Surullisia kohtaloita
Oletko kohdannut ihmistä, jolla on poikkeuksellisen ns. Surullinen kohtalo?
Minä tapasin päivystyspoliklinikalla erään 3 kk (?) pienen pojan äidin, joka oli haudannut jo kaksi omaa lastaan, nyt oli pelastanut tämän pienen pojan tukehtumiselta (paha refluksitauti). Ja tämä äiti ei ollut saanut aiemmin lääkäreiltä apua :( siinä vaiheessa oma korvatulehduskierteinen tytär tuntui helpolta :(
Kommentit (112)
Tuttavani äiti on 70-luvulla synnyttänyt viisi kuollutta lasta. Ja tämä tuttavani on kärsinyt kolme keskenmenoa.
Aikoinaan julkisudessakin olleen Visa Nurmen kohtalo.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Visa_Nurmi
Hän sai siis vaimonsa kanssa kolme tytärtä ja jossain vaiheessa kolmannen tyttären synnyttyä, lapsilla todettiin harvinainen JNCL-sairaus. Lapsi taantuu ja menettää kaikki opitut kyvyt ja lopulta kuolee.
Visa Nurmen vaimo sairastui myös syöpään ja kuoli muistaakseni tytärten välissä.
Visa Nurmi meni myöhemmin uudestaan naimisiin ja sai uudesta liitosta terveen pojan. Kuoli kuitenkin itse vasta viisikymppisenä sairaskohtaukseen, poika ei ollut muistakaeni kovin vanha tuolloin.
Kyllä pistää ajattelemaan miten paljon voi surua yhdelle ihmiselle osua kohdalle.
2679JQ
Tunnen erään, jonka koko perhe kuoli kolarissa. Puoliso, kaikki neljä lasta ja oma äiti. Siinä me ihmiset kaikki läheiset sukulaiset kerralla. :(
Meidän suvussa on yksi mies, en muista mitä sukua, mutta isäni serkun pikkuserkku-tyylinen kumminkin. Hän meni naimisiin naisen kanssa, joka kuoli syöpään ensimmäisenä hääpäivänä. Syöpä saatiin siis selville n. Kolmea kuukautta ennen kuolemaa.
Tämä mies erakoitui täysin tämän jälkeen, irtisanoutui, muutti maalle keskelle ei mitään, lähin kauppa on 40 km päässä. Ennen tätä oli siis ihan "normaali" duunari, joka asui lähellä keskustaa. Lapsia hänellä ei ole, eikä todennäköisesti tulekaan.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:05"]Tunnen erään, jonka koko perhe kuoli kolarissa. Puoliso, kaikki neljä lasta ja oma äiti. Siinä me ihmiset kaikki läheiset sukulaiset kerralla. :(
[/quote]
Hyi kamala :( miten tuosta selviää? :(
Mummini isä sai sydänkohtauksen omissa 70-vuotissyntymäpäivillä ja kuoli. :(
Otin vaimolta sukat pois ensimmäistä kertaa ja sieltä paljastui kiviajat :(
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:26"]
Aika kevyitä juttuja kun kohtalot rajoittuu alueelle kuinka monta lasta kuoli. Huomaa että naiset elää kuplassa eikä tunne syrjäytyneitten miesten todellisuutta.
[/quote]
Sinun ongelmasi, et saanut baarissa kun kaveri sai? Kerro on tarinasi, älä jauha ideologista pullshittiä muiden kustannuksella.
Tiedän sellaisen jutun, että äiti oli lapsensa kanssa pulkkamäessä. Pulkkamäki "jatkui" jäätyneen lammen päälle. Lapsi oli sanonut äidilleen, että nyt voitaisiin lähteä, en enää jaksa laskea mäkeä. Äiti totesi, että laskehan nyt vielä kerran kun tänne asti on tultu. Lapsi laski ja menehtyi kun jää petti. Ajatelkaa, varmaan äiti kokenut syyllisyyttä kun patisti vielä laskemaan :((
Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.
[/quote]
Korjaus, alaikäisinä seilasivat lastenkodista toiseen siis.
Tyttäreni kuoli kätkytkuoleman 10 vuotta sitten. Enempää lapsia en hanki.
Ystäväni menetti ensin kaksi vauvaa ihan peräkkäin. Ensimmäinen syntyi kuolleena ja toinen menehtyi heti syntymän jälkeen keskosena. Muutama kuukausi tästä hänen miehensä kuoli todella nopeasti edenneeseen syöpään, joka tuli aivan puun takaa ja hän jäi yksin 4-vuotiaiden kaksosten kanssa.
Oma murehtiminen tuntuu aika heppoiselta tämän rinnalla.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:51"]Ystäväni menetti ensin kaksi vauvaa ihan peräkkäin. Ensimmäinen syntyi kuolleena ja toinen menehtyi heti syntymän jälkeen keskosena. Muutama kuukausi tästä hänen miehensä kuoli todella nopeasti edenneeseen syöpään, joka tuli aivan puun takaa ja hän jäi yksin 4-vuotiaiden kaksosten kanssa.
Oma murehtiminen tuntuu aika heppoiselta tämän rinnalla.
[/quote]
Huhhhuh :( on siinä jaksaminen kortilla... Ei sitä elämää voi loppuun asti suunnitella :(
Perheen ainoa hedelmöityshoidoilla hankittu lapsi kuoli tapaturmaisesti. Vanhemmat eivät iän puolesta voi saada enempää
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.
[/quote] Eivät kyllä ome enää lastenkodissa. Ikää 22 ja 20.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 16:18"]
..miksi haluutte mässäillä ja lukea näitä "surullisia kohtaloita"? Saatteko jotain kiksejä niistä? Eli hui kauheeta mitä jollekulle on sattunut, onneksi ei meille!
[/quote]
Laittaa suhteellisuuksiin omat 'ongelmat'.
[/quote]
Nimenomaan! Kyllä näitä minttuvirtasten vuittoneita ja fitnesperseitä jo on niin nähty, että todellakin jalat maan pinnalle, ettei totuus unohdu!
Mies jätti perheensä ja kaksi lasta yllättäen. Nainen ei voinut saada enempää lapsia. Uusi nainen jonka kanssa mies oli pettänyt, oli raskaana jo avioliiton aikaan. Uusikin suhde kariutui ja mies menetti työnsä
Ex-vaimo ja lapset kärsivät, nuori nainen on kouluttamaton ja elää sossusta lapsensa kanssa.
Mies sairastui henkisesti, eikä tapaa ketään lapsistaan.
Tämä ei ole surullinen vaan liikuttava asia. Minä sairastuin syöpään 10-vuotiaana. Olin koulusta pois puoli vuotta hoitojen takia. Vanhempani hankkivat minulle koiran lemmikiksi, sillä jouduin olla yksin kotona päivät. Vanhemmilla ei ollut varaa jäädä kotiin hoitamaan, ja olin ainut lapsi. Koirasta sain jotain erityslaatuista voimaa, sain kouluttaa sen ihan itse, hyvin koulutinkin, oli erittäin helppo koira. Vuoden päästä siitä sain valoa tunneliin-diagnoosin. Syöpäkasvain oli pienentynyt valtavasti, siitä pari kk eteenpäin se oli kokonaan poissa. Palasin kouluun ja elin normaalia elämää, parin vuoden päästä koira kuoli syöpään, munuaissyöpään, joka oli minulla myös.
Minulla tuli tunne, kuin koira olisi pelastanut minut tällätavalla. Otti syövän itselleen, jotta minä saisin elää. :( vieläkin ikävöin sitä pientä ihmeellistä, niin sanattoman rakastavaa olentoa <3
Äitini työkaveri joutui hautaamaan kolmen vuoden sisään kaikki kolme lastaan :( olivat jo siis aikuisia nämä lapset. Yksi kuoli tulipalossa, kaksi muuta kuolivat yhtäaikaa autokolarissa matkalla perheen mökille :((