*~****3-KUUMEILIJOIDEN viikko 43*****~

Talvi näköjään tulee kovaa vauhtia. Pakkasta tänään täällä etelässä -5 astetta. Täytyy kaivaa talvitakkia jostain.



ON: Tänä aamuna testasin kuitenkin kun vielä jomotteli ja vahva ovisplussahan sieltä tuli! :) Eilen ei tosiaan päästy petiin kun miehellä oli kuumetta eikä minua huvittanutkaan. Enkä tiedä onnistuuko tänäänkään, kun jomottaa niin paljon että ei huvita. Mutta katsotaan. Viime kierrossa siimähännät joutuivat odottelemaan 3 päivää eikä tärpännyt, joten ei varmaan nytkään. Positiivista ajattelua... :D



Täytyy mennä. Palataan!



Hyvää alkuviikkoa! =)

Ja hyvää viikon alkua kaikille!



Niinpä se täti sitten eilen tuli. Edelleen jaksan hämmästellä sitä yhtä selkeästi positiivista vaikkakin vaaleaa tulosta. No oikeastaan mulle oli melkein helpotus eilen todeta, etten olekaan raskaana. Rupesi nimittäin perjantai-lauantai välisenä yönä ahdistamaan ajatus siitä, että olisin raskaana. Meillä kun on se tilanne, että molemmilla lapsilla on vakava sairaus, niin ehdottomasti haluan, että kolmonen testataan jo raskausaikan, ettei hänellä ole tätä kuolemaan johtavaa sairautta. Jos hoitajat nyt irtisanoutuvat joukolla, niin mulla on pelko, ettei seulontoihinkaan pääse. Nyt sitten mietitään, että " jätetäänkö väliin" tämä kierto, jotta sairaanhoitajien tilanne tiedetään ennenkuin ollaan siinä tilanteessa, ettei päästä istukkanäytteeseen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää keskeyttää raskaus vailla tietoa siitä, että olisiko sikiö ollut terve vai sairas.

eli kp on nyt 27 ja viime kierto oli 30pv. Ei kylläkään ole yhtään raskautunut olo joten odottelen menkkojen alkavan parin päivän sisään.



Taukku: tiedän nuo tunteet, vaikka meillä ei perinnöllistä sairautta tietääkseni olekaan. Kaksi erityistä kuitenkin, joista toisella kromosomijuttu, toisella tuntematon. Tutkimuksiin menoa harkitaan vakavasti ja perinnöllisyyslääkärillä ollaan käyty jo kahdesti aiemmin. Vaikeita asioita nämä ja vievät iloa siitä alkuraskaudesta...

Kauan pysyinkin poissa, mutta pakko sitä oli takaisin tulla. Ennustaja elliltäkin tuli vastaus, että meille syntyy tyttö 11.9.2008 :D saas nyt nähdä.



Eli joo, mies on ollut asiaa vastaan erittäin paljon, vaikka hälläkin jotain pienen pientä vauvakuumetta on ollut aistittavissa, nyt sitten miehelle sanoin, että se tehdään joko nyt tai ei koskaan ja mies tuli vastaan inasen ;) Eli lupasi harkita. Joulukuuta ennen ei edes harkita ehkäisyn pois jättämistä, sillä kesävauvaa en missään tapauksessa tahdo, vaan syksy/talvi on haaveissa :) Eli jos sitten tuossa joulukuussa jättäisikin ne pillerit ottamatta.



Toki harkitaan vielä, kyllähän se tietää PALJON lisää menoja ja kun sitä tilaakaan ei ole mitenkään ylenmäärin, lisäksi mietityttää jaksaako sitä kaikkea alusta. Eilen sai taas laskea kymmeneen useampaankin kertaan kun muksut rehasivat kaupungilla enemmän kuin tarpeeksi :( ja nuoremman pukemisen kanssa saa aina tapella jnejne. eli viitsiikö sitä enää kolmatta " riesaa" hankkia.



Ja sitten iski eilen sellainenkin, että jos se lapsi ei olisikaan terve, meillä siis molemmat lapset ovat terveitä, mutta kuka sanoo, että sama onni osuisi kolmatta kertaa?



En minä kahden ekan kanssa tällaisia miettinyt, eka tehtiin kun tuntui siltä, ilman vauvakuumetta ja toka kun oli vauvakuume ja kyllähän lapsia nyt kaksi pitää olla, nyt kolmatta miettiessä välillä on vauvakuume ja sitten toisella hetkellä " ei enää ikinä yhtäkään lasta" kauhean ristiriitainen olo. Kahden ekan kohdalla en miettinyt sitä, onko tuleva lapsi terve, kun odotin heitä täysin huolettomasti, ehkä ikä on tehnyt tepposensa :p

Enpä ole minäkään näitä kahta odottaessani juuri ajatellut, että jotain voisi mennä pieleen. Edes esikoisen sydänvika ei hetkauttanut niin paljoa, että toista odottaessani olisin pelännyt. Tuntui vain siltä, että kun ekalla on jotain vikaa, niin eihän sillä toisella yksinkertaisesti voi olla.



Meillä on tämän etenevän perinnöllisen sairauden lisäksi lapsilla myöskin autisminkirjon diagnoosit ja kolmannella on noin 30 prossan mahdollisuus olla autisti, vaikkei hänellä tätä perinnöllistä sairautta olisikaan. Kyllä me kovasti mietittiin, että uskalletaanko yrittää kolmatta, mutta jotenkin se halua, että olisi edes mahdollisuus siihen, että vanhana olisi lapsenlapsia, kallisti vaakakupin siihen, että yritetään. Toisaalta myöskin ajateltiin, että " terve" lapsi voisi antaa jonkinlaista lohtua tähän tilanteeseen, jossa me joudutaan joka päivä tavallaan luopumaan näistä kahdesta vanhemmasta. Sana terve on lainausmerkeissä siksi, että tarkoitan sillä lasta, jolla ei ole tätä etenevää sairautta, jotain muutahan hänellä saattaa ollakin.



Vaikka mä nyt saatan kirjoittelullani aiheuttaa lisähuolia muille, niin siitäkin huolimatta toivon, että ihmiset täällä eivät rupeaisi liikaa miettimään lapsen terveyttä. Ja sitä paitsi: meidän muksut ovat sairaudestaa huolimatta meille maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä, joista ei missään nimessä haluttaisi luopua. Kolmannelle en vain haluaisi samaa kohtaloa kuin kahdelle ensimmäiselle, koska paitsi että sairaus on vanhemmille erittäin raskas, on se sitä myös lapsille.

Tuskinpa aiheutat mitään kamalaa joukkoahdistusta täällä. Varmaan jokainen pohtii jossain vaiheessa raskautta tai sen yritystä että miten suhtautuisi lapseen jolla kaikki ei olekaan aivan niin kuin oli ajateltu. Tai ainakin olisi hyvä ajatella, sillä suurin osa kuitenkin iloisesti ottaa vastaan neuvolan tarjoamat niskapoimu-ultrat ym. seulat.



Meillä myös ykkösellä on sydänvika ja lievä kehitysvamma, johtuen kromosomiviasta (ei perinnöllinen). Kakkosella taas kehitysvamma tuntemattomasta syystä (perinnöllisyyttä on tutkittu, muttei mitään vedenpitävää ole löydetty). Pelottaa mahdollisen tulokkaan mahdolliset diagnoosit, mutta riski on vain otettava, jos lapsia haluaa. Meillä oli alunperinkin neljä haaveissa ja toivottavasti se joskus toteutuu :)



Rauhallista mieltä sinulle kuumeiluun.

Minä olen pitänyt vähän taukoa tähän pinoon kirjoittelemisesta. Tuon " Muita vuoden 2009 vauvasta haaveilijoita" -pinon koen ehkä enemmän omakseni. Vielä kun ei meillä kolmosta yritetä (vaikka mies haluaisikin=). Tosiaan vuonna 2009 olisi 3. lapsi tervetullut vasta, jos nyt pystyn siihen asti pitämään vauvakuumeen aisoissa:-) Ehkä ensi vuoden keväällä tai kesällä aloitetaan yritys.



tronada ja muutkin: minäkin olen miettinyt tuota terveys-asiaa. Meillä on molemmat lapset muuten terveitä, mutta esikoisella on mm. puheenkehityksen viivästymää ja hän on ollut ja on edelleen melkoisen vaativa ja haasteellinen luonne ja kasvatettava,joten väkisinkin tulee ajateltua että mitäs jos kolmannella lapsella olisikin jotain pahemmin vialla!! Näissä kahdessa lapsessakin on ihan tarpeeksi hommaa, joten miten sitä sitten kolmen kanssa jaksaa?! Kumma kyllä, vauvakuume vaivaa aina vaan näistä ajatuksista huolimatta :-)



Tilasin ovistestejä pari viikkoa sitten ja tässä kierrossa niitä ois tarkoitus käyttää. Ihan mielenkiinnosta vaan haluaisin tietää, milloin ovis tarkkaan ottaen on, kun kipujakin on useampana päivänä.



Kauniita syyspäiviä ja plussaonnea kaikille!

olen tuota pohtinut jo pidemmän aikaa, en epäile etteikö sairas lapsi olisi aivan yhtä rakas kuin tervekin, mutta silti on joku pieni pelko olemassa.

Kesällä kun tänne enemmän kirjoittelin joku laittoi sellaisen ajatuksen, että haluatko lapsen, vaikkei se olisikaan terve (siis nimenomaan kolmannen) ja silloin mietin, että jaksaisinko. Minulla on kaksi tervettä lasta ja joskus tuntuu, ettei jaksa näidenkään kanssa, ekan kanssa se olisi ollut sinäänsä helpompaa, että ei ole muita, jotka tarvitsevat myös sitä aikaa. Kamalan vaikea pukea sanoiksi näitä ajatuksia. Yritän vain selvittää itselleni tunteitani ja nyt kertoa sitä ulospäin, mutta ei se ole niin helppoa.

Ihan nopeasti vaan kun pää on kipeä. Eli eilen touhuiltiin onnistuneesti. Jouduin tosin odottelemaan miestä petiin lähes puolen yöhön asti. Ja lisäksi särki päätä. Mutta touhuiltu siis on. Nyt vaan taas odotellaan. Jotenkin tuntuu epätoivoiselta ettei taaskaan tärpännyt.

En nyt ehdi muuta.



Aurinkoista päivää! =)

tulin kurkistelemaan...keskenmenosta nyt viikko, vuota vieläkin aika reippaasti...odotan vain kun pääsee yrittämään taas.



kaikki kaverit tuntuu nyt saavan tässä kuussa vauvan , ahistaa kun kun tietää että vähän aikaa sitten olin onneni kukkuloilla kun testi näytti +...ja sittenhän ja vuoto jo melkei alkoikin heti =/..



no eiköhän tämä iloksi muutu



peetu

Kävin vaan ilmoittautumassa, että olen edelleen mukana. On vaan niin hässäkkää koko ajan kun opiskelen ja teen töitä sekä tietysti perheellekin pitäisi jäädä aikaa. Ovis on ollut jossain vaiheessa, tai sitten ei. En nimittäin tunnistanut selkeästi. Ajattelin jättää tätä hössötystä vähemmälle, kun mies ei ole sataprosenttisesti tän jutun takana. Mennään nyt päivä kerrallaan ja katotaan, mitä meidän kohtaloksi on suunniteltu. Peittoja on kuitenkin heiluteltu.



Nyt on taas tää kipuilu alkanut, mikä oli viime kierrossakin. Soitin äitiysneuvolaan ja käski kätilö vaan odottaa. (Kun jälkitarkastuksessa ei kuulemma ole löytynyt mitään erityistä..). Saa nähdä kauanko jaksan odottaa..



Mei vähän omanapaiseksi, sorry. Plussatuulia ja pupuiluintoa kaikille!



vuma, yk 4, kp 17/ 23-27

Pahoittelut peetu.t keskenmenosta. Varmasti sitä tippuu korkealta kun ensi näyttää plussaa ja sitten menee kesken. Minullakin ollut 2 km:a. Tsemppiä! :)



ON: Minulla onvatsatauti. :( Ihmettelinkin jo eilen, että miksi oksettaa. Mutta nythän syykin selvisi. Kp17/27-29. Eilen illalla nukkumaan mennessä pisti oikealle alavatsaan, mutta ei kai se kiinnittymistä voi vielä olla? Noh, en jaksa nyt ajatella koko asiaa. Että näin.

Halusin mukaan kolmatta kuumeilemaan. Meillä poika 4,5v. ja tyttö 2v. Nyt tuntuu sitten siltä, että olisi aika kolmannelle :-)



Pillereitä olen tähän asti syönyt, mutta ajatuksena on lopettaa tähän. Katsotaan sitten miten kuukautiskierron käy...



Eka tärppäsi yhdestä kerrasta puolivahingossa, tokaa odottaessa sain muutaman varhaisen keskenmenon ja ekasta luge-kierrosta tärppäsi kunnolla. Kumpaakaan ei siis tarvinut kauaa odotella. Nyt jännittää että mitenkähän tällä kerralla.



Olen 29v. ja mies 31v. ja asutaan Pirkanmaalla.

Joitakin tuttuja nimiä täällä vieläkin. Ja paljon uusia.



Tsemppiä kaikille ja plussatuulia!



Meillä kolmonen on jo kohta 5kk! Siis kamalaa vauhtia tämä aika menee! Ja nyt annettiin viiko sitten lupa neloselle ;) Ihanaa.



AIHA ja tytsyt

kun kp on 31/28-30 ja tulos oli vähintäänkin tulkinnan varainen. Testi oli Predictor ja aivan himmeän pallon olin siinä näkevinäni, mutta toisaalta mielikuvitus voi tuottaa haamun (kun mieskään ei ollut kotona varmistamassa) Täytyy varmaan testailla uudelleen parin päivän kuluttua mikäli sitä ennen ei tätiä näy. Ei oo kyllä mitään raskausoireita :(

Eilen keskustelin miehen kanssa tuosta vauva-asiasta sitten vähän " vakavammin" ja selvitin kuinka olen katsonut, että käytettynä saa edullisesti tarvikkeita (kaikki kun ollaan jo myyty) jne. ja puhuttiin sitten, että jätetään pillerit pois kun tämä laatta loppuu (eli ensi viikolla) sanoin sitten, että pitäisi yksi " luomukierto" pitää niin mies totesi, että hän ei kortsua käytä :D eli siis... kohta meilläkin jännitetään. Uskallankohan mä jättää ne pillerit pois?? Jos alan itse jänistämään.



Yhtään en osaa sanoa, että kuinka nopeasti tärppäisi, ykköseen meni 8kk ennenkuin tärppäsi (pillereiden lopettamisen jälkeen) tosin tärppäsi sitten ekasta kierrosta, kun " kunnolla yritettiin" kun aiemmat kuukaudet oli tyylillä " tulee jos on tullakseen" ja kakkonen sai alkunsa ekasta yrityksestä, mutta takana ei ollut pillereitä.



Sitten mietityttää, kuinka työpaikalla pärjätään jos jään äippälomalle jne.

Meilläkin on kuopuksella pitkäaikaissairaus, ja oli melkoinen shokki, kun se selvisi. Nyt olemme noin puoli vuotta harjoitelleet elämistä sairaan lapsen kanssa. Poika on siis diabeetikko ja melkoista vuoristorataa tunteidensa kanssa tässä on menty. Kaiken lisäksi sairaus iski vain kaksi kuukautta rakkaan isäni kuoleman jälkeen,(joka myös sairasti 1.tyypin diabetesta)

Nyt olemme jo pikkuhiljaa päässeet elämässä eteenpäin ja kovasti odotellaan, josko tähän perheeseen saataisiin uusi jäsen.



Tänään on siis kp28/28 ja mitään oireita tädistä ei ole, yleensä olen n. 4 päivää ennen tädin saapumista todella pahalla päällä ja tällä kertaa ei oireita ole ollut. viikonloppuna vissiin testaillaan, että josko meitä olisi jo onnistanut...



Pitäkää peukut pystyssä



Sirp@kka kp 28/28 yk 2

Elikkäs tein äsken raskaustestin ja se näytti PLUSSAA!!!

Ihan uskomaton olo, ei pysty vielä uskomaan todeksi, mutta pakko se kai on kun testi niin näytti. Laskettu aika olisi 3.7.2008.





Mutta onnea yritykseen kaikille, kyllä se plussa teillekin tulee!



T: Sirp@kka t02,p04 ja rv 4+1

Tulin tänne esittäytymään, kun ollaan päätetty yrittää kolmatta lasta. Viimeksi oon aktiivisesti palstaillut vuonna 2005, kun odotin kuopusta. Meillä on 5-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö. Oltiin jo päätetty, että meidän lapsiluku on nyt täynnä eikä lisää enää tehdä, mutta kuinkas kävikään =) Mies aloitti kuumeilun tällä kertaa jo kesällä, mutta mä laitoin sillon kapuloita rattaisiin... Mulla on ollu ehkäisylaastari käytössä ja nyt menkkojen loppua mennään. Sillon kun päätettiin ettei enää tehdä vauvoja, mulle totuuden nimissä oikeesti tuli tosi haikee fiilis etten enää saa kokea sitä raskaana olemisen ihanuutta, nii ja tietty myös kurjuutta. Nyt pitää vain toivoa että tärppää vielä!! Ja kieltämättä on se neljäskin vauva käynyt mielessä, mutta jos nyt ihan rauhassa vaan mennään tämän kolmannen

...niin että mennään nyt rauhassa tämän kolmosen kuumeilun/raskautumisen kanssa.