NELIAPILAT~O ~O

Kesäsäätä on piisannut eikä ole tullut tännekään kirjoiteltua. Uimassa on käyty ahkeraan ja muutenkin nautittu olostamme. Huomenna pitäisi pakkailla juhannusreissua varten, perjantaiaamuna vasta lähdemme. Vähän huonompia kelejä on juhannukseksi taidettu luvata, mutta jospa se nyt edes kohtuullista olisi.



Mulla tänään kp1 ja jahka tämä lorina loppuu niin sitten olisi tositoimien aika. Ihan hyvältä nyt tuntuu eikä mieli tee suunnitelmaa muuttaa ainakaan tässä vaiheessa... Pakko oli jo laskurilla kokeilla, milloin olisi la jos heti tärppäisi. ;) Ei välttämättä käy niin helposti eikä kiirusta ole, mutta ajatuksella on mukava leikitellä...



Oikein mukavaa juhannusta kaikille ja erityisesti tietysti teille, joilla ovis on käsillä. =)

Mulla tulee maanantaina kp 28, saa nähdä, joko täti löytää mut juhannuksena mökiltä. On jotenkin sellaiset kutinat, ettei ehkä ole vielä tärpännyt... Saa nähdä.

Jälkikasvu on tosi tyytyväinen, että päästään järven rannalle. Joka päivä on pitänyt vettä tuohon pikkuiseen altaaseen lirutella, kun näyttävät läkähtyvän auringonpaisteeseen. Varsinkin tuo nuorimmainen (11kk) tuntuu nauttivan tuosta läträämisestä ihan tosissaan.

Siis lähden taas koneen äärestä, ensi viikolla palailen. Mukavaa juhannusta, plussatuulia ja iloisia öitä (!) toivottelee marinox

Täälläkin on hellettä riittänyt ja itse normaalisti nautin helteestä, mutta nyt kun tämä meidän pienin ei saa nukutuksi kunnolla päikkäreitä, on tästä nautinto kaukana! Todella kiukkuinen on ollut ja saa sylissä koko ajan roikottaa.. Mutta nyt taitaa helteet olla ohitse ainakin juhannuksen ajaksi!

Isommat lapset on aivan innoissaan, kun saavat mielin määrin veden kanssa touhuta altaassa!

Oma napa;Nyt olis kp 21 ja aika tutun tuntuisesti jo mahassa jomottelee, joten taitaa olla täti tulossa lähiaikoina?! Ainakin olen siihen varautunut, niin ei sit kovin korkeelta putoa kun näin tapahtuu.

Nyt taidan mennä juomaan kupposen kahvia, että saa päivän kunnolla käyntiin.

Mutta oikein mukavaa ja hyvää Juhannusta kaikille! Ja tietty tärppionnea ja plussatuulia kaikille!:-)



wagner

Täällä pistää jo kiroilemaan tämä kuumuus...yöt menee pyörimiseksi jne. Nettipimennossa on oltu kun kone tilttasi viimeviikonloppuna ja nyt on parinsada euron remppa takana:(

No kone kuitenkin toimii.



Tuohon ilmaan vielä ,täällä on ollut jokapäivä viikon aikana yli 30 lämmintä...nytkin on varjossa jo 27 ,eli auringossa paahtuu.



Juhannus suunnitelmia ei ole ,katsotaan mitä tuleman pitää ,kotona ollaan jokatapauksessa ,ehkä jossain piipahdetaan kokkoa katsomassa.

En tykkää mennä mihinkään missä känniset röheltää ja niitähän on melkein jokaisessa " yleisessä" paikassa.



Kp14 tänään joten ovisaikakin olisi...ei vaan tällä helteellä enää jaksa innostaa nuo petipuuhat...joku vois luulla kuten mieheni ,että helle on vaan tekosyy ,mutta oikeesti olen niin kypsä tähän kuumuuteen ,että siitä on halut kaukana.

Nyt voisin allekirjoittaa senkin sanonnan ,että läski lämmittää! Totta se taitaa olla...kun on ylipainoa tämä helle on vielä enemmän sietämätöntä. Sulaisi edes läski pois ,mutta ei se taida pelkästä auringosta sulaa:)

Kuopus on päikkäreillä niin toivottavasti ehtii hetken kirjoittaa.En ole kovin usein tänne kirjoitellut,mutta lukenut teidän kirjoituksia.



Mulla on jo kuukausien ajan ollut vauvakuumetta ja toiveissa neljäs pienokainen.Meidän lapset ovat 9v,7v ja 1v.Olisin toivonut kuopukselle kaveria.Mieheni on ollut ehdottoman kielteinen.Ei enää yhtään lasta.Olen vain itsekseni toivonut että jos hänen ajatuksensa vähitellen muuttuu.Varasin jopa ajan gynekologille kierukan laittoa varten.No,otin pitkästä aikaa asian puheeksi eilen että jos tässä vielä meinaa lapsia yrittää saada,ei kovin pitkiä aikoja kannattaisi miettiä.Nimittäin ikäkin tulee kohta vastaan.Olen 35v.Mielelläni mahdollisimman pian alkaisin yrittämään.Mieheni aivan yllättäen alkoi keskustelemaan asiasta ja oli hyvin myönteinen.Olin kuin puulla päähän lyöty,kun hän on ollut niin ehdoton aikaisemmin.Keskustelussa ei vielä kuitenkaan lopullisesti tultu tulokseen että aletaan yrittään neljättä heti.Mutta täytyy ottaa puheeksi pian.Ehkä ei kierukkaa tarvikaan laittaa.Kunpa päästäis yhteisymmärrykseen...



Hellettä on täälläkin pitänyt.Lapset olisivat uimassa koko ajan.Valitettavasti ulkona oleminen varsinkin iltaisin on täällä pohjoisessa hankalaa kun on mäkäräisiä silmät ja suut täynnä jos uskaltautuu ulos.Päivällä täytyy olla ulkona aina kun vain mahdollista.



Juhannusta vietellään kotona.Meille on tulossa vieraita,joten grillataan ja touhutaan pihalla.



Plussatuulia kaikille!!!

Kaikille neliapiloille tulin toivottamaan Hyvää Juhannusta!







:) Lalla

Luin tuossa Eveliinan-70:n juttua, ja päätin myös esittäytyä. Olen jo jonkin aikaa tätä ketjua lueskellut ja sydämessäni neljättä lasta toivonut. 6v., 5v. ja 1v. lapsissa touhua riittää, mutta minullakin alkaa pian ikä vaikuttaa hedelmällisyyteen ja eikä tästä kovin kauan ole enää vaihdevuosiinkaan :) , joten täytyypä alkaa lämmitellä miestä asiasta.



Ystäväpiirissämme monella on lapsia yksi tai kaksi, meidän perhe on ainut, jossa lapsia on kolme. Olemme kuulleet kuluneen sanonnan, " ettei teidän nyt niin kirjaimellisesti täydy Raamatun sanontaa toteuttaa" . Minua se lähinnä naurattaa, mutta miehelleni se saattaa kolahtaa arkaan paikkaan. Luulen, että se on yksi syy, miksei hän ole kovin lämmennyt neljännelle lapselle. Älytöntä!



Itse pidän tärkeimpänä " tehtävänä" olla äiti ja läsnä lapsilleni. Kovasti olen miettinyt, että " miksi haluan aina lisää lapsia? Eikö kolmessa ole jo tarpeeksi? Pystynkö huomioimaan neljä lasta yksilöllisesti ja heidän tarpeidensa mukaan? Entäs perheen talaudellinen tilanne - voinko vielä olla pelkkä keikkatyöläinen ja jäädä taas kotiin pelkästään lapsia hoitamaan" . Ja maailman epävakaisuuskin ahdistaa - on julmuutta, ydinsodan uhkaa, maanjäristyksiä, lintuinfluenssaa jne. Pelko lasten ja oman terveyden ja turvallisuuden puolestakin ahdistaa... Onkohan joku pähkäillyt samoja teemoja?



Nyt lopetan, aika masentavia ajatuksia näin juhannusaattona :) . Toivotan kaikille mukavaa ja rauhallista juhannusta!



Sinihelmi

Jotenkin eksyin tänne vauvakuume-puolelle, kun näitä vauva-lehden sivuja seurailen muuten. Satuin löytämään tämän neliapilat-pinon ja ajattelin, että tarkoittanee niitä ketkä kuumeilevat neljättä...Minä en vielä varsinaisesti neljättä vielä toivo, kun kuopus on vielä reilusti alle vuoden. Meillä lisäksi 5- ja 3,5-vuotiaat lapset. Olen tosin ajatellut, että parin vuoden päästä olisi vielä neljäs tervetullut, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Raskaudet ovat alkaneet mulla suhteellisen helposti ja raskaudet/synnytykset ovat menneet hyvin, mutta ikää on jo reilut kolmekymmentä, enkä enää nelikymppisenä jaksaisi... Meidän lapset ovat terveitä ja reippaita. Itse ajattelen jopa vähän syyllisyydellä sitä, että olenko ansainnut neljättä lasta, kun on jo kolme...Minulla on tuttavapiirissä perhe, jossa on yritetty toista lasta jo pitkään. Mietin jopa sellaista, että en heidän takiaan haluaisi neljättä vielä ennen kuin he ovat saaneet toisen lapsen...Onkohan kukaan muu tällaisia miettinyt? Ja kyllä minä vähän mietin sitäkin, että tosiaan kuinka sitä pystyy huomioimaan esim. neljää lasta tasapuolisesti, vaikka tiedän että monissa perheissä on vieläkin enemmän lapsia. On meillä käynyt miehen kanssa mielessä jopa sekin, että adoptoisimme neljännen lapsen, koska kodittomia lapsia on kuitenkin paljon maailmassa...Kaikenlaisia sitä ehtiikin pohtimaan...Iloa kesään kaikille!

Täti löysi minut mökiltä saaresta juhannuksena, vaikka yritin kovaa mennä moottoriveneellä karkuun... Nyt on vähän sekava olo, kun en oikein tiedä, olenko pelkästään surullinen vai ehkä sittenkin myös hiukan helpottunut. Olisihan muksuille kuitenkin tullut aika lyhyet ikävälit. Ehkä tämä on vaan sitä itsesuojeluvaistoa, etten niin kovin murehtisi...



Tervetuloa vaan uudet mukaan. Ihan samoja asioita liikkuu minullakin päässä, kun tätä neljättä kuumeilen. Menninkäinen, minulla on ihan samanikäiset lapset kuin sinulla (5v, melkein 4v ja melkein 1v.). Myös mulle lasten hankinta on tähän mennessä ollut suht helppoa, ja tuntuu joskus jotenkin väärältä tämä neljännen hinkuminen, kun juttelee ystävien kanssa, joilla ekankin saaminen on työn ja tuskan takana.



Ajan riittävyys on myös sellainen asia, jota koko ajan miettii. Isommat lapset osaa meillä jo pyytääkin " omaa aikaa" ja tosi usein äidin sydäntä raastaa, kun joutuu sanomaan, että on pyykit ja ruoka ja siivous ja imetys jne.



Kuinkas paljon muuten näin kesällä raaskitte olla lapsistanne erossa? Mulla esikoinen just jäi mun vanhempien kanssa mökille pariksi yöksi ja kyynelhän siinä hyvästellessä tuli silmään vaikka kuinka yritin olla reipas. Meillä kaksi vanhinta on ollu tosi paljon yhdessä (nukkuvat samassa huoneessa ja ovat aina olleet yökylässä samaan aikaan), joten myös keskimmäiselle tuli sitten illalla sängyssä itku, kun ei ollut isoveikkaa yläsängyssä tuhisemassa. On se kumma juttu, vaikka tietää, että lapsella on varmasti kaikki hyvin, niin silti on mieletön ikävä. Vielä hullumpaa varmaan olisi, jos kaikki kolme olis yhtäaikaa jossakin yötä ja mun pitäis olla miehen kanssa kahdestaan kotona. Sanoin juuri miehelle, että muutaman vuoden päästä nuo kaksi vanhempaa haluaa olla jo viikon mökillä isovanhempien kanssa tai kesäleirillä, joten kai tähän täytyy totutella.



Meillä on ensi viikolla yksivuotissynttärit, joten onneksi en ehdi kovasti ikävöimään esikoista tai murehtimaan tätä tätiä. Silti pieni toivonkipinä vielä elää, sillä kaikkien kolmen aikaisemman kanssa mulla on ollut pienet valemenkat, vaikka olenkin ollut raskaana. Jospa nämäkin tästä vaan vähän tyrehtyisivät! Plussatuulia kaikille muille toivoo



hiukan apealla mielellä marinox

Tervetuloa uudet Sinihelmi ja Menninkäinen! Täällä on ollut nyt aika hiljaista....varmaan tuo juhannus vaikutti asiaan ja usealle on alkanut nyt myös kesäloma ja ovat nettipimennossa. Myökin ollaan aina jossain menossa, vaikka miehellä ei vielä edes loma ole alkanutkaan. Kesä on kivaa aikaa :)



Muksut ovat olleet tänään aika kirppuja, vaikka kävikin illalla suht ajoissa nukkumaan......välillä miettii, että aatella jos täs vielä olisi yksi kirppu lisää.



Mies huutaa kahveelle, joten mun jutut jäi nyt tähän.......palaillaan.



Lalla

Kiva saada joukkoon uutta väkeä. Osallistukaa ihmeessä keskusteluihin. Noita samoja kysymyksiä täällä kaikki pyörittelevät ja se juuri on parasta tässä palstassa minusta. Ei näitä oikein kenenkään muun kanssa viitsi hirveästi pyöritellä, mutta samanlaisissa mietteissä olevien kanssa on mukava jakaa ajatuksia. Niin monenlaisia ajatuksia itselläkin pyörii mielessä koko ajan.



Juhannusta vietettiin suvun voimin ja siellä taas näitä lapsiasioitakin tuli sivuttua. Tuli taas kerran sellainen olo, ettei sukulaisista kovin moni kyllä ilahtuisi vauvauutisesta... Eipä heitä varten lapsia tietysti olla ennenkään saatu, mutta tavallaan tietysti toivoisi, että joku innostuisikin asiasta. Kolmas lapsikin oli joillekin jo liikaa, sillä olihan meillä jo valmis perhe, tyttö ja poika. Onneksi useimmat ovat alkuhämmennyksestä toivuttuaan suhtautuneet lapsiin ihan kivasti ja varmaan suhtautuisivat neljänteenkin. Päivittelyjä jaksamisesta tai raha-asioista riittää aina, mutta niitten kanssa olen koittanut oppia elämään... Varmaan samanlaisia tilanteita on monilla muillakin. Vai onko jollakin suku, joka innokkaasti odottaa lisää lapsia???



Niin ja piti vielä sanomani, että meilläkin lapset tällä hetkellä 5, 4 ja 1v. Esikoinen tosin täyttää syksyllä 6. Saman sorttinen katras siis kuin ainakin kahdella joiden nikit nyt sitten valitettavasti unohdin...



Mukavia kesäpäiviä kaikille ja kirjoitelkaahan nyt jos maltatte koneella käydä!

Tervetuloa uusille, tarvittaiskin tänne uusia innokkaita neliapiloita kirjoittelemaan enemmänkin !

Kesäloma alkoi joten voi olla että vähemmälle jää kirjoittelut mökkeilyn ja reissaamisen välissä. Varmaan välillä pistäydyn ainakin lukemassa kirjoituksianne jos jostain aina koneen eteeni saan. Sukulaisten luona en ainakaan kirjoittelemaan viitsi ruveta johan ne pyörtyis jos huomais mun tämmöisille sivuille kirjoittelevan ;)

Meillä varmaan alkaiskin semmonen utelu ja kysely koska itseasiassa minua on jopa painostettu välillä neljättä tekemään !! Sukulaiset on lapsirakkaita ja tällä hetkellä ei ole muita varteenotettavia vaihtoehtoja kuin minä joka saattaisi raskautua !

No jokatapauksessa menkat tuntuu tämän viikon lopulla alkavan olosta yrityksen vähäisestä määrästä päätellen. Mitenkään pettynyt en tässä kierrossa edes ole koska on niin paljon muuta ajateltavaa loma-aikana.

Mies pisti muutenkin vähän jarruja koko touhuun (lue:riitelimme) ja päätin antaa koko vauva-asian vähän aikaa olla. Jatkosta en edes osaa sanoa miltä syksyllä esim alkaa kuulostaa mutta kesän ainakin haluan rauhoittaa ihan muille ajatuksille !

Täällä minä kuitenkin varmaan pyörin aina kun ehdin kun eihän täällä tarvii just se yritys päällä ollakaan kunhan vaan haaveilee, vai mitä ?



Hyviä lomailmoja toivoen ja plussasäteitä niitä tarvitseville toivotellen, Annika

Neljäs lapsi on toiveissa, mies ei asiasta ole innostunut (ainakaan vielä). Lapset ovat 6v., melkein 5v. ja kuopus täyttää ensi kuussa vuoden. Tuolle nuorimmaiselle olisi kiva saada sisarus suht pienellä ikäerolla, kaksi vanhempaa kun ovat syntyneet lähekkäin ja ovat ihan erottamattomat.

Ihan kuin omia ajatuksiani olen lukenut teidän muiden kirjoituksista, esim. pähkäily taloudellisesta pärjäämisestä, ajan riittämisestä kaikille lapsille ja monet muut jutut.

Tässä muutamia ajatuksia, nyt täytyy mennä ruuan laittoon ennenkuin nälkä saa porukan kiukkuiseksi.

Aurinkoiset terveiset täältä pohjoisesta.Sain rauhallisen hetken ja sehän on kiva käyttää tietokoneella.



Ensiksikin,pahoitteluni Marinoxille tädin vierailusta.



Kyllä teidän kaikkien pohdiskelut ovat niin lähellä omiani.Monenlaisia asioita tulee pyöriteltyä mielessä.Vaikka vauvakuume on kova,tulee epäröityä kun tulee jotain vastoinkäymisiä.Meillä on ollut oikein tahtojen taistelu hyvin usein esikoisen kanssa.Hän on 9v. mutta vaikuttaa kuin murrosikä alkaisi lähestyä.Aivan ihmeellistä jäpätystä joka asiasta,ovien paukuttelua,niskojen nakkelua,riitelyä pikku siskonsa kanssa...Viikonloppuna mietin että miten saan lapset kasvatettua tasapainoisiksi aikuisiksi ja että säilytän vielä oman järkeni...Tuli mieleen että vielä lisää lapsia unelmoin.En ole ihan täyspäinen.No asioista keskusteltiin ja tyttö sai kiukkunsa purettua ja tulin myös itse ymmärretyksi.



On se tämä arki välillä sellaista pyöritystä että ihan päätä huimaa.Mutta ihanaa arkea kuitenkin!Kaipaisin joskus muutaman ylimääräisen tunnin vuorokauteen että ehtisin hoitaa tuota pihaakin lasten ja kodin lisäksi ja olisihan se oma aikakin mahtava lisä.

Ihana lukea, että muutkin pähkäilevät samanlaisten ajatusten kanssa! Vanhempani järkyttyisivät, jos ilmoittaisin heille neljännestä lapsesta, mutta sulattaisivat sen varmasti pian. Olenhan heille kertonut toiveistani saada vielä neljäs lapsi, joten ei se heille ehkä suurena yllätyksenä tulisi. Luulen, että pitäisin asian salassa kuitenkin mahdollisimman pitkälle; kolmannesta lapsesta kerroimme vasta ollessani 16 raskausviikolla, kun taas kahdesta ensimmäisestä lähes heti plussatestin jälkeen :) .



Kyllä vain, hermot menevät säännöllisesti lasten touhuista. Kolme vilkasta poikaa saa pinnan kiristymään. Olenkin miettinyt, että tähän katraaseen vielä neljäs on silkkaa hulluutta. Mutta sitten taas, mukavia, ihania, suloisia ja hellyttäviä hetkiä on moninkertaisesti enemmän kuin hermojen kiristystä.



Ja ne vauvat - raskausajasta puhumattamaan, voih! Huomaan ajan kullanneen muistot, koska kaikissa raskauksissani olen potenut aamusta iltaan kamalaa pahoinvointia ja kuvotuksen tunnetta koko raskauden ajan ja painoni on aina noussut roppakaupalla ja saanut minut tuntemaan oloni raskaaksi ja väsyneeksi. Nyt vain odotan vauvan liikkeiden tuntua sisälläni ja vastasyntyneen ihanan huumaavaa tuoksua :) .



Voi, kunpa saisin miehenikin innostumaan asiasta... Mieluummin vaikka samantien, koska itse olisin jo enemmän kuin valmis neljännen lapsen yritykseen.



Sinihelmi

Meillä ei siis vielä konkreettista yritystä neljännen suhteen, koska haluan itse " lepovuoden" raskauksista/imetyksisitä ym. ennen kuin alkaisin edes yrittämään. Miehen kanssa olemme kyllä yhtä mieltä siitä, että neljäs olisi joskus tervetullut. Minun puolella sukua on paljon isohkoja lapsiperheitä, joten lapsiin on totuttu. Sekä minun että miehen perheissä on 3 sisarusta. Miehen sukulaisten puolelta on tullut pari sellaista vihjaisua, että kolme lasta on ihan riittävä määrä...Anoppi mainitsi mulle jopa sterilisaatiosta pari päivää ennen kolmannen syntymää. Silloin se kyllä loukkasi, kun olin muutenkin herkällä päällä, mutta myöhemmin tajusin ettei tahtonut mua sillä ajatuksella loukata. Sanoin kyllä tiukasti hänelle, etten ikinä teettäisi sterilisaatiota! Tuosta välikohtauksesta huolimatta meillä on kyllä hyvät välit anopin kanssa ;) Eli oikeastaan musta tuntuu, että meidän sukulaiset kyllä saattavat aavistaa että jos vain luoja suo, niin meidän perhe kasvaa tästäkin. Joillekin ystäville olen joskus maininnut iltatähdestä, mutta joillekin vannoutuneille kahden lapsen perheille maininta neljännestä olisi jo varmasti ihan shokki...Mutta mitäpä siitä, mitä muut ajattelee.

Taidanpa minäkin " uskaltaa" kirjottaa jotakin... Oon aina silloin tällöin kävässy lukasemassa teitin hengenheimolaisten juttuja, ihan vaan oman mielenterveyden vuoksi. ;) Siis etten tuntisi ihteäni aivan pöljäkkeeksi, kun tää vauvakuume ei katoa, ei sit millään!



Meillä on 4,5vee, juuri 3vee ja 10kk pojat, mut mulla on yhtä paha vauvakuume kuin ennen esikoista... Isi olis tyytyny jo kahteen. Ja itse asiassa tuo meitin kuopus on oikein iloinen ylläri. Mutta mutta... Vaikka tuo isi on lisälapsia vastaan, niin suurin este neljännelle lapselle on mun kroppa. Kaikki meitin pojat ovat syntyneet sektiolla ja viimesen todella vaikeen sektion jälkeen lääkärit kielsivät mua hankkimasta lisää lapsia. :..(



Mutta kun sydän halajaa lisää... Kaveripiirissä on melkein vain yksi lapsisia perheitä, joten he eivät oikein millään ymmärrä mua. Tuntuu, et mä loukkaan heitä puhumalla vauvakuumeestani. Totta kai mun pitää pitää järki päässä, enkä siis ala henkeni kaupalla neljättä hankkimaan. Mutta kun, piru vieköön, sais tuon sydämenkin kuuntelemaan järjen ääntä...



Millä ihmeellä mä saisin tän kuumeen laskemaan!!!!!!!!!

Meilläkin tavallaan neljäs toiveissa, elossa olevia lapsia tosin vasta kaksi(3,5vja 1,5v), koska esikoisemme menetimme viikon ikäisenä :( Tuo mannamaarian kirjoitus tuntui jotenkin omalta, sillä meilläkin kaikki kolme syntyneet sektiolla ja kohtu jo heikentynyt. Raskauskieltoa ei kuitenkaan vielä annettu, mutta tiivistä seurantaa suositeltiin mahdollisessa uudessa raskaudessa. Haluaisitko mannamaaria kertoa tarkemmin tuosta vaikeasta sektiostasi ja huomattiinko kohdun ohenemista jo aikaisempien lasten kohdalla?



Syli siis tuntuu vielä jotenkin vajaalta ja neljännestä kovasti haaveillaan jossain vaiheessa. Jarruja vauvahaaveille meinaa lyödä kotivuosien kertyminen, nyt olen ollut kotona nelisen vuotta ja ikä lähentelee kolmeakymppiä. Ennen esikoista ehdin olla töissä reilun kaksi vuotta eikä vakituista paikkaa ole odottamassa. Mites te muut haaveilijat, oletteko olleet lasten välillä töissä vai viettäneet puhtaasti kotiäidin elämää? Taloudellista pakkoa töihin menolle ei olisi ja niitähän ehtii tekemään vielä monta kymmentä vuotta, mutta silti...



Tällaista täällä, miestä en ole vielä täysin saanut " käännytettyä" vauvan yritykseen, mutta hyvällä alulla ollaan ;)

Loppuisi tuo sateen tihutus sen verran, että saisi pyykit ulos kuivumaan. Lakanapyykkiäkin on jo kertynyt taas iso kasa. Siivousinto iski muutenkin tänä aamuna ja aika paljon jo olenkin saanut paikkoja siistittyä. Vielä olisi jäljellä jääkaapin pesu, muutama ikkuna ja keittiönkaappien järjestelyä, joten hommaa riittää. Kaksi isointa lasta lähtee kohta mummolle yökylään, joten saan rauhassa puunata paikkoja sen mitä vauvan vahtimiselta ehdin.

Tulikin sellainen mieleen, että miten te muut saatte lapsia hoitoon tarvittaessa? Meillä anoppi on vallan mukava tapaus ja hän hoitaa lapsia mielellään, usein itse pyytää lapsia luokseen yöksi tai muutamaksi. Kuopus ei vielä ole paria tuntia kauempaa ollut kenenkään muun hoidossa, mutta varmaan vähän kasvettuaan ja rinnasta vieroituksen jälkeen pääsee nuorimmainenkin mummolle yöksi. Omat vanhempani ovatkin sitten vähemmän kiinnostuneita ottamaan lapsia luokseen, aina puhuvat ottamisesta mutta puheeksi se sitten jääkin. Neljännen lapsen suhteen mietityttää saako niin montaa enää mihinkään yhtä aikaa hoitoon ja jaksaako anoppi enää hoitaa, kun ikääkin alkaa jo olla.

Tällä seudulla missä asumme on suurin osa perheistä kolmilapsisia ja muutamilla enemmänkin, joten mitenkään kummajaisia emme täällä olisi. Miehen puolen suku varmaan olisi innoissaan neljännestä lapsesta, mutta omat vanhempani saattaisivat järkyttyä. Jo kun kerroimme kolmannesta vauvasta, isäni meni ihan sanattomaksi ja näki naamasta että piti asiaa huonona. Onneksi järkytys taisi pikkuhiljaa laantua kun tottui ajan kanssa asiaan.

Tällaisia mietteitä tänään

-Vanamo-

Mä kysyin keskimmäisen leikanneelta lääkäriltä, et kestääkö paikat vielä yhden raskauden ja vastasi, et kyllä. Jo tätä keskimmäisen sektiota vaikeutti pikkasen runsaat kiinnikkeet. Tää viimenen raskaus oli kyl kaikkee muuta kun nautittava, ainakin sillä hetkellä. Nyt näin jälkikäteen mä tekisin vaikka mitä, jos voisin kokea raskauden " ihanuuden" vielä kerran...



Kuopuksen loppu raskaudessa pahinta oli aivan järkyttävät alavatsa kivut. Ne alkoivat jo puolenvälin jälkeen ja siitä lähtien ne vaan runsaantu. Mitään selvää syytä kipuihin ei löytyny, vaikka kuinka ultrattiin ym. Vielä sektiota edeltävä iltana lääkäri ei nähnyt ultralla kohdussa ohenemaa ym. " vikaa" . Mut sitten itse sektiossa selvisi, et mun maha oli täynnä kiinnikkeitä, jotka siis vaikeuttivat sektiota todella paljon. Lisäksi kohdun alaosa oli ohutta kalvoa. Eli ilmeisesti ne alavatsakivut johtuivat tästä. Mua revittiin ja riuhdottin oikein urakalla, niin et musta tuntu, et putoon leikkauspöydältä. Mut onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin.! Kuopus saatiin suht hyväkuntoisena 28 minuutin uurastuksen jälkeen pihtien ja imukupin avulla mun mahasta.



Siinä leikkauspöydällä hysteerisenä itkiessäni, mä kyl aattelin, et onneks ei tarvi enää koskaan palata tänne. Mut eipä tuo ajatus kauaa päässä pysyny... Jo seuraavana päivänä mä itkin kipujen lomassa sitä, et mä en enää saa saada lapsia.



Siis olishan se ihan silkkaa mielipuolisuutta edes harkita uutta raskautta, mutta kun minkäs tälle tunteelle voi... Mun tarvii jaksaa vaan haaveilla uudesta vauvasta!



Mut helpottaahan tämäkin edes pikkasen, et mä en ihan pölkkypää oo, kun edes haaveilen neljännestä lapsesta. Kuten jotkut mulle sanoo...



Eihän me nelikot olla järjettömiä, eihän... ;))