Surullisia kohtaloita

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:26"]

Aika kevyitä juttuja kun kohtalot rajoittuu alueelle kuinka monta lasta kuoli. Huomaa että naiset elää kuplassa eikä tunne syrjäytyneitten miesten todellisuutta.

[/quote]

Niin, onhan se paljon traagisempaa, kun kusipää ei saa pimpsaa siltä koulun kauneimmalta, ja kaikki ei ihaile ja katso ylöspäin kuten "syrjäytynyt mies" mielestään ansaitsee.

[/quote]

Se kusipäähän juuri saakin. Oleppa ystävällinen ja kohtelias niin ilman jäät. Täys sika ja röyhkeä pitää olla. 
[/quote]

Ei ainakaan yhdyssanojen taituri...

Ihan kamalia kohtaloita :'( itku silmässä luen näitä... ei olisi pitänyt ees alkaa lukea kun tuli niin pahamieli. Voimia kaikille hirveitä asioita kokeneille <3 varmaan kamalinta mitä on, on oman lapsen menettäminen :( ..

Oma lapseni hukkui ollessaan miehen vanhempien luona hoidossa. Minulta usein kysytään olenko vihainen appivanhemmilleni, tottakai olen, mutta kun nään heidän tuskansa syyllisyydestä jokaikinen kerta, kun näemme (välimatkaa 350 km) tiedän, ettei vihani tuo tyttöä takaisin. Sitä on vaikeaa kuvailla. Olen järjettömän vihainen, katkera ja oloni on epätoivoa täynnä, silti jossain sisimmässäni olen "ymmärtäväinen". Vaikea kuvailla... Pakko olla vahva toisen lapsen takia.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]

Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa.

[/quote]

Tuskin 20- ja 22 -vuotiaat seilaavat lastenkodista toiseen. Miksi sukulaiset eivät huolehtineen lapsista?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 13:25"]Oma lapseni hukkui ollessaan miehen vanhempien luona hoidossa. Minulta usein kysytään olenko vihainen appivanhemmilleni, tottakai olen, mutta kun nään heidän tuskansa syyllisyydestä jokaikinen kerta, kun näemme (välimatkaa 350 km) tiedän, ettei vihani tuo tyttöä takaisin. Sitä on vaikeaa kuvailla. Olen järjettömän vihainen, katkera ja oloni on epätoivoa täynnä, silti jossain sisimmässäni olen "ymmärtäväinen". Vaikea kuvailla... Pakko olla vahva toisen lapsen takia.
[/quote]

Voi ei apua :O :'( :'( ! Osanottoni...ihan kauheaa.. voimia sinulle...vaikkei mitkään tälläiset sanat tuollaiseen tuskaa autakaan :/

Oman enon elämä on ollu jotenki tosi surullinen. Hänen, kuten siis äitini ja muiden sisarten lapsuudenkoti on ollut sodanjälkeinen, isä hakannut, kylmä äiti, ei aina ruokaa tai kunnon vaatetta. kaikki muut ponnisti sieltä pois, kuka mitenkin traumatisoituneena mutta kuitenkin. myös enoni muutti nuorena miehenä pois, sai töitä lähikaupungista, tapasi naisen jne. mutta nainen petti enoani tämän ollessa armeijassa, joten se tarina päättyi siihen, koskaan ei enoni toista naista ottanut ja "vihasi naiskuntaa siitä lähtien". isoisä myös hakkasi isoäitiä aika lailla, joten enon oli tämän takia muutettava takaisin lapsuudenkotiinsa, vähän niinkuin vahtimaan tilannetta. sielläpä hän nyt asuu edelleen, vanhemmat kuolleet, eno katkerana ihmisvihaajana.. äitini kertoi kerran nuorena (asui vielä kotona ja eno asui jälleen kotona) pesseensä enon housuja, ja löytänyt lompakon, jossa haalistunut kuva siitä naisesta... kuva oli varmaan jo 10vuotta vanha.. kuulostaa ihan joltain tosielämän puoliksi keksityltä kertomukselta, mutta totta joka sana :(

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:47"]Isäni sisko ja siskon mies kuolivat kolarissa, heiltä jäi kaksi tyttöä, silloin olivat 3-ja 5-vuotiaat, nykyään seilaavat lastenkodista toiseen :( molemmilla jo rikosrekisterit. Kolarista siis 17 vuotta alkaa. [/quote] Korjaus, alaikäisinä seilasivat lastenkodista toiseen siis.

[/quote]

Teidän suvusta ei sitten ketään kiinnostanut auttaa heitä?!

Eräs nuori nainen oli naimisissa ja yrittivät saada lasta, lopulta onnistui, mutta meni kesken. Sitten selvisikin että aviomies oli käynyt pettämässä erään perhetuttunsa kanssa ja tämä olikin sitten raskaana ja nämä muuttuvatkin sitten saman katon alle.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 13:25"]Oma lapseni hukkui ollessaan miehen vanhempien luona hoidossa. Minulta usein kysytään olenko vihainen appivanhemmilleni, tottakai olen, mutta kun nään heidän tuskansa syyllisyydestä jokaikinen kerta, kun näemme (välimatkaa 350 km) tiedän, ettei vihani tuo tyttöä takaisin. Sitä on vaikeaa kuvailla. Olen järjettömän vihainen, katkera ja oloni on epätoivoa täynnä, silti jossain sisimmässäni olen "ymmärtäväinen". Vaikea kuvailla... Pakko olla vahva toisen lapsen takia.
[/quote]

Voi ei apua :O :'( :'( ! Osanottoni...ihan kauheaa.. voimia sinulle...vaikkei mitkään tälläiset sanat tuollaiseen tuskaa autakaan :/
[/quote]

Kiitos <3 kyllä se lohduttaa, mikä tahansa voimantoivotus lohduttaa <3 vaikka nyt itken samalla tätä kirjoittaessa, olen joka viikko vahvempi, pystyn ajatella myös muuta elämää. Tapahtumasta tulee nyt elokuussa kaksi vuotta. Terapiassa käyn yhä viikoittain, se on myös lohduttavaa. Ensimmäinen vuosi kuoleman jälkeen meni sumussa. En muista ensimmäisistä kuukausista juuri mitään. Hautajaisissa muistan vain tuon kamalan tunteen, miksi, miksi...eikö vain voitaisi pyyhkiä tämä pois, tulisit takaisin ja kaikki olisi hyvin... Epätoivon tunne oli hirveintä... Anteeksi kirjoitusvirheet, kädet tärisee kun itken taas niin paljon... Ei pitäisi olla täällä kirjoittelemassa aiheesta kun se vaan repii rikki.. Nyt menen tietokoneelta pois ja jatkan kotitöitä.

Minut huostaanotettiin vauvana ja asuin lastenkodissa melkein vuoden. Opin siellä kävelemään, täytin ensimmäisen vuoden, sanoin ensimmäisen sanani. Mistään näistä ei ole kuvia eikä kirjoitettu koskaan mitään ylös.
Sitten minut annettiin adoptioon. Suku ei mummia lukuunottamatta hyväksynyt. Äiti alkoholisoitui, vanhemmat erosivat. Äiti lähti kun olin 10v, isä löysi uuden vaimon, mummi sairastui dementiaan ja hetkeä myöhemmin syöpään ja kuoli. (Adoptio)isä elää uuden vaimonsa kanssa ja a.äiti jossain laitoksessa, muistinsa menettäneenä hänkin.
Minulla ei ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:02"]Tämä ei ole surullinen vaan liikuttava asia. Minä sairastuin syöpään 10-vuotiaana. Olin koulusta pois puoli vuotta hoitojen takia. Vanhempani hankkivat minulle koiran lemmikiksi, sillä jouduin olla yksin kotona päivät. Vanhemmilla ei ollut varaa jäädä kotiin hoitamaan, ja olin ainut lapsi. Koirasta sain jotain erityslaatuista voimaa, sain kouluttaa sen ihan itse, hyvin koulutinkin, oli erittäin helppo koira. Vuoden päästä siitä sain valoa tunneliin-diagnoosin. Syöpäkasvain oli pienentynyt valtavasti, siitä pari kk eteenpäin se oli kokonaan poissa. Palasin kouluun ja elin normaalia elämää, parin vuoden päästä koira kuoli syöpään, munuaissyöpään, joka oli minulla myös. Minulla tuli tunne, kuin koira olisi pelastanut minut tällätavalla. Otti syövän itselleen, jotta minä saisin elää. :( vieläkin ikävöin sitä pientä ihmeellistä, niin sanattoman rakastavaa olentoa <3 [/quote] Oon ehk

Mua alkoi itkettää tämä. Olen töissä ja täällä on niin kamalaa ja rankkaa ja kiusaamusta, ja kun luon tämän niin pala kurkussa ja kyyneleet silmiin. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 14:08"]Minut huostaanotettiin vauvana ja asuin lastenkodissa melkein vuoden. Opin siellä kävelemään, täytin ensimmäisen vuoden, sanoin ensimmäisen sanani. Mistään näistä ei ole kuvia eikä kirjoitettu koskaan mitään ylös. Sitten minut annettiin adoptioon. Suku ei mummia lukuunottamatta hyväksynyt. Äiti alkoholisoitui, vanhemmat erosivat. Äiti lähti kun olin 10v, isä löysi uuden vaimon, mummi sairastui dementiaan ja hetkeä myöhemmin syöpään ja kuoli. (Adoptio)isä elää uuden vaimonsa kanssa ja a.äiti jossain laitoksessa, muistinsa menettäneenä hänkin. Minulla ei ole ketään. [/quote] :(( missä asut?

Tämä on jotenkin viiltävän surullista. Tuo viimeinen lause. Toivottavasti olet löytänyt jonkun ihmisen lähellesi.