~Haahujen tammikuu~
Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~
Adette Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
bambiino 25 v. mies 27 v. Meillä on tyttö 04/05, ja keskenmeno 12/06 (rv 11+5).
buam 26 vuotias, mies 28 ja toinen lapsi haaveissa.
8 km:ää takana. Kolme vuonna 2002 (6-8 vko) ja nyt nämä 5, 12/06-04/07 (alkuraskauden keskenmenoja) Eli käytännössä testin jälkeen, vuoto alkoi näillä viimeisillä.
Pohjois-pohjanmaalla asustellaan ja haaveena tosiaan tuo toinen lapsi.
Elisabeth72 Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
Enni-Maija minä -78 mies -65 1. km 2002, 2. ja 3. km 2003, poika 2004, 4. km 2006, poika 2007. keski-suomessa asutaan, ja pco:n takia raskaudun vain lapsettomuushoidoilla. nyt toivotaan 3. lasta.
Essi78 Vauvalle annettiin lupa tulla 12/2006, plussa 01/2007, km 02/2007 Vauvakuume jatkuu edelleen!
fiiu77 Olemme siis mieheni kanssa molemmat kolmikymppisiä ja ensimmäistä lasta yritetään. Km tuli rv 11+3 noin kuukausi sitten.
hobe69 Olen 38v, mies 34v. Meillä on poika vm.-06, asumme Etelä-Pohjanmaalla. Tuulimuna 11/04 km. 05/07
-Idaliini- Kaksi km takana ensimmäinen 12/05 (rv 5) ja toinen 2/06 (rv 8 ja lääkkeellinen tyhjennys) Minä kohta 20 v ja mies pari vuotta vanhempi ja oulun seudulla asustellaan. Vauva ois todella tervetullut.
Jellonamami Ikää 40. Neljä km välillä tammikuu - marraskuu 2006 (viikoilla 2 - 8). Onneksi lohtunani on 2,5 vuotias pieni prinsessamme. Häntä ennen ei yhtään km, joten tämä on ihan uusi tilanne.
Jokejoke Olen 31-v., koettiin alkuraskauden km ensimmäisessä raskaudessamme. Kierukan poiston jälkeen tulin onnellisesti melkein heti raskaaksi, kunnes raskausviikolla 11 menin päivystykseen niukan vuodon takia ja ultrassa näkyi 8 viikon ikäinen sikiö ilman sykettä. Keskeytynyt km hoidettiin kaavinnalla.
kangasmaitikka Minä ja mieheni 38 vuotiaita, lapset 3- ja 5-vuotiaat. Keskenmenoja 2 kpl 2001 ja yksi 08/07. Hoito keskenmenosta edelleen kesken.
_kenguru_ Minä 20 ja mies 19 vuotta. Yritystä takana 9/06 lähtien, ensimmäisen kerran testi näytti plussaa 9/07 ja samassa keskenmeno. Tulevien kuukausien toiveet korkealla! :)
Leijonanhymy Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
Liliane Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
maipi Olen kolmekymppinen kahden lapsen (tyttö-99, poika-01) äiti Etelä-Suomesta. Km viime kesäkuussa rv8+, yritystä raskautumiseksi on riittänyt, muttei ole vain napannut...
m.a.m Keskenmenoja nyt kaksi peräkkäin, 9/07 ja nyt 12/07, molemmat viikoilla 8-9, toiseessa edittiin nähdä jo sykkivä sydänkin:( Olen 27v ja meillä on kaksi lasta (99,06) Yritys kolmoselle aloitettu 4/07
Mariia83 Keskeytynyt km 03/2007 rv 6+4
marza79 Ikää on kertynyt 28 v ja täällä Itä-Suomen läänissä asustellaan miehen kans. Meillä on 9 kk ikäinen poika ja toista tässä nyt sitten yritetään puuhastella. Heti ekalla yk:lla tärppäs ja nyt tuli viime viikolla eka km rv 4+6.
Menier Esikoinen toiveissa, takana kaksi keskenmenoa (rv 6+, 19+)ja yksi tuulimunaraskaus(rv7+). Pohjoisessa Suomessa asutaan. Ikää meillä 24 ja 25.
miukkeli75 Olen 31-vuotias ja ensimmäistä lasta odottamassa yhdessä miehensä kanssa. Koin keskenmenon 12/2006.
Moila Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
Norkki2 Minä olen 27v. ja mies 29v. Yritystä takana 1/06 ja 11/06 ollaan aloitettu lapsettomuushoidot, hoidoissa yksityisellä puolella. Minulla todettu pco. Eka plussa 2/07 ja km rv 5+6.
Pirpsu Olen 22v, mies 24v. Km.03/07, ensimmäistä kuumeillaan.
puhbear oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
Rilla-ma-rilla Minulla oli keskenmeno heinäkuun lopulla rv 18+ meillä on tyttö 6 vuotta ja poika 4 vuotta. Ja me vanhemmat olemme noin 30 vuotiaita. Viimeisin raskautuminen kesti reilusti kaksi vuotta ja senkin takia jo rankka juttu meille
Rouvavauva 2.11.2006 rv. 7+0 alkuraskauden ultrassa löytyi kaksi sikiöpussia, mahdollinen tuulimunaepäily. Uusi käynti 9.11.2006 rv. 8+0 oli selkeää kehitystä tapahtunut sikiöpusseissa ja sikiöissä ja kaksi viikkoa myöhäisempi hedelmöitymisaika nähtiin myös vahvaksi mahdollisuudeksi. Kolmas ultra määrättiin 23.11.2006 ja siellä tuli tuomio, sikiö(ide)n kehitys on pysähtynyt, lähete naistentautien poliklinikalle. 24.11.2006 rv 10+1 tehtiin kaavinta.
Sanelma Olen kohta 30 (marraskuussa) ja mies jouluna 35- vuotias. Meillä on kaksi tyttöä -98 ja -00 syntyneet. Asumme pk-seudulla. Tuulimunaraskaus todettiin elokuussa 07 rv 12. Yritys on aloitettu 6/07.
Susuliinu
toivoilmari Olemme molemmat 38 ja yritämme neljättä. Minulla on 17,14 ja meillä 3v lapset. Sain km 04 vkolla 11 ja 05 viikolla 15 (Np ultrassa kaikki oli hyvin).
Twiggy77 Minä olen ihan kohta kolmekymmentä ja mies ihan kohta 32 (ollaan synnytty samassa kuussa). Kovasti ollaan kohta kaksi vuotta yritetty saada esikoistamme alulle. Tammikuussa tulin vihdoin vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi, mutta se päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, joka havaittiin raskausviikolla 9. Mulle tehtiin lääkkeellinen kohduntyhjennys, jonka jälkeen jouduin toimenpiteen onnistumisesta huolimatta odottamaan kolme kuukautta ensimmäisiä kuukautisia.
Vacsuli75 Olen 32v ja mieheni 29v. Koimme juuri kesken menon ja uutta yritellään heti kuin on lupa. Ennestään meillä ei ole lapsia ja " meidän poika" oli 10 kuukautis keirron yrittämisen tulos, mutta valitettavasti asia valkeni mielle 3 päivää sitten. Haikein mielin vielä täällä mutta tulevaisuuteen katsoen.
Viiputin Olen 33v, 2 vuotiaan ihanan tytön äiti. Mies on 34v ja asumme Länsi-Suomessa. Alkuraskauden km 3/07.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~
ex-haahut eli jo plussanneet!!
Siru-Sofia plussa 3.5.2007
Jonttu plussa 28.5.2007, 5.2.2008
Villiina plussa ? la ?
Puddinghinu plussa 26.7.2007, la?
Trappa plussa ?, la ?
Passionate plussa 20.8.2007, la 27.4.2008
Eppuliini plussa 24.10.2007, la ?
annika1973 plussa 24.12.2007, la ?
Kommentit (45)
en tiedä muistatko minua, mutta haahuilimme yhdessä 2006. Ihanaa kuulla, että sinulla on asiat nyt noin hienosti!!
Hyvää vointia jatkossakin!
vm69
Totta kai mä sinut muistan! Jotenkin oot jäänyt ihan erityisestikin mieleen.
Juu, nyt on autuas olo, kun vauva potkii kovasti:) Ja sinäkin sait muistaakseni pikkusen pojan. Niin se onni sitten kääntyy!
Terveisiä sulle täältä ruotsin maalta:)
T.Elisabeth rv 28
Ja kyllä, pieni prinssi saatiin. Tarpeeksi kun tuli loskaa niskaan, niin olihan se vuoro sitten onnistumisenkin.
vm69
Mitä kuuluu Annikalle?
Murunmamma: Pahoittelut keskenmenosta ja tervetuloa haahuilemaan. Kyselit, pitäisikö odottaa kierron ajan, ennen kuin voi alkaa yrittämään uudestaan. Mulla gyne käski odottamaan sen kierron, vaikka km oli ihan alussa. Mulla ultrattiin kohtu, tarkistettiin että se oli tyhjentynyt, mutta kävinkin yksityisellä. Käy sinäkin tarkistamassa yksityisellä jos asia sinua kiusaa.
(.) Tein testin tänään (kp 30/26-28), negaa näytti tietenkin. Kävi silti mielessä, että jos kuitenkin olisi onnistunut¿ Vähän huonoilla fiiliksillä tätiä odottelen¿ plääh
-Viiputin-
p.s kiva kuulla entisten haahujen kuulumisia.
Suuren suuret onnentoivotukset Wempalle ja perheelle prinssin syntymän johdosta!!! Ajattelin että varmaan välillä lukaiset tätä pinoa niin löydät viestin. Meillä poika on jo 4,5 kk ja kasvaa aivan liian kovaa vauhtia. Vauvakuume vaivaa jo mutta tuskin tärppiä tulee kun täysimetyksellä mennään vielä. Ajattelen usein teidänkin pientä enkeliä joka pitää seuraa omallemme tuolla pilven reunalla. Nautinnollista vauva-aikaa ja hyviä vointeja : )
Kaisuli ja pojat
Piti käydä pitkästä aikaa kurkkaamassa mitä kuuluu haahuille. Tuolta vauva puolelta tuntuu haahut kadonneen kokonaan.
Näky muitakin vierailijoita käyneen vm69 ja kaisuli, muistatteko mua? Kirjoteltiin täällä 06/07 yhtäaikaa.
Mullakin on nyt 2kk ikäinen miehen alku. Aivan super ihana tietenkin koko perheen mielestä!
Entisiä nimimerkkejä ei näkyny joten kaikkia on tainnut onnistaa, tosi hyvä.
Uusille haahuille paljon lohtuhaleja ja voimia. ja tietenkin onnea uuteen yritykseen!
oinas72 ja pikkumies 2kk. + sisarukset 00 ja 02.
Hei taas!
Kävin siis vuodon takia polilla 3.1. Diagnoosiksi tuli silloin keskenmeno koska kohtu oli tyhjä, näkyi ainoastaan paksuuntunut limakalvo. Vuoto jatkui 8.1 asti, vointi oli vuodosta huolimatta ok. Mutta: 8.1 tuli yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta tosi kovat vatsakivut. Soitettiin mummu hoitamaan pojat ja mies vei minut ensiapuun jossa kerrottiin tilanteesta, käskivät mennä päivystyksen puolelle. Siellä tk-lääkäri teki sisätutkimuksen, kohtua aristi, siitä päätteli että olisi tulehdus, lähetti takaisin ensiapuun jossa sain kipulääkettä ja antibioottia vaikka verikokeen pikatestissä tulehdusarvot olivat ok. Konsultoivat kyllä gynekologiakin, jonne mulla oli aikaa 9.1. Sain mennä yöksi takaisin kotiin. Seuraavana päivänä menin suunnitellusti gyn.polille jossa sitten nähtiin ultrassa että kohdun takana on nestettä, kohtu tyhjä ja limakalvo ohentunut kuuteen millimetriin, eli nyt epäilläänkin kohdunulkoista. Vielä ei ole leikattu, koska vointini on hyvä, olen tarkassa seurannassa. Gynekologi uskoo että tilanne korjaantuu itsestään koska hcg ei hirveästi noussut enää joka tarkoittaa että alkio surkastuu itsestään ja häviää. Nyt on seuraava kontrolli maanantaina. Eli tällä hetkellä tietämättömyys vaivaa eniten, toivottavasti asiat tulee kuntoon. Jos muilla on ollut samanlaisia kokemuksia kuulisin mielelläni niistä.
Vauvaonnea teille muille, meille ei nyt tule vauvaa ainakaan tänä vuonna.
Juupa juu.
Tänne kai sitä kuuluu kanssa sisarien joukkoon suureen!
Vierihoitoa tässä kaivataan. On niin kovin mukava lukea teidän kaikkien viestejä. Jokainen kertomus on niin samanlainen ja kuitenkin niin erilainen. Jokainen meistä on oma persoona ja silti kuitenkin viestejä lukiessa, tuntee että meillä kaikilla on kuitenkin jotakin yhteistä, nimittäin ne tunteet!
Tahtoa, luonteenlujuutta, toiveita, haaveita, rohkaisuja, myötämieltä, surua, hampaankiristystä, itkua, särkyä, mielipahaa, uskonpuutetta, periksi antoa ja kuitenkin loppujen lopuksi tahtojen taistelua. Uskoa ja toivoa ei menetetä vaikka pahalle tuntuisi.
Lyhyestä virsi kaunis, samoilla linjoilla täällä ollaan.
Kesken meni lokakuun lopussa. Ja nyt on sitten kierto taasen toivottavasti kohdallaan. Päässä pyörii vauva! Koko ajan. Vaikka niitä kersoja on mukavasti siunaantunut minulle. Tällä hetkellä viisikko. Mutta kuudes ja se " viimeinen" toiveissa ja ajatuksissa koko ajan. Päiviä laskellaan ja omaa vointia seurataan suurennuslasin kanssa...piinaa! Tilannetta ei helpota se, että miehen vanhin lapsista, 22 vuotias, odottaa lasta. Laskettuna aikana tod.näk. toukokuu. Ja silloin olisimme mekin saaneet vauvan taloon, jos ei kesken olisi mennyt! Katkera? Minäkö? KYLLÄ! Ja tilannetta pahentaa entisestään vielä se, etteivät mieheni lapset (2) ole hyväksyneet minua elämään. Meillä ei siis ole minkäänlaisia välejä eikä isäkään kuule tyttäristään mitään...eivät siis pidä yhteyttä. Koko tämä juttu on ihan skitso, eikä aika riitä millään kertoa tarinaa... mutta sanoisinko niin että monella on vaikeuksia suomalaisen suorasanaisen ja rehellisen naisen kanssa täällä ruotsissa. Nämä ruotsalaiset kun ovat niin...en tiedä mitä! Minä olen kuin suomenleijona joka vastaa vähintäänkin 10:ä ruotsalaista vätystä! Patrioottinen jolla on prisiippejä!
No, se siitä. Alkaa täällä taas sappi kiehumaan...kun miettii näitä ihmissuhde ja omia ongelmia.
Tuli muuten Metalwearilta t-paitoja tänään postissa. Toisessa lukee: Have a Prozac and smile ja toisessa downloadin Skitzoferia. Hitto.
Elisabeth! Sinut muistan vielä! Meille tuli tyttö 02/03 ja teille heti sen jälkeen! Ja samalla maankamaralla ollaan myös.
Kaikille sisarille onnea ja lykkyä.
Hyvät viikonloput.
Täytyy poistua vessaan tuon 10 kuukautisen kanssa. Haisee...
Ja olikohan muita uusia. Ikävä, että jouduit(tte) tänne.
Ja pahoittelut Annikalle ja murunmammalle!
Täällä on äärimmäisen tylsistyneet tunnelmat kp 16 menossa ja mä alan nyt jo kuvittelemaan kaikenlaisia tuntemuksia, plääh.
Koko ajan mätän jäitä hattuun mutta kohta se on taas nurin.
Kammottavaa tämä tämmöinen, koskaan ollut tälläisiä näin voimakkaita toivon ja epätoivon vaihtelua. Musta tuntuu, että mä en edes sillä tavalla edes mieti vauvaa vaan pelkkää raskautta ja sitä, että voiko se muka onnistua. No nyt vaan sitten maltetaan ja odotellaan.
Ei auta mikään muu.
Rilla-ma-rilla *kaistapäinenkö?*
Mulla on nautinnollinen vapaa-ilta tänään! Lapset on hoidossa ja mies töissä kymmeneen saakka! Olen katsellut tallennettuja ohjelmia ja syönyt karkkia niin että napa ruskaa. On tää ihanaa olla joskus ihan yksin ja rauhassa siistissä kodissa. (Tää on mulle tosi tosi harvinaista herkkua, yleensä mä en ole yksin hetkeäkään. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut!)
Joopa joo. Mitään uutta yritysrintamalla ei ole. Kp 20/28-35.
Asiasta sadanteen; Osaako kukaan neuvoa, miten kani opetetaan sisäsiistiksi? Meillä toi pentu ei meinaa oppia millään. On nyt 4kk ikäinen ja pissaa kyllä häkkiin, mutta kaikki papanat tekee lattialle, ei siis yhtään häkkiin! Meinaa mennä hermo välillä, kun lattia on kuin pommituksen jäljiltä! Ollaan yritetty nostaa se aina kakkimisen jälkeen heti häkkiin ja heitetty papanat perään, mut ei mitään tulosta. Söpönä se vaan meitä tuijottaa ja sama meno jatkuu...
Hyvää viikonloppua kaikille!
Eipä ole tullut kirjoiteltua, mutta jotenkin on muka kiireitä pitänyt. Nyt oli pakko tulla kyselemään mitä ootte mieltä.
Viimenen keskenmeno alkoi siis 1.1. 5+3. Gyne ehdotti peräti muutaman kierron taukoa, että pää kestäis paremmin(???) ja että varmasti on hormonit vähän sekaisin tosta keskenmenosta. Tää oli siis kolmas puolen vuoden sisään. Nyt olin jo taipumassa siihen yhden kierron taukoon tai siis että yhdet menkat olis välissä, mutta eilen illalla huomasin megaovislimat ja nyt oon taas ihan täysin sitä mieltä, että heti vaan uutta putkeen. Ei siitä tauosta viime kerrallakaan mitään hyötyä ollut. Tänään on kp14 ton keskenmenon jälkeen (,jos niitä nyt noin voi laskea), joten ei kai nyt hormonit mitenkään järkysti sekaisin voi olla, kun kerran kierto menee täsmälleen siinä aikataulussa, kun pitäisi. Me ollaan torstaina menossa toistuviin keskenmenoihin perehtyneen gynen vastaanotolle, mutta sinne asti ei nyt tätä asiaa voi odotella. Joo tiedän, oon tosi malttamaton, mutta jotenkin tuntuu, että jospa tää olis nyt sitten se kerta ja jos ei ole ja menee kesken niin sitten menee ja olen täysin varautunut siihen. Eikä sekään sitä paitsi ole sanottu, että se tästä tärppäis. (Meillä vaan on se puoli käynyt tosi helposti.) Kesällä tosiaan sen ekan keskenmenon jälkeen gyne sanoi, että heti voi yrittää, jos siltä tuntuu. No, heti olin uudelleen raskaana ja sekin meni kesken. Silloin gyne sanoi, että yks kierto taukoa. Sitten ei ihan heti tärpännytkään, joten taukoa tuli muutama kierto, mutta siis seuraavakin raskaus meni kesken, joten mun mielestä ei ollut siitä kiinni, että olis liian pian ollut uudestaan se toinen kerta. Ja eikös nyt tosi moni muukin ole heti tullut uudestaan raskaaksi ja kaikki on mennyt hyvin. Pointti siis oli, että ite olen sitä mieltä, ettei mun kohdalla toi tauko tai tauottomuus ole se merkitsevä juttu vaan joku muu. Kun vielä tietäis mikä, niin olis aika kiva juttu. Meillä kun on toi ihana 2-vuotias niin mietityttää, mikä tässä välissä on voinut muuttua, mutta toivotaan, että ehkä torstaina saatais jotain vastauksia.
Tulipahan vuodatusta ja ihan täysin omaa napaa. Anteeks siitä! Voi, kun joku päättäis tän mun puolesta.
Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!
Äitsy
Kauhea flunssa päällä ja väsyttää... Ja tuntuu että vauvakuume on tullut kolminkertaisena keskenmenon jälkeen. Vaikka vain kaksi viikkoa ehdin olla raskaana, ehdin jo monta asiaa ajatella. Mulla on vauvakuume ollut jo lähes vuoden, mut miehen sain käännytettyä vasta marraskuussa. Nyt tuntuu etten jaksa enää hetkeäkään ilman pieniä varpaita ja vauvan tuoksua. Mies rupesi puhumaan että jos ei nyt heti yritettäisi, että vasta kesällä. Ei pysty. Tuntuu että joka paikassa on vauvoja tai ainakin masuja. Ahdistaa. Kaiken kruunasi puhelinsoitto kaverilta tänään. He ei enempää lapsia halunneet, laittoivat kierukan ja nyt kaveri on raskaana. On se niin väärin.
Anteeksi valitus, tänään vaan on niin masennuspäivä...
murunmamma apeana
Et ole ainoa, jota välillä ottaa päästä ja kovasti!
Olen joskus vannonut itse olevani lopunelämääni ihan " anti" ja katkera ihminen kaikille.
Itselläni meni kesken viikoilla 11. Se tapahtui loka-marraskuun vaihteessa. Mieheni ja minun toinen yhteinen lapsi. Nuorin on vasta siis 10 kuukautta. Mutta minun on aika helppo tulla raskaaksi, tosin nyt meni jokin pieleen. Vaikeata on ollut. Kun ajatukset pyörivät vain vauvoissa. Ja itku on ollut lähellä monta kertaa. EIkä auta vaikka on lapsia ennestään siis 5. Tämä kuudes kun olisi ollut/ on niin toivottu.
Ja mikä pahinta tässä meidän tilanteessa; miehelläni on kaksi " kauhukakaraa" itsellään, joista toinen on paksuna. (anteeksi sanavalintani, mutta emme todellakaan ole missään väleissä heidän kanssa.) Ja parasta kaikessa, että hän saa vauvansa juuri siihen aikaan, kuin mitä mekin olisimme saaneet sen, joka kesken meni. Kuten jo kerroin, ei meillä ole minkäänlaisia välejä. Ja tytär-isä välit ovat yhtä kireät. Hänen lapsensa eivät ole hyväksyneet minua kuvioihin, ja ovat puhuneet sekä minusta että isästään pelkkää paskaa selän takana. Niin että koko miehen suku on tuohtunut meihin. Nooh, sanoi norjalainen, eipä heitä kyllä ole paljoa kaivannutkaan. Mutta tiettyjä asioita ei kyllä minun luontoni anna anteeksi ja turha paskan puhuminen on perin uuvuttavaa. " sisarpuoltaan" eivät nämä pikkunoidat ole vieläkään tavanneet, eivätkä kyllä tule ikinä edes näkemään. Ja kuten sanottu, Nyt pitäisi tässä kaikessa sotkussa mieheni ruveta leikkimään jotain morfaria. Eli siis ukkia. (asutaa ruotsissa).
Tekis mieli sanoa kova sana!
No se siitä. Kierto on kohdallaan ja tässä jännitellään tämän viikon loppuun että kuinka käy. Mieheni ja minä halutaan vielä yksi lapsi. Olipa asian laita sitten kuinka tahansa. Tosin emme ikinä ole hypänneet sänkyyn vauvanteko mielessä. Vaan tunteella...
Mutta tiedän kyllä, että kun tällainen ilkeä, katkera ihminen olen , niin eipä minulle suoda mitään lapsia...piiskaa vain ja navetan taakse ja niskalaukaus. Anteeksi, minäkin hieman huonolla tuulella.
Maanantaita sinne....
No täällä ei sentään. Samaa kärvistelyä vain =)
-äitsy05-
Mä sanoisin, että siitä vaan, jos sulla tosiaan on tunne, että sä voit hyväksyä uuden keskenmenon. Voihan sieltä tutkimuksista löytyä syy noihin alkuraskauden keskenmenoihin.
Itse en ole ollut tismallen samassa tilanteessa, mutta kun mä odotin keskenmenon (joka mulla oli siis rv 18+) jälkeisiä vastauksia, en uskaltanut yrittää raskautta ihan vain sen takia, että jokin syy joka olisi voinut keskenmenon aiheuttaa olisi löytynyt ja tehnyt sen uudestaan. Tosin jälkivuotokin kesti viisi viikkoa, siinäpä toinen hyvä syy =S
Sekavaa, mutta siis voihan se onnistua vallan hyvinkin, mä vain olen tämmöinen pelkuri. Eipä varmasti tästä lausumasta ole sulle apua.
Yritä jos jaksat! Tsemppiä!
Ja seuraava...
Murunmamma06
Toivottavasti flunssa paranee pian.
Ja tiedän tuon tunteen vauvoja joka puolella ja sitten se ensimmäinen uusi raskausuutinen, siihen vain hajoaa. Mutta ihmeellistä kyllä siitäkin selviää.
Itsekin kesällä vihasin siskoani joka tuli vahingossa raskaaksi (jo kolmatta kertaa elämässään, luulisi joskus oppivan)
Ja se vauvakuume... mä olin jo päättänyt, että meidän enkeli olisi ollut meille se viimeinen mutta pian keskenmenon jälkeen mietin, että kovasti toivoisinkin vielä kahta lasta lisää, aina kyllä olen halunnut isoa lapsikatrasta, mutta järki puhui silloin ja olisihan kolme semmoinen määrä mikä vielä kulkee helposti mukana =)
Mutta eteen tulevat tunteet on vain käytävä läpi, puskettava sen vellovan tuskan keskeltä pinnalle ja kas, yhtenä päivänä huomaat, ettei se enää nielekään koko päivääsi vaan elämään mahtuu paljon muutakin. Ja toivo se on ihmeellinen asia kaiken tämän keskellä.
Ja Riesa!
Tsempitykset sinne Ruotsin puolelle!
Jos sun aikuiset " lapsipuolet" on noin pikkumaisia, niin tosiaan elämänne on varmasti parempaa ilman heitä. Heillä on iso kasvunpaikka edessä. Mutta toivoisin, että pystyt hieman tukemaan miestäsi olemaan ukki tulevalle lapselle. Koska eihän se ole lapsen vika, että vanhemmat ovat ääliöitä. Vaikeata se varmasti on mutta nähdä edes joskus, laittaa kortti, vaate tms sellaista pientä. Ääh, en mä tiedä, hyvähän se on yrittää neuvoa =O
Ja toivotaan, että piinaviikko tuottaa suotuisan tuloksen =)
Parempaa viikonjatkoa kaikille!
Rilla-ma-rilla *inhotttavan pirteänä*
Onnittelut VM69:lle poikavauvasta!! Sait vihdoin käärön sinäkin! Ihanaa vauvantuoksuista aikaa! Muistan sut hyvin vuoden 2006 haahuista.
Hienoa kuulla Elisabet, että teillä odotetaan! Paljon onnea ja iloa raskauteen!
Katri: Myös sut muistan hyvin haahuista. Kiva kuulla kuulumisiasi. Ehkä teilläkin joskus tärppää. Kaikkea hyvää vain sinullekin.
Ekavekaraa ja Titiä edelleen huhuilen, että jos joku tietää, mistä löytää....
Kaikille hyvää tammikuuta, Lizie&kaks pienokaista
Riesa: Sulla on tosi rankka tilanne, mutta onneksi miehesi on tukenasi. Jos nuo lapsipuolet on tuollaisia, niin en itsekään haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä! Mua kauhistuttaa jo ajatuskin, että jollain tutulla olisi la samaan aikaan kuin itsellä olisi ollut, ihan kuin muistuttaisi koko ajan siitä, kuinka suuri maha itsellä olisi jos kaikki olisi mennyt toisin...
Nuo keskenmenon jälkeiset tunteet on tosi piinaavia. Itse en ole voinut ottaa yhtäkään vauvaa syliin oman km:n jälkeen, ei vaan voi. Katselen kyllä, mutta ulkopuoliset varmaan ajattelee, että olen tosi kylmä. Työni puolesta noita vauvoja tapaa jonkin verran, mutta onneksi en aivan heitä hoidakaan!
Mulla alkoi nukkumishäiriöt kaiken muun tunnekrääsän päälle marraskuussa, joulun aikaan helpotti, mutta nyt taas jatkuu. Välillä on päiviä, ettei km:a ajattele, sitten taas joo. Ja olen vihainen, kun sen hoito pitkittyi niin, että kokonaisaika km:lle tuli melkein neljä kuukautta! Se pitkitti henkistä toipumista suuresti. Mutta ajatuksella mikä ei tapa, se vahvistaa, mennään eteenpäin.
Piinaviikko on alkamassa, kp nyt 27/28-35. Ei kyllä suuresti ole toiveita kun on vaan nää normaalit menkkaolot: pahoinvointia, huimausta, vatsavaivoja ja ärtyisyyttä. Kuulostaa aika raskausoireilta, mutta mulla ne raskausoireet on olleet niin voimakkaat, että nää ei kyllä niihin mene! Harmi. On se kumma, ettei tärppää vaikka ihan oikeisiin aikoihin muka touhutaan.
Voimia ja jaksamista kaikille keskenmenosta toipuville! Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen on kokenut! (Ja olkaa tarkkoina, ja jos vuoto jatkuu yli 4 viikkoa, käykää lääkärillä ja vaatikaa ultraäänitutkimus. Mulle sitä ei tehty ennen kuin vasta 3 kk kuluttua km:stä ja silloin todettiin että kohtu on täynnä raskausmateriaalia. Olin ravannut lääkärissä useinkin, mutta kun ei ollut voimakkaita kipuja, lääkärit eivät suostuneet ultraamaan. On vissiin niin kallista tai jotain :()
Eilen se iski. Tajusin että jäisin ihan kohta (viikon päästä tai jo nyt) äippä lomalle jos meidän pinokainen olisi vielä kyydissä. Vaikka viime menkoista selvisin ihan ok, ekaa kertaa ilman itkemistä. Niin kyllä tuntui pahalta.
Toinen mikä korpeaa on se ettei sitä uutta vauvaa kuulu, vaikka oikeisiin aikoihin minunkin mielestä on puuhasteltu.
Itsestä pidän huolta, syön oikein. Loppuviikosta olin rentoutuskurssilla ja opin että rentoutuminen vähentää stressiä ja kortisoli tasoja, joten rentoutuminen tulee ohjelmaan. Miehstä olen huolissani, sillä viime kevään sperma analyysissä yli90% siittiöistä väärän muotoisia, liikkuvuus ja määrä ok. Mutta silti huolettaa.
T:Vacsuli kp 9/30-37, uusi yk4, km8/07
No, pikaiset kuulumiset; kp 29/28-35 ja alavatsaa nipistelee. Mutta mistä sen tietää, nippaileeko suolisto vai kohtu? No, jatkan odottamista ja koitan olla toivomatta yhtään mitään.
Outo oire on kuitenkin hikoilu, hiki haisee voimakkaalle (mulla ei yleensä) ja vaikka tänäänkin palelin lähes koko päivän (ei mitenkään outoa mulle) niin kainalot oli ihan hiestä märät! Hullua!
Niin, sitä onkin pitänyt kysyä, että jos ei tule valkovuotoa lainkaan tai tosi niukasti koko kuukauden ajan, niin onko sitä ovistakaan? Olen kuiva- ja herkkäihoinen, voiko se olla syynä tai vaikuttaa asiaan? Ainoastaan silloin, kun söin pillereitä, tuli valkovuotoa, muttei runsaasti koskaan, hyvä jos vähän. Onko kellään muulla mitään vastaavaa?
No, nyt jumppaamaan! Heipä hei!
t. Sanelma
Päivittelin Haahu-listaa itselleni koneelle, uskaltaisinkohan vähän siivota sieltä niitä nimiä pois, jotka eivät ole vähään aikaan haahuilleet? Pelkään vaan " siivoavani" sieltä aktiivisia nimiä pois. Minulla on vaan armottoman huono nimi & nimimerkkimuisti.
Voimia annikalle, voitko laittaa itsestäsi uuden esittelyn? ja laittaa kuulumisia...
Samoin murunmamma, Riesa (tervetuloa ja osanotot tietenkin) & Susuliinu laittakaahan esittelyt.
(.) En itse kauheammin kuumeile nykyään, olen jotenkin " turtunut" ainaiseen kuukautisten alkamiseen. Toki välillä tulee olo, että jokos nyt tästä kierrosta onnistuisi. Odottelen vielä vähän aikaa ja menen sitten käymään siellä gynellä. Työtkin alkaa kohta, saan uutta miettimistä...
-Viiputin-
Vahingossa eksyin tänne ja on siitä aikaa kun sitten viimeksi kävin! Pahoittelen, mutta mä oon tällainen kausiluontoinen surffailija:)
Katsoin tietojanikin tuossa ja paljon on ehtinyt tapahtua eli ekan km:n (-05) ja sen kemiallisen raskauden (-06) jälkeen sain vielä yhden km:n loppuvuodesta -06. Tuon jälkeen olin maani myynyt ja päätimme ottaa yrityksessä tauon. Taukoa pidimme noin puoli vuotta. Aloitimme uuden yrityksen kesä-heinäkuussa 2007 ja ekasta kierrosta tulin raskaaksi.
Nyt siis olen onnellisesti edelleenkin raskaana rv 28 ja laskettu aika on 9/4 kuluvaa uutta vuotta.
Olo on ihana! Mä kun yhdessä vaiheessa olin ihan vakuuttunut siitä, et meille ei lisää lapsia enää suoda. Minulle terää teki tuo puolen vuoden tauko koko hommasta. Sain jotenkin koottua itseni ja aloin voimaan paremmin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Haluan rohkaista jokaista haahua! Yhtäkkiä kaikki voi muuttua ja mennä hyvin...vaikka sitä ei välilla uskoisikaan:)
Hyvää uutta-vuotta teille kaikille!
T.Elisabeth72