Surullisia kohtaloita

Mun miespuolinen kaveri ei saanu pilluu baarista.

Yksi tuttu haki lääkikseen ja pääsi vasta kolmannella kerralla, niin noloa :(

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:05"]

Tunnen erään, jonka koko perhe kuoli kolarissa. Puoliso, kaikki neljä lasta ja oma äiti. Siinä me ihmiset kaikki läheiset sukulaiset kerralla. :(

[/quote]

Voiko tällaisesta ikinä selvitä? Kauhea kohtalo.

Poika meni ja hirttäytyi metsään vain vähän sen jälkeen kun kirjoitti huippuarvosanoilla ylioppilaaksi. Äiti löysi metsästä...

Kumppanini suvussa oli surullinen tapaus edellisessä sukupolvessa: Perheen 6-vuotias poika oli kiipeillyt savusaunan katolla, kun rakenteet petti ja hän tipahti suoraan tulikuumaan vesisaaviin katon läpi. Häneltä kuorioutui kaikki iho pois, ja muutaman päivän vuodelevon jälkeen poika kuoli.

Tuntuu aina olevan tragedia jos NAINEN tekee itsemurhan. Entäs miehet sitten? Mä olen itsekin harkinnut itsarin, mutta naislääkäri nauroi ulos vastaanotolta. Ja mieslääkäriä on niin vaikea löytää nykyään, koska naisia on ihan liikaa lääkäreissä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:02"]Tämä ei ole surullinen vaan liikuttava asia. Minä sairastuin syöpään 10-vuotiaana. Olin koulusta pois puoli vuotta hoitojen takia. Vanhempani hankkivat minulle koiran lemmikiksi, sillä jouduin olla yksin kotona päivät. Vanhemmilla ei ollut varaa jäädä kotiin hoitamaan, ja olin ainut lapsi. Koirasta sain jotain erityslaatuista voimaa, sain kouluttaa sen ihan itse, hyvin koulutinkin, oli erittäin helppo koira. Vuoden päästä siitä sain valoa tunneliin-diagnoosin. Syöpäkasvain oli pienentynyt valtavasti, siitä pari kk eteenpäin se oli kokonaan poissa. Palasin kouluun ja elin normaalia elämää, parin vuoden päästä koira kuoli syöpään, munuaissyöpään, joka oli minulla myös.
Minulla tuli tunne, kuin koira olisi pelastanut minut tällätavalla. Otti syövän itselleen, jotta minä saisin elää. :( vieläkin ikävöin sitä pientä ihmeellistä, niin sanattoman rakastavaa olentoa <3
[/quote]Aivan liikuttava kertomus, voi pientä rakasta koiraa. Kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi!

Kaksoset olivat lapsuudessa auto-onnettomuudessa, toinen kuoli ja toinen jäi eloon. Eloonjäänyt ei koskaan selvinnyt tuosta tapahtumasta, häntä alettiin myös koulukiusaamaan. Kuoli nuorena tapaturmaisesti. Heidät on haudattu samaan hautaan.

Kai mun elämäni on tragedia. Toinen vanhemmista teki itsarin, koulussa kiusattiin vuosikaudet raakalaismaisesti, lisäksi kuuluun tässä yhteiskunnassa aiemmin vainottuun vähemmistöön. Olen lähes koko elämäni ajan kuullut törkeitä solvauksia liittyen siihen, mikä olen. Nykyisin olenkin eristäytynyt kotiin, pysyvästi.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:02"]

Oletko kohdannut ihmistä, jolla on poikkeuksellisen ns. Surullinen kohtalo? Minä tapasin päivystyspoliklinikalla erään 3 kk (?) pienen pojan äidin, joka oli haudannut jo kaksi omaa lastaan, nyt oli pelastanut tämän pienen pojan tukehtumiselta (paha refluksitauti). Ja tämä äiti ei ollut saanut aiemmin lääkäreiltä apua :( siinä vaiheessa oma korvatulehduskierteinen tytär tuntui helpolta :(

[/quote]

On saanut oman osansa kärsimyksistä tuo äiti kyllä :( Kummallista, kun on ihmisiä, joita kohtalo lyö kerta toisensa jälkeen, esim. useita lapsia menee, syöpä uusiutuu ja siirtyy, ja elämä on vuosia yhtä tuskaa.

Oma isoisäni menetti viidestä lapsestaan neljä. Kolme veljestä hukkui  samaan aikaan jäihin ja ainoa tytär, kuopus, kuoli kurkkumätään. Vain isäni jäi eloon. Vaari oli aika hiljainen ja omissa aatoksissaan oleva mies.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:05"]Tunnen erään, jonka koko perhe kuoli kolarissa. Puoliso, kaikki neljä lasta ja oma äiti. Siinä me ihmiset kaikki läheiset sukulaiset kerralla. :( [/quote] Hyi kamala :( miten tuosta selviää? :(

[/quote]

Outoa käyttää tämän tyyppisten asioiden yhteydessä ilmaisua: hyi

Hyi kuvastaa minusta iljetyksen ja inhon tunnetta, ei järkyttymistä tai surua. 

[/quote]

Ja pilkun hässiminen kuvastaa ilkeää pikkusieluisuutta :) jatko kuului "Miten tuosta selviää"? eli sympatiaa löytyy. ohis

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:02"]Tämä ei ole surullinen vaan liikuttava asia. Minä sairastuin syöpään 10-vuotiaana. Olin koulusta pois puoli vuotta hoitojen takia. Vanhempani hankkivat minulle koiran lemmikiksi, sillä jouduin olla yksin kotona päivät. Vanhemmilla ei ollut varaa jäädä kotiin hoitamaan, ja olin ainut lapsi. Koirasta sain jotain erityslaatuista voimaa, sain kouluttaa sen ihan itse, hyvin koulutinkin, oli erittäin helppo koira. Vuoden päästä siitä sain valoa tunneliin-diagnoosin. Syöpäkasvain oli pienentynyt valtavasti, siitä pari kk eteenpäin se oli kokonaan poissa. Palasin kouluun ja elin normaalia elämää, parin vuoden päästä koira kuoli syöpään, munuaissyöpään, joka oli minulla myös. Minulla tuli tunne, kuin koira olisi pelastanut minut tällätavalla. Otti syövän itselleen, jotta minä saisin elää. :( vieläkin ikävöin sitä pientä ihmeellistä, niin sanattoman rakastavaa olentoa <3 [/quote] Oon ehkä vähän herkillä mut itku tuli kun luin tän...

[/quote]

Sama.... Huh. Ja vieraat tulee minä hetkenä hyvänsä!!!

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:01"]Mies jätti perheensä ja kaksi lasta yllättäen. Nainen ei voinut saada enempää lapsia. Uusi nainen jonka kanssa mies oli pettänyt, oli raskaana jo avioliiton aikaan. Uusikin suhde kariutui ja mies menetti työnsä
Ex-vaimo ja lapset kärsivät, nuori nainen on kouluttamaton ja elää sossusta lapsensa kanssa.

Mies sairastui henkisesti, eikä tapaa ketään lapsistaan.
[/quote]

Miksi alapeukkuja? Mitä tarkoittaa?

Isäni parhaalla kaverilla oli kaksi hänelle todella rakasta koiraa joista toinen kuoli ensin vanhuuteen ja toinen nuori koira rodulle ominaisen sairauden seurauksena. Lyhyen ajan sisällä sen jälkeen kyseisen miehen vaimo kuoli syöpään. Kyllä käy edelleen sääliksi kun tietää kuinka tärkeitä koirat ja vaimo hänelle olivat.

Parhaan ystäväni veli kuoli huumeisiin, vanhemmilleen oli tiukka paikka. Sitten ystäväni kuoli ja äitinsä löysi hänet kotoaan. Aika ikävä tilanne.

Luokkakaverini neliraajahalvaantui onnettomuudessa. Heti perään isänsä ampui itsensä. Jäljelle jäi äiti ja toinen poika.

Rankka juttu.

Itselläni oli työkaveri päiväkodissa joka oli jatkanut muutaman vuoden yli eläkeiän, sillä tykkäsi niin kovasti työstään.Hän jutteli aina miten antoisaa työ on ja miten kovasti tykkää lapsista ja on ihanaa päästä viettämään ansaittuja eläkepäiviä niin monen työvuoden jälkeen. Hän kuoli kuukauden päästä siitä kun oli päässyt eläkkeelle.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:57"]

Luokkakaverini neliraajahalvaantui onnettomuudessa. Heti perään isänsä ampui itsensä. Jäljelle jäi äiti ja toinen poika.

Rankka juttu.

[/quote] no eikö se neliraajahalvaantunutkin jäi??

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:26"]

Aika kevyitä juttuja kun kohtalot rajoittuu alueelle kuinka monta lasta kuoli. Huomaa että naiset elää kuplassa eikä tunne syrjäytyneitten miesten todellisuutta.

[/quote]

Niin, onhan se paljon traagisempaa, kun kusipää ei saa pimpsaa siltä koulun kauneimmalta, ja kaikki ei ihaile ja katso ylöspäin kuten "syrjäytynyt mies" mielestään ansaitsee.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:02"]

Oletko kohdannut ihmistä, jolla on poikkeuksellisen ns. Surullinen kohtalo? Minä tapasin päivystyspoliklinikalla erään 3 kk (?) pienen pojan äidin, joka oli haudannut jo kaksi omaa lastaan, nyt oli pelastanut tämän pienen pojan tukehtumiselta (paha refluksitauti). Ja tämä äiti ei ollut saanut aiemmin lääkäreiltä apua :( siinä vaiheessa oma korvatulehduskierteinen tytär tuntui helpolta :(

[/quote]

On saanut oman osansa kärsimyksistä tuo äiti kyllä :( Kummallista, kun on ihmisiä, joita kohtalo lyö kerta toisensa jälkeen, esim. useita lapsia menee, syöpä uusiutuu ja siirtyy, ja elämä on vuosia yhtä tuskaa.

Oma isoisäni menetti viidestä lapsestaan neljä. Kolme veljestä hukkui  samaan aikaan jäihin ja ainoa tytär, kuopus, kuoli kurkkumätään. Vain isäni jäi eloon. Vaari oli aika hiljainen ja omissa aatoksissaan oleva mies.
[/quote]
Voi toista!!! :```(