuksia lisäävää lääkitystä sain, kun ne loppuivat aina kuin seinään vaikka synnytys oli käynnissä. Tässäkään en huutanut, muutaman kerran kiroilin ja syy aivan sama kuin ekassa, olisin huutamisella menettänyt viimeisetkin ponnistusvoimat.

Itselläni on avautumisvaihe ollut kummallakin kerralla niin kivulias, että olen häilynyt osittain tajuttomuudessa.

Ja kyllä huusin, ja paljon. Jokaisen supistuksen aikana.

Vierailija:

Ensimmäisessä synnytyksessä otin vain ilokaasua ja ponnistus vaiheessa, enkä missään muussakaan vaiheessa huutanut. MIksi ihmeessä olisin?? Turhaa vain olisi vähäiset voimat ehtyneet. Muutaman kerran sanoin, että perkele, tästä ei tule mitään.

Toisessa synnytyksessä en saanut kipulääkkeitä enkä myöskään ilokaasua, kun laite oli rikki. Supistuksia lisäävää lääkitystä sain, kun ne loppuivat aina kuin seinään vaikka synnytys oli käynnissä. Tässäkään en huutanut, muutaman kerran kiroilin ja syy aivan sama kuin ekassa, olisin huutamisella menettänyt viimeisetkin ponnistusvoimat.

Minulla on molemmissa synnytyksissä ollut kaikista kivuliain vaihe, kun istukan irtoamisen jälkeen alkanut helvetilliset jälkisupistukset. Kohtu palautui parissa vuorokaudessa normaali tilaan.



Nuo jälki kivut oli shokki, kun kukaan ei koskaan ollut kertonut, että tuollaisiakin tulee. Tuohon vaiheeseen sitten tarvitsinkin jo kipupiikin. Itse synnytyksen oli lastenleikkiä noihin jälkeisiin verrattuna, kuin kovalla kakkoshädällä käynti itse synnytys minulle.

Vierailija:

Kun minua sattuu oikein kovasti, ihan minne vain, en saa suustani mitään ääntä. Nuo purulihakset ovat niin tiukasti kiinni, etten pysty puhumaan enkä huutamaan.

Muistan hämärästi synnytyksestä, kuinka kätilö sanoi, ettei tarvitse olla hiljaa, että voi huutaakin. Eli naamasta näkyi se kipu, mutta kun ei tule ääntä, niin ei tule.

Ihan sama juttu! Yritin joitakin kertoja sanoa jotain, mutta en saanut sanaakaan ulos. Mies puhui jälkeenpäin, kuinka helppo synnytys oli, ja jouduin kertomaan, että kyllä se avautumisvaihe TODELLAKIN sattui.

Samoin paikallaan makaaminen tuntui kaikista " parhaimmalta" . Hengittämällä rauhassa kestin kivun jotenkin siihen asti kun sain epiduraalin. Istuminen (suihkussa) ja käveleminen tms tuntuivat paljon pahemmilta. Lisäksi olin niiiin väsynyt monen yön nukkumattomuudesta, että nukahtelin supistusten välillä!

Ponnistusvaihe ei erityisemmin sattunut. Eli tuo synnytys oli ihan mukavakin kokemus, enkä koe kuitenkaan itseäni minkäänlaiseksi häviäjäksi (siis tässä " kuka kestää kivun urheimmin ja ilman puudutuksia" kisassa :)

kuten yleensä synnytysvideoista...

Mutta mun synnytyksestä ei ois kyl tarvinnu poistaa mitään, se sujui niin helposti ja nopeasti. Eikä tarvinnut huutaa...

Ja tuli elävästi mieleen se tunne, kun saa pään vaivalla ja tuskalla ponnistettua ja vauva solahtaa perässä. Ja saa sen suttuisen, ruttuisen rääpäleen rinnalleen. :´)

Vierailija:

Todennäköisesti " parhaat" palat leikattu pois

kuten yleensä synnytysvideoista...

Mutta mun synnytyksestä ei ois kyl tarvinnu poistaa mitään, se sujui niin helposti ja nopeasti. Eikä tarvinnut huutaa...

Meillä on kaikki 3 olleet tosi rääpäleitä syntyessään, mutta noilla vauvoilla oli pullukka vatsa ja pyöreät posket :)

joka kerta; jalat ei vaan kantaneet.

Meni viimeiset tunnit ilman kivunlievitystä kun synnytin esikoisen.

Ja mut pakotettiin synnyttämään selinmakuulla, jalat telineissä. Halusin ponnistaa pystyasennossa, ja alkuun sitä yritinkin, mutta sitten kätilö sanoi ettei tuosta mitään tule, käski selälleen ja jalat telineisiin siltä varalta että imukuppia tarvitaan. Ja tarvittiinhan sitä kun olin ensin pari tuntia yrittänyt siinä makuuasennossa lasta maailmaan työntää.