Surullisia kohtaloita

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:26"]

Aika kevyitä juttuja kun kohtalot rajoittuu alueelle kuinka monta lasta kuoli. Huomaa että naiset elää kuplassa eikä tunne syrjäytyneitten miesten todellisuutta.

[/quote]

Niin, onhan se paljon traagisempaa, kun kusipää ei saa pimpsaa siltä koulun kauneimmalta, ja kaikki ei ihaile ja katso ylöspäin kuten "syrjäytynyt mies" mielestään ansaitsee.

[/quote]

Se kusipäähän juuri saakin. Oleppa ystävällinen ja kohtelias niin ilman jäät. Täys sika ja röyhkeä pitää olla. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:02"]Tämä ei ole surullinen vaan liikuttava asia. Minä sairastuin syöpään 10-vuotiaana. Olin koulusta pois puoli vuotta hoitojen takia. Vanhempani hankkivat minulle koiran lemmikiksi, sillä jouduin olla yksin kotona päivät. Vanhemmilla ei ollut varaa jäädä kotiin hoitamaan, ja olin ainut lapsi. Koirasta sain jotain erityslaatuista voimaa, sain kouluttaa sen ihan itse, hyvin koulutinkin, oli erittäin helppo koira. Vuoden päästä siitä sain valoa tunneliin-diagnoosin. Syöpäkasvain oli pienentynyt valtavasti, siitä pari kk eteenpäin se oli kokonaan poissa. Palasin kouluun ja elin normaalia elämää, parin vuoden päästä koira kuoli syöpään, munuaissyöpään, joka oli minulla myös.
Minulla tuli tunne, kuin koira olisi pelastanut minut tällätavalla. Otti syövän itselleen, jotta minä saisin elää. :( vieläkin ikävöin sitä pientä ihmeellistä, niin sanattoman rakastavaa olentoa <3
[/quote]

Ihmettelinkin miten oma koirani jonka haudalla tänään vierailin onnistui saamaan kehkosyövän, koskaan en nähnyt hänen polttavan, sisällä en polttanut. Pitäiskö lopettaa.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.
[/quote]

Miksi ihmeessä isäsi ei ottanut siskonsa lapsia luokseen, lastenkodin sijasta!!??

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:05"]Tuntuu aina olevan tragedia jos NAINEN tekee itsemurhan. Entäs miehet sitten? Mä olen itsekin harkinnut itsarin, mutta naislääkäri nauroi ulos vastaanotolta. Ja mieslääkäriä on niin vaikea löytää nykyään, koska naisia on ihan liikaa lääkäreissä.
[/quote]

Vaikuttaa aika sairaalta lääkäriltä, jos nauraa vakavalla asialle. Oli asiakas sitten mies tai nainen, nuori tai vanha.

Mulla meni 10mk kolikko hukkaan joskus uimarannalla... Jäi jätski ostamatta!

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 20:40"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:24"]

Kai mun elämäni on tragedia. Toinen vanhemmista teki itsarin, koulussa kiusattiin vuosikaudet raakalaismaisesti, lisäksi kuuluun tässä yhteiskunnassa aiemmin vainottuun vähemmistöön. Olen lähes koko elämäni ajan kuullut törkeitä solvauksia liittyen siihen, mikä olen. Nykyisin olenkin eristäytynyt kotiin, pysyvästi.

[/quote]

Hyi! Varasteleva mustalainen. Mee pois...
[/quote]

Et taida olla ihan terve.

Ohis

Traagisia tarinoita, aivan. Mutta moni kohtalo olisi voitu välttää, jos me suomalaiset emme olisi niin umpimielisiä, emme osaa kertoa ajoissa pahasta olostamme oikein kenellekään. Yhteiskunnan resurssitkin ovat riittämättömät. Ja sinne yhteiskunnan hoteisiin pyritään usein liian myöhään, jolloin ei juuri mitään ole enää tehtävissä. Tarkoitan nyt monia turhia itsemurhia esimerkiksi. Miksi meidät kasvatetaan siihen uskoon, että heikkoutta ei saa paljastaa ja että jokaisen on selvittävä yksin vaikeuksistaan. Perheen sisältäkään ei monesti saa mitää tukea vaikeassa tilanteessa. Jokainen perheenjäsen elää omassa umpiossaan.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:02"] Oletko kohdannut ihmistä, jolla on poikkeuksellisen ns. Surullinen kohtalo? Minä tapasin päivystyspoliklinikalla erään 3 kk (?) pienen pojan äidin, joka oli haudannut jo kaksi omaa lastaan, nyt oli pelastanut tämän pienen pojan tukehtumiselta (paha refluksitauti). Ja tämä äiti ei ollut saanut aiemmin lääkäreiltä apua :( siinä vaiheessa oma korvatulehduskierteinen tytär tuntui helpolta :( [/quote] On saanut oman osansa kärsimyksistä tuo äiti kyllä :( Kummallista, kun on ihmisiä, joita kohtalo lyö kerta toisensa jälkeen, esim. useita lapsia menee, syöpä uusiutuu ja siirtyy, ja elämä on vuosia yhtä tuskaa. Oma isoisäni menetti viidestä lapsestaan neljä. Kolme veljestä hukkui  samaan aikaan jäihin ja ainoa tytär, kuopus, kuoli kurkkumätään. Vain isäni jäi eloon. Vaari oli aika hiljainen ja omissa aatoksissaan oleva mies. [/quote] Voi toista!!! :```(

[/quote]

Lisäksi vaimonsa, eli mummini, kuoli syöpään vain 62-vuotiaana. Mutta elämällä oli kuitenkin hänelle ihana yllätys: Löysi aivan mielettömän sydämellisen naisen, josta tuli hänen toinen vaimonsa. Saivat elää useita vuosia pienessä mökissään viinimarjoja (jopa vähäisesti myyntiin) viljellen. :)

Pari tuli mieleen: Pitkillä lapsettomuushoidoilla aikaansaatu poika, esikouluikäinen, kuoli nopeasti aivokasvaimeen. Pariskunnalle ei jäänyt eikä tullut muita lapsia.

16-vuotias poika hirtti itsensä metsään kun ensimmäinen tyttöystävä jätti, maalla tapahtunutta.

Kiinalainen nainen, pakeni Suomeen vainon takia (uskonto), mitä muulle suvulle tapahtui, itselläni ei ole siitä tietoa, tiettävästi tuli yksin maahan. Opiskeli kieltä ja tutkinnon, sai töitä. Nelikymppisenä löysi onnen, ikäisensä miehen, ja menivätkin naimisiin.

Sitten, tragedia iski. Ehti nauttia rouvana olosta vähän yli viikon, kun mies sai surmansa tapaturmaisesti (kolari).

Oli aikoinaan työkaverini, ja muistan miten onniteltiin ensin avioliitosta, ja pian olikin jo osanottojen ja hautajaisten vuoro.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 14:08"]Minut huostaanotettiin vauvana ja asuin lastenkodissa melkein vuoden. Opin siellä kävelemään, täytin ensimmäisen vuoden, sanoin ensimmäisen sanani. Mistään näistä ei ole kuvia eikä kirjoitettu koskaan mitään ylös.
Sitten minut annettiin adoptioon. Suku ei mummia lukuunottamatta hyväksynyt. Äiti alkoholisoitui, vanhemmat erosivat. Äiti lähti kun olin 10v, isä löysi uuden vaimon, mummi sairastui dementiaan ja hetkeä myöhemmin syöpään ja kuoli. (Adoptio)isä elää uuden vaimonsa kanssa ja a.äiti jossain laitoksessa, muistinsa menettäneenä hänkin.
Minulla ei ole ketään.
[/quote]

:(( missä asut?

Pojat olivat leikkimässä ulkona köysileikkejä. Pelleilivät paljon, ja yksi sitoi leikillään köyden kaulaansa. Jotain meni pahasti pieleen, köysi kiristyi. Kaksi muuta yrittivät saada köyden pois, mutta turhaan. Kaveri kuristui heidän silmiensä edessä. 

Tuttava jakoi tarinansa hiljattain. Tapahtumasta on aikaa jo viitisentoista vuotta, muttei hän osaa vieläkään käsitellä tapahtunutta. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 17:52"]Pojat olivat leikkimässä ulkona köysileikkejä. Pelleilivät paljon, ja yksi sitoi leikillään köyden kaulaansa. Jotain meni pahasti pieleen, köysi kiristyi. Kaksi muuta yrittivät saada köyden pois, mutta turhaan. Kaveri kuristui heidän silmiensä edessä. 

Tuttava jakoi tarinansa hiljattain. Tapahtumasta on aikaa jo viitisentoista vuotta, muttei hän osaa vieläkään käsitellä tapahtunutta. 
[/quote]

Hyi kamala :(((

Ystävän mies kuoli heidän vuosipäivänään. Olivat olleet tasan 5-vuotta yhdessä. Tästä meni n. puoli vuotta kun samaisen ystävän kaksoissisko kuoli...

Kälyni menetti nuorena isänsä äkillisen sairaskohtauksen seurauksena. Hän meni nuorena naimsiin ja sai vauvan, joka eli 3 kk, kuoli harvinaiseen sairauteen. Vuoden päästä tästä hänen paras ystävänsä kuoli autokolarissa ja muutaman vuoden kuluttua menettivät toisenkin vauvan. 

Koulukaverini menetti isänsä kun oli 2.luokalla. Tämän jälkeen hänen äitinsä ja isosiskonsa joutuivat vakavaan kolariin, josta toipuminen vei vuosikausia. Tämän jälkeen perheen vanhin poika, "varaisä" tapettiin jonkun kännisen ääliön toimesta puukottamalla. Tämän jälkeen äiti ajoi uuden kolarin jossa menehtyi. Lapsia jäi orvoksi useampia.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.
[/quote] Eivät kyllä ome enää lastenkodissa. Ikää 22 ja 20.
[/quote]

Keksitty koko juttu.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:24"]

Olimme ennen tiivis perhe, kunnes veljeni meni naimisiin narsisti-vaimon kanssa, joka mustamaalaa jatkuvasti meidän perhettä veljelleni, jatkuvasti tulehtuneet välit :( ikävä meidän perhettä :(

[/quote]

Ikävä teidän perhettä? Eikö veljesi oma onni ja elämä merkitse mitään? Kun hän menee naimisiin, hänestä tulee perhe vaimonsa kanssa. Silloin voitte yhdessä muistella hymyssä suin entistä perhettänne ja vähän vaikka ikävöidä. Mutta että se olisi veljesi vaimon syy, kun teidän perhe on se enitnen perhe, on kyllä aika brutaalia..

up

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:44"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.
[/quote]

Miksi ihmeessä isäsi ei ottanut siskonsa lapsia luokseen, lastenkodin sijasta!!??
[/quote]

Olisi halunnut, mutta äitini ei halunnut.

Vanhemmat opettivat ekalluokkalaiselle koulureitin. Sitten hän lähti yksin, kun oli harjoiteltu ja jäi rekan alle.