¨¨¨¨PITKIKSET¨¨¨¨

Aika kuluu siivillä, Emilia on jo 7kk, kovasti yrittää kontata, mutta ei vieläkään ole täysin tajunnut miten se tapahtuu ja ryömimällä pääsee lujempaa :). Joka paikkaan kiipeillään ja noustaa seisomaan, on muuten pelottavan näköistä, ja sieltä kovasti höpötellään :).

Maitoaltistus on 7.päivä ja siellä samalla tehdään prick-testit, joten sitten ollaan viisaampia allergioiden osalta.

Sunnuntaina siirrettiin lapset samaan makkariin nukkumaan ja se on todella rauhoittanut meidän öitä, jotka alkoivat olla aivan mahdottomia.



Vauvakuumetta meinaa taas pukata, mutta en edes miehelle ole uskaltanut asiasta mainita :). Nyt olisi tarkoitus nauttia näistä kahdesta ja kolmosta kuumeilla vasta parin vuoden päästä.



Kummallisia muuten nuo acon 10 testit, kun niihin kuivuessa tulee ihan selkeä viiva, vaikka ei raskaana olekkaan, enpä ole ennen tuollaista testiä nähnyt.

Piti aloitella tuossa taas pinoa, mutta en ole ehtinyt enkä sit saanut aikaiseksikaan.



Möhkis: Huih, mua aina pelottaa nuo aikaisin liikkeelle lähtijät. Vaikka kivahan se on, kun lapsella maailma avartuu :) Kunhan vain olisivat varovaisia, kun ei ole itsesuojeluvaisto vielä kehittynyt. Meillä tytöt on olleet mattimyöhäisiä liikkeelle lähtijöitä ja senkin takia kyllä tosi varovaisia. Mutta niin vain kaikki menevät omassa tahdissaan, tuntuu olevan myös perinnöllistä aika usein. Mukava kuulla, että muutenkin menee Emilian kanssa hyvin. Mä olen kanssa saanut haamuja (viivanpaikkoja) Aconeihin, mutten koskaan silloin kun ei olisi ollut mitään mahdollisuutta olla raskaana. Eli itse olen ne tulkinnut jonkinmoisiksi kiinnittymisyrityksiksi ainakin mun kohdallani. Eli olisko sulla edes pienenpientä mahdollisuutta olla raskaana? Kantsii testata parin päivän päästä uudestaan, sit pitäisi olla jo " tuplasti vahvempi" viiva eli ei enää vain harmaana. Olispa jännää :)





Täällä kaikki hyvin, vaikka raskausajan vaivoja piisaa yhtä paljon jo nyt kuin edellisissä raskauksissa vasta loppuvaiheessa.. Jospa kuitenkin pystyisin jotenkuten olemaan marraskuun edes vielä töissä. Äitiyslomahan alkaisi vasta 18.1. mutta jos yhtä vaivaisena jatkuu tämä odotus, en kyllä millään siihen pysty. Enkä ole kyllä edellisillä kerroillakaan pystynyt. Mutta katsellaan. 4d piti olla huomenna mutta siirsin sitä miltei 3vk eteenpäin kun tuli työesteitä. Halutaan mennä päiväsaikaan että päästään sinne kaksin. Noora aikamoinen viliskantti joten painelis varmaan joka namiskaa siellä ultran aikana ja mies saisi vain sitä vahtia.



Mutta nyt jatkuu taas työt.. Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisianne!





Mikaela kera helmen rv23+4

Ensimmäisen testinhän mä tein elokuussa ennen kierukan asennusta ja testi näytti negatiivista, mutta sitten kun olin sitä roskiin laittamassa niin siinä olikin hentoinen harmaa viiva, täällä sitten kyselin asiasta ja tulin tulokseen, että on negatiivinen. Nyt sitten tein testin kun on ollut outoa limavuotoa ja selkä/vatsa kipua (varmaankin johtuu kierukasta), ihan vain varmistuksesksi vaikka tiesin etten ole raskaana. Taas testi oli negatiivinen ja jäi pesukoneen päälle ja myöhemmin vessassa huomasin että siihen oli ilmestynyt haalea, mutta erittäin selkeä viiva! Ei mullakaan ennen ole tällaisia tullut aconeilla, mutta nyt jo kahdesti eli taitaa olla testin uusi ominaisuus :)

Kiva Ruu, kun laitoit pinoa pystyyn! Mitä teille kuuluu ja miten on vauva-arki sujunut?



Mikaelilla on jo raskaus pitkällä. Harmi, että vaivoja löytyy. Toivotaan, etteivät äitiysi siitä. Olitko aikaisemmin käynyt 4d-ultrassa isompien lastesi kohdalla? Jännittävää varmaan.



Möhkiksen Emilia jo liikuskelee ja pyrkii seisomaan. Hurjaa : ) Mukava, kuulla että teillä menee hyvin ja yötkin rauhoittuivat tuosta " omaan" huoneeseen siirtymisestä.



Meillä vauva ensi viikolla 6kk. Vielä ei mennä kuin muutama sentti käsillä hilaten eteenpäin. Kovin on tempperamenttinen luonne ja nukkumisen kanssa on niin päivällä kuin yölläkin niin ja näin.



Myttö

mitäs ruulle?



Onkos kellään tietoa endosta ja taaksepäin kallistuneesta kohdusta? Tuossa lueskelin endon oireita ja mulla löytyy suurin osa, yritin netistä etsiä tietoa taaksepäin kallistuneesta kohdusta, että voiko oireet johtua siitä, mutta en löytänyt mitään. Ainut mikä ei mun kohdalla pidä pakkaansa endon osalta on ,että mulla ei ole kivut muuttuneet, vaan ovat olleet tällaiset aina. Kukaan ei ole koskaan mun kanssa jutellut näistö kipu ym. asioista. Ultrassa ei ainakaan mitään ole näkynyt. Kovasti on asia alkanut vaivaamaan. koska vielä joskus halutaan kolmaskin lapsi.

mulla on lievästi taaksepäin kallistunut kohtu ja kohdallani tämä ei aiheuttanut muuta, kuin että masu ei näkynyt kovin hyvin ulospäin ja jäi kovinkovin pieneksi. Suurimmillaan SF mitta oli 24cm! Tästä jouduin seurantaan ja poikahan syntyikin ennenaikaisena kun ei kestänyt supistuksia vaan sydänäänet dippasivat aina supistuksen ajaksi. Synnytyksen jälkeen huomattiin, että kohtuni on kaikenlisäksi kovin pikkuinen. Kätilö ja lääkäri meinasivat, että en koskaan tule synnyttämään kovin suurta lasta.



Kiva kuulla teistä kaikista! Ja hauskaa että vauva-arki sujuu!! Mikaelalle toivon, että vaivat eivät lisäännyt. Huomaa kyllä että saman ihmisen kukin raskaus on oman tyyppisensä, kuinkakohan vaivainen olen oman toisen raskauteni kohdalla (jos seillaisen vielä pääsen kokemaan).



Meillä sujuu poitsun kanssa hyvin, hän täyttää kohta 5kk. Yöt nukkuu vaihtelevasti. Syö pääsääntöisesti rintaa ja lisänä soseita. Kasvaa kovin, taitaa painaa jo 7kg ja olla noin 65 cm pitkä. Terkka sanoikin silloin ensimmäisellä neuvolakäynnillä että nämä ennenaikaiset pojat ottavat yleensä ikätoverinsa nopsasti kiinni. Ja näinhän meille on käynyt. Luonteeltaan hän on melko rauhallinen ja harkitseva, mutta jos joku suututtaa niin sitten huudetaan ja lujaa! Naurukin on jo löytynyt ja ääntä kokeillaan hyvinkin korkeassa falsetissa ja matalassa mörinässä... ;D

Enpä ole minäkään sen jälkeen ehtinyt kirjoittelemaan, kun kävin täällä kertomassa vauvauutiset silloin elokuun puolivälissä. Meidän pikkuneiti kun on pitänyt äipän niin kovin kiireisenä!!



Ekat kaksi viikkoa oli helppoja, kun vauva vain söi ja nukkui, mutta sitten alkoi vähän rankempi kausi, kun pikkuinen ei suostunut muualla olemaan kuin sylissä, itki tosi paljon ja nukkui huonosti. Nyt on alkanut neidin kanssa elämä helpottua, kun alkaa löytyä jonkinlainen rytmi kunnon päiväunineen jne. (Heh, no nytkin tuo nukkuu ja kello on jo puoli yhdeksän...en vaan raaski herättää:] )



Prinsessamme sai pari viikkoa sitten nimekseen Edit Ilona.



Lupasin silloin joskus pari sanaa synnytyksestäkin tulla kertomaan, mutta sekin jäi siinä lähes-koliikki-vaiheessa tekemättä. Tässä sitten se pikkuruinen synnytyskertomus:

Supistukset alkoi 13.8 puoli neljän aikaan aamuyöstä, jonka jälkeen en pystynyt enää nukkumaan. Oltiin kuitenkin ihan rauhassa kotona iltaan asti. Soitin pari kertaa sairaalaan, mutta vakuuttivat siellä että mitään kiirettä ei ole. Olin kotona suihkussa ja käytin jumppapalloa. Suihkusta oli apua, jumppapallosta välillä. Seitsemän aikaan illalla olin jo niin kipeänä, että päätimme (kätilön vastaväitteistä huolimatta) lähteä sairaalaan ja taksin kyydittyä meidät perille, olinkin jo 6 cm auki. Supistus ja sydänkäyrämittausten jälkeen halusin vain suihkuun. Olin suihkussa tosi kipeänä kun kätilö vielä vaihtui ja aloin kysellä, että milloin joku tsekkaa tilanteen. Minulle kerrottiin, että parin tunnin päästä varmaan, mutta pyysin, että uusi kätilö tutkisi heti. Niimpä hän sisätutkimuksen tehtyään totesi, että voin alkaa ponnistaa heti kun siltä tuntuu. Mitään paljon luvattua ponnistuksen tarvetta en missään vaiheessa synnytystä tuntenut(?!?) ja ponnistusvaihe oli muutenkin vähän muuta kuin olin odottanut. Rankempi ja teki enemmän kipeää, kuin olin kuvitellut (tai siis sen kuvan olin synnytysvalmennuksissa saanut, että ponnistusvaihe on suorastaan helpottava vaihe kun silloin saa itse toimia aktiivisesti) No mun oloa ponnistelu ei ainakaan helpottanut yhtään :] Jossain vaiheessa kirosin jo itseni, kun en mitään kivunlievitystä ollut pyytänyt. Sitten klo 22.15 pullahti se pikkuinen tyttö maailmaan ja kipu helpotti. Neiti imikin sitten heti tissiä 1,5 tuntia (pienestä pitäen jo kova syömään..2kk neuvolassa painoa jo yli 6 kg :)



Möhkis: Ihana kuulla teidän kuulumisia! Mainiota, kun saa lukea, mitä meillä sitten viiden kuukauden kuluttua meillä todennäköisimmin touhutaan :)



Mikaela: Uskomatonta, että sun raskaus on noin pitkällä! Muistan vielä kun täällä suorastaan itkuisia viestejä kirjoittelit, kun kolmannen yrittäminen oli vielä haaveissa ja sulla vauvakuume oli valtava! Potkiiko masuasukki kovasti? Voih, tässä tulee kohta ikävä sitä omaa mahaa! Toivotaan, että pystyt nauttimaan raskaudestasi täysin rinnoin vaivoista huolimatta!



Myttö: Sinähän taisitkin vastailla mun viestiin tuolla vauva-puolella. Meillä tosiaan se pahin syli-vaihe meni ohi, vaikka Editin mielestä syli onki edelleen se paras paikka. Ja temperamenttia löytyy meidänkin neidiltä todella!!

Minkäslaisella rytmillä teillä mennään? Minkälaisia yöt ovat?



Ruu: Kiva kuulla teidänkin kuulumisianne! Olen kovin kiinnostunut teidänkin rytmistänne...haluaisin saada jotain vihiä, minkälasta meillä on muutaman kuukauden kuluttua :)





Kuulumisiin,

Pumpsu ja Edit (10 päivän kuluttua 3 kk)

ihana nimi teidän tytöllä!! Meidän rytmi on juuri muuttunut huonompaan suuntaan. Ennen poika nukkui yönsä hyvin (klo 20-04/05 ja 04/05-07/08) nykyisin ei niinkään. Viime yönä valvottiin miltei 23-02 ja 03-04, poju haluaisi niin kovasti seurustella ja hihkuukin sängystä kirkkaalla äänellä aina herätessään (hii!! haa!! ööö!) kun menen laittamaan tuttia tai nostan viereeni syömään hän hymyilee aurinkoisesti... päivällä hän nukkuu 10.30-14/15 ja illalla 17/18 aikaan vielä yhden 15-30 min unet. Kaikki sanovat, että 5kk iässä monilla on yövalvomisia kun oppivat niin paljon uusia asioita. Tiedä häntä sitten. Näitä tiheitä yöheräilyjä on meillä ollut jo noin 3 viikon ajan.



ruu.

Oli kiva lukea kuulumisianne pitkästä aikaa! Vauva-arkea ja odotusaikaa monella. Meidän isompi " vauva" on jo 1 v. ja 3 kk. Ja rv 27+1 mennään jo pienemmän kanssa. Kovasti potkuttelee päivittäin. Tyypillisiä raskausvaivoja on...närästystä, lihaskramppeja ja pissatusta öisin, selkä vaivailee aamuyöstä, univaikeuksia näistä johtuen jne. Poika nukkuu jo pääasiassa yöt heräämättä n. 10 h, mutta äitipä joutuu jatkamaan yöheräilyjä. Että näinpä tietenkin. Mutta muuten oon voinut oikein hyvin...siis jaksanut ihan ok. Perhekahvilassa ja kerhossa on käyty nyt koko syksy. Se on piristänyt. Onneksi sain itseni täältä ihmisten ilmoille! Vauvan sukupuolta on jännä arvailla. Aika samanlainen raskaus on ollut...mutta toisaalta on ollut tyttöolokin...saapi nähdä. Vielä pääsen rv 36 ultraan vauvan kokoarvioon, kun sokerien kanssa on taas ollut pientä häikkää. Ehkäpä kysyn siellä sitten, kumpi sieltä on tulossa ; ) Vähän jännittelen pärjäämistä kahden pienen kanssa, esim. imetystilanteet ja muuta sellaista. Poika on aika vilkas ja vahdittava. Nyt on alkanut kiipeillä pöydälle yms. Sanoja jo tulee. Mikä sen ihanempaa, kun lapsi sanoo hymyillen " äiti" !